Sen alan vähitellen oppia, että mihinkään vääryyteen ei juuri kannata hakea apua, koska se yleensä tarkoittaa vain sitä, että vääryys yritetään peittää.
Sitten jos hakeaa apua siihen, että tapahtui vääryys, joka sitten peitettiin, niin asia yritetään korjata niin, että peitetään, että on tapahtunut vääryys joka on peitetty.
Jos sitten siinä tilanteessa etsisi apua niin se olisi sitten sellaista, että peitetään, että on peitetty, että on peitetty että on tapahtunut vääryys jne.
Tällä tavoin alun perin vielä kohtuullisen kokoisesta vääryydestä kasvaa lumipallomainen vääryys.
Mutta idea vääryyden korjaamisesta vaikuttaa kuulostavan joka mutkassa aivan vieraalle kielelle, ja ilmeisesti hyvin eksoottiselle idealle, mikä saa auttajan aivan ymmälleen: "Mitä voisi tehdä ?"
Sitten jos hakeaa apua siihen, että tapahtui vääryys, joka sitten peitettiin, niin asia yritetään korjata niin, että peitetään, että on tapahtunut vääryys joka on peitetty.
Jos sitten siinä tilanteessa etsisi apua niin se olisi sitten sellaista, että peitetään, että on peitetty, että on peitetty että on tapahtunut vääryys jne.
Tällä tavoin alun perin vielä kohtuullisen kokoisesta vääryydestä kasvaa lumipallomainen vääryys.
Mutta idea vääryyden korjaamisesta vaikuttaa kuulostavan joka mutkassa aivan vieraalle kielelle, ja ilmeisesti hyvin eksoottiselle idealle, mikä saa auttajan aivan ymmälleen: "Mitä voisi tehdä ?"
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei yksi hoitaja tai edes kymmenen voi mitään tehdä jos systeemi tuottaa mätiä omenoita jotka ylläpitää mätää systeemiä/ajatuksia/käytäntöjä... Haloo.
Eli kaikkien vain pitää tehdä jotain mätää, eikä kukaan voi vaikuttaa asiaan mitään ?
No mutta semmoisen keskelle meneminen tuskin auttaa mitenkään, eikö se ainakin ole fakta ?
Aika pitkälle näin. Tai auttaa se viran suorittajia ja heidän perheitään rahapalkan muodossa. Pitäähän hmisillä olla päivisin muutenkin puuhaa.
Tämä on nykyään kiva palsta kun täällä on Faktasia, herkkiksiä ja muita...
On sydäntä särkevää, että uusille narsistien uhreille tämä ilmiö tulee aina puskista. Se on jotain, mihin tavanomaisissa oloissa elänyt ei ole voinut valmistautua. Uhrin hakiessa oikeutta, asiat luiskahtavat päälaelleen. Systeemi asettuu narsistin tueksi ja turvaksi. Apua hakenut saa huutia sekä myös rangaistuksen jossain muodossa. Ainakin hänet leimataan yhteistyökyvyttömäksi, röyhkeäksi ja ylipäätään arvaamattoman kieroksi tyypiksi, joka rikollisen tavoin hyökkää "hyvää" (narsisti)ihmistä vastaan. Ne joiden kuuluisi huolehtia tasapuolisuudesta ja sääntöjen noudattamisesta pahentavat uhrin tilannetta monin keinoin. Koska on uhri on jo valmiiksi heikoilla narsistin toimien ja käytöksen vuoksi, uskoo hän viimeistään tässä vaiheessa tulleensa hulluksi. Hänellehän viestitään hänen olevan syyllinen kaikkeen tapahtuneeseen pahaan.
Ammattiauttajien mukaan narsistin uhri voi lähinnä luovuttaa ja toivottavasti myös jatkaa elämäänsä. Mikäli sen sijaan päättää toimia koston enkelinä, pitää toimia viileästi harkiten ja ajan kanssa, eikä päähänpistona vihaisen masentuneena. Narsisti tekee elämässään paljon ja monenlaista vääryyttä. Jos jollekin tarjoutuu tilaisuuksia tutkia ja paljastaa näitä asioita, se voi olla hyvin antoisaa sekä terapeuttista. Oman selustan suojaaminen on kuitenkin hoidettava aina ensin.
https://www.youtube.com/watch?v=VSsv3Pqnk3k
Minun tarinani – tapausesimerkki työpaikkakiusaamisesta
Outi Korhonen, professori, Turun yliopisto
Narsistihäiriöiset tässä yrittivät tuhota työntekijän kaikki saavutukset ja aseman.
Videolla Outi Korhonen kuvailee että prosessi oli kuuden vuoden psykologinen taakka.
Vanhoja työnantajia kehotettiin lähtemään mukaan mustamaalauskampanjaan.
Terveyshistorian penkominen ja vanhojen asioiden kaiveleminen menneisyydestä.
Hyvä linkki! Kuvaa hienosti narsistin perustoimintaa työelämässä. Vaikka uhri on juristi, joutuu hän samaan pyöritykseen kuin kuka tahansa.
Minulle on parasta terapiaa erilaisten professorien lukeminen, kuunteleminen ja kohtaaminen.
Luojan kiitos maailmassa on professoreja !!!
Tuo sekondaarinen uhriuttaminen. Se voi saada järjettömät mittasuhteet.
Se voi alkaa aika pienestä ja olla lopulta aivan huimaa.
Mielestäni se on tärkeä teema.
Syntipukkaaminen on todella tärkeä teema, vaikka ei uskoisi näin feministis-edistyksellisellä aikakaudella. Kohteet vaan vaihtuu kun aika muuttuu. Jotkut proffat on hyviä toiset ei niinkään. Suomessa joskus on voinut olla ehkä kaksi tai kolme kautta kansallisen historiamme. Tietty makuasia enkä tietysti tunne kaiken maailman professoreita varsinkaan luonnontieteistä.
Joo syntipukkiteema. Itse olen siitä outo syntipukki, että kaikki väittävät etten ole tehnyt mitään pahaa, mutta silti minä olen se jonka pitää hakea vika itsestä ja jolle kaikki ovat vihaisia, lyövät luuria korvaan jne.
Eli vika on se, että en ole tehnyt mitään pahaa ? Sitä tulee ihan seko olo.
En minäkään niin paljon professoreja tiedä.
Menin itsekin nuorena jollekin avoimen yliopiston kurssille, jolla kävin vaan kerran, kun ei näkökulma sitten kiinnostanutkaan.
Mutta luotan professoreihin siinä mielessä että harvemmin kai toimivat kokonaan ajattelematta. Siis heillä on jotain ajatusta ideoissaan kuitenkin. Siis, ei joudu helposti vastakkain sellaisen kanssa, joka ei mitään halua perustella.
Siten koen professorit eräiksi turvallisimmista ihmisistä. Ainakin aivot toimii.
Pitää vielä lisätä, että ihailen monien professorien käytöstä.
He käyttäytyy jotenkin niin sivistyneesti ja usein puhuu niin taitavasti ja äänenkäyttökin usein niin jämptiä, hillittyä ja kohteliasta. (vanhempieni vastakohta)
Haluaisin itse olla sellainen hienokäytöksinen.
Niin minäkin naiivina jääräpäisesti luulin että yliopisto on paikka missä tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Ja tosiaan oltaisiin keskivertoa enemmän kiinnostuneita omistakin mahdollisista vääristä luuloista, joita sitten riemumielin oiotaan. Olin katkerasti väärässä. Siellä tehdään lähinnä politiikkaa ja varjellaan mielipiteitä. Mikä shokki ja pettymys.
Joo, uskon minä että on tuotakin.
Itse kun yliopiston ulkopuolisena voin itse valita mitä luen, niin
se on vähän eri tilanne. Itselläni on suuria ongelmia pystyä keskittymään lukemaan aihetta, joka ei kiinnosta, siksipä ehkä en yliopisto-oppinut olekaan, vaikka kiinnostavat asiat hujahtaa kyllä päähän.
Joo oiotaan vähän minun mielipidettäni tässä :)