Miten päin ja mistä kulmasta tahansa asiaa sitten katsotaankin, näyttää siltä, että kristinuskoa voidaan luonnehtia sielun tyranniaksi ja hengen hirmuvaltiudeksi.
Viime kädessä vaihtoehtoja on kaksi, monergismi ja synergismi. Olipa näistä kumpi tahansa totta, kristittynä oleminen näyttäisi joka tapauksessa olevan inhimillisesti katsoen mahdotonta (avainsana "inhimillisesti", Jumalallehan ei mikään ole mahdotonta, paitsi loogiset ristiriidat). Täytyisi siis lakata olemasta ihminen, jotta voisi olla kristitty, toisin sanoen: täytyisi tulla eläimeksi – tai Jumalaksi.
Jos monergismi on totta, maailmassa on käytännössä ja kouraantuntuvasti ihmisiä, jopa miljoonia, miljardeja ihmisiä, joilla ei ole lainkaan toivoa, jotka ovat olemassa vain viettääkseen ikuisuuden ilman Jumalaa. Ja jos noustaan kalvinismin korkeimpiin ja siis myös kauheimpiin kerroksiin, tavataan niin ohut, kylmä, vaikeasti hengitettävä "uskonnollinen ilmanala", että on oltava vähintään lumivuohi, jotta voisi edes alkaa ymmärtää, kuinka kalvinistit voivat pitää sitä armona. Jumala on ennalta valinnut. Jeesus kuoli vain valittujen puolesta. Muut ovat ilman toivoa ja ilman Jumalaa – mutta eivät vain "maailmassa", vaan kaikkialla ja ikuisesti. Mitä tämä on muuta, kuin hengen hirmuvaltiutta?
Synergismi puolestaan on sielun tyranniaa. Jos ihmisen päätöksillä, valinnoilla ja teoilla on mitään vaikutusta siihen, miltä ikuisuus tulee kerran näyttämään, joudutaan tilanteeseen, jota sietääkseen ei riitä, että on lumivuohi: on oltava peräti kala, tai vähintään rapu. Ihmisen on kitkettävä itsestään kaikki lämpö, sanalla sanoen kaikki inhimillisyys, jotta hän voisi kestää sitä vastuun painoa, joka hänen harteilleen on häneltä kysymättä lastattu. Sen voisi vielä kestää, jos olisi vastuussa vain itsestään. Mutta kuinka voisi elää ikuisesti Jumalan läsnäolossa ja samalla tietää, tai edes epäillä, että kenties jokin lähes mitätön tekoni, tai ehkä jokin ohimennen lausumani viaton sana, on osavastuussa siitä, että joku toinen on nyt ikuisesti ilman Jumalaa, ikuisesti erossa Jumalasta? Ainakaan kristitty ei voi sellaista vastuuta kestää, kristitty, jonka on määrä "levittää Kristuksen tuoksua".
Olen tosin havainnut, että monet kristityt ovat juuri sellaisia sielun tyranneja, kuin synergistien voi olettaakin olevan. Ainakin minun nenääni tuntuu, että Kristuksen tuoksun sijasta juuri sielun tyrannian lemu on se haju, jota he levittävät (luultavasti tietämättään: ihminenhän ei itse haista omaa ominaishajuaan).
Ankaran monergismin etu synergismiin nähden on se, että ainakin vastuu on Jumalan: hän on ennalta valinnut ja säätänyt, joten mikään minun ajatukseni, sanani tai tekoni ei voi vähimmässäkään määrin vaikuttaa sen enempää minun kuin kenenkään muunkaan pelastukseen. Monergismin, ainakin monergismin ankarimpien muotojen Jumala kuitenkin näyttää, luvalla sanoen, enemmän paholaiselta kuin Jumalalta, jonka sanotaan olevan rakkaus.
Sielun tyranniaa ja hengen hirmuvaltiutta
9
118
Vastaukset
- syntisi.maksettiin
Jumala on antanut kaikille mahdollisuuden ottaa usko vastaan, sitä täytyy pyytää häneltä jos sinulla ei ole, onhan minullekkin annettu usko lahjaksi. Ne jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta, tuomitaan viimeisellä tuomiolla heidän tekojensa mukaisesti, Jumala tuomitsee. Ne, jotka ovat kuulleet miten Jeesus antoi henkensä ristinpuulla ja maksoi silloin syntivelkamme, uhrautui edestämme, syyllistyvät tuon teon tajuttuaan hylkäämiseen ja Jeesuksen hylkäämiseen ja myös Jumalan hylkäämiseen, ja pelastuksen hylkäämiseen, ja Jumala tuomitsee heidät niinkuin parhaaksi näkee. Vain Jeesuksen kautta on se ainoa tie taivaaseen, se on Jumalan tahto.
Ehkä onkin niin, että kristityillä ei ole lainkaan sielua. Tähän käsitykseen voi päätyä, kun yrittää puhua heille: mikään ei tunnu menevän läpi, yhteyttä ei tunnu löytyvän, on kuin siellä lehmänsilmien takana vallitsisi tyhjyys, tyhjyys, tyhjyys (siellä nimittäin kaikuu). Jos näin on, mitäpä he sielun tyranniasta.
Toinen asia on se, että heille kaikki on aina henkilökohtaista ("sinä, sinä, sinä voit pelastua", "joko sinä olet pelastunut?", "oletkos sinä nyt varmasti uskossa ja varsinkin ainoassa oikeassa pelastavassa uskossa?" jne.), mutta henkilökohtaisuudelle ei silti anneta tilaa eikä edes ymmärretä "yksilöllisyyden", sikäli kuin tämä sana tässä yhteydessä sallitaan edes lainausmerkeissä, ja soteriologian välisen monisyisen vuorosuhteen teologista merkitystä tai edes teologisen merkityksen mahdollisuutta (jo mahdollisuus tekisi siitä relevantin puheenaiheen). Tämäkin on synergismin sieluntyranniaa.
Monergismin lähtökohdista sen sijaan on ainakin periaatteessa olemassa se mahdollisuus, että tyytyy tyynesti omaan osaansa kuin stoalainen ja hyväksyy todellisuuden sellaisena kuin se on, vaikka se ja oma osa siinä olisi helvetti. Joutuvathan naturalistitkin tyytymään "tosiasioihin" (lainausmerkit, koska minusta heidän tosiasiansa eivät ole mitään tosiasioita, vaan erehdyksiä ja sanalla sanoen melkein hullutuksia).
Sitä paitsi: mitä minun pelastuksestani, minusta ylipäänsä? Uskonto ei ole ainakaan minulle mikään pelastuspeli (pudotuspeli) eikä elämä Jumalan järjestämä pääsykoe (karsinta).
Se siitä.Ihmisvoimin kootut teologiset rakennelmat ovat minunkin mielestäni kylmiä, olivatpa se sitten monergismia, synergismiä, soteriologiaa tai muuta 'systematisoitua teologiaa'.
Kun luen Raamattua, näen siellä asioiden olevan monesti sekä sekä-että että joko-tai. Niistä on helppo rakentaa täysin vastakkaisia kokonaisuuksia. Jumala on kuitenkin mitä ilmeisimmin paradoksien Jumala eikä taivu meidän redusoivan teologisen ajattelumme hallittavaksi.
Itse löydän Raamatusta ennen kaikkea Jumalan, joka kaipaa yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toimimista meidän kanssamme. Minulle tämä on konkretisoitunut myös siten, että Jumala on kiinnostunut olemaan läsnä kaikissa vuorovaikutussuhteissamme - myös tässä keskustelussa. Mutta kuten sanoit, usein kristityt ovat linnoittautuneet omiin monergisiin, synergisiin ym rakennelmiinsa, eikä todellista vuorovaikutusta ja yhteyttä synny.
Toisaalta ei ole ihan helppo luottaa käytännössä, että "Jumala vaikuttaa meissä tekemisen ja tahtomisen" (Fil 2:13), mutta luulenpa, että siihen luottaminen voi olla ainoa keino oppia olemaan oikealla tavalla henkilökohtaisesti läsnä kristittyjen keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Tähän liittyen kysynkin: Olen pari kertaa ottanut henkilökohtaisesti kantaa kirjoituksiisi. Onko tämä ollut sinulle ok? Onko se ollut sellaista henkilökohtaisuutta, jonka koet rakentavan yhteyttä?- jonyt.taason
Huumorintajunu herätti tuo lause: "Siellä lehmänsilmien takana asuu tyhjyys...
KENEN silmistä olet ja KUKA arvostelemaan että ne ovat tyhjyyttä loistavat ja vielä Ammulin silmät! EJKR kirjoitti:
Ihmisvoimin kootut teologiset rakennelmat ovat minunkin mielestäni kylmiä, olivatpa se sitten monergismia, synergismiä, soteriologiaa tai muuta 'systematisoitua teologiaa'.
Kun luen Raamattua, näen siellä asioiden olevan monesti sekä sekä-että että joko-tai. Niistä on helppo rakentaa täysin vastakkaisia kokonaisuuksia. Jumala on kuitenkin mitä ilmeisimmin paradoksien Jumala eikä taivu meidän redusoivan teologisen ajattelumme hallittavaksi.
Itse löydän Raamatusta ennen kaikkea Jumalan, joka kaipaa yhteydessä ja vuorovaikutuksessa toimimista meidän kanssamme. Minulle tämä on konkretisoitunut myös siten, että Jumala on kiinnostunut olemaan läsnä kaikissa vuorovaikutussuhteissamme - myös tässä keskustelussa. Mutta kuten sanoit, usein kristityt ovat linnoittautuneet omiin monergisiin, synergisiin ym rakennelmiinsa, eikä todellista vuorovaikutusta ja yhteyttä synny.
Toisaalta ei ole ihan helppo luottaa käytännössä, että "Jumala vaikuttaa meissä tekemisen ja tahtomisen" (Fil 2:13), mutta luulenpa, että siihen luottaminen voi olla ainoa keino oppia olemaan oikealla tavalla henkilökohtaisesti läsnä kristittyjen keskinäisessä vuorovaikutuksessa.
Tähän liittyen kysynkin: Olen pari kertaa ottanut henkilökohtaisesti kantaa kirjoituksiisi. Onko tämä ollut sinulle ok? Onko se ollut sellaista henkilökohtaisuutta, jonka koet rakentavan yhteyttä?Kun nyt kerran on henkilökohtaisuuksiin vajottiin: Tämä keskustelunavaus oli erään epätoivon ilmaus. Aloitusta kirjoittaessani kärsin henkisestä epätasapainotilasta, johon liittyi epätoivoa ja ahdistusta. Mielentilani kirjoitushetkellä ei kuitenkaan tee tyhjäksi aloituksessa esitettyä ongelmaa (joka on ongelma ainakin minulle, jos ei muille).
Jos ainoa ratkaisu on jonkinlainen "silleen jättäminen", kuten vastauksestasi tulkitsen, sittenpä on. Ongelmahan ei ole älyllinen: sekä monergistiset että synergistiset soteriologiat voidaan aina muotoilla loogisiksi ja rationaalisiksi. Ehkä ongelma onkin osittain juuri siinä: ne ovat niin kylmäävän loogisia ja rationaalisia, että ihminen paleltuu niihin.
"Silleen jättäminen" ei ole välttämättä huono ratkaisu, jos pystyy sellaisen ratkaisun kanssa ahdistumatta elämään ja jos ei tarvitse yrittää selittää kristillistä soteriologiaa ulkopuolisille. Kristinusko näyttää joka tapauksessa sisäpuolelta erilaiselta kuin ulkopuolelta. Mutta jos on kirjoitettava kristinuskosta esimerkiksi ulkomaalaiselle kirjetuttavalle, jolla ei ole kulttuurista saati uskonnollista kontaktipintaa kristinuskoon, silloin myös tämän ketjun aihe voi olla relevantti.
Enkä toki ole pannut pahakseni kannanottojasi.herrens_tiggare kirjoitti:
Kun nyt kerran on henkilökohtaisuuksiin vajottiin: Tämä keskustelunavaus oli erään epätoivon ilmaus. Aloitusta kirjoittaessani kärsin henkisestä epätasapainotilasta, johon liittyi epätoivoa ja ahdistusta. Mielentilani kirjoitushetkellä ei kuitenkaan tee tyhjäksi aloituksessa esitettyä ongelmaa (joka on ongelma ainakin minulle, jos ei muille).
Jos ainoa ratkaisu on jonkinlainen "silleen jättäminen", kuten vastauksestasi tulkitsen, sittenpä on. Ongelmahan ei ole älyllinen: sekä monergistiset että synergistiset soteriologiat voidaan aina muotoilla loogisiksi ja rationaalisiksi. Ehkä ongelma onkin osittain juuri siinä: ne ovat niin kylmäävän loogisia ja rationaalisia, että ihminen paleltuu niihin.
"Silleen jättäminen" ei ole välttämättä huono ratkaisu, jos pystyy sellaisen ratkaisun kanssa ahdistumatta elämään ja jos ei tarvitse yrittää selittää kristillistä soteriologiaa ulkopuolisille. Kristinusko näyttää joka tapauksessa sisäpuolelta erilaiselta kuin ulkopuolelta. Mutta jos on kirjoitettava kristinuskosta esimerkiksi ulkomaalaiselle kirjetuttavalle, jolla ei ole kulttuurista saati uskonnollista kontaktipintaa kristinuskoon, silloin myös tämän ketjun aihe voi olla relevantti.
Enkä toki ole pannut pahakseni kannanottojasi.Kiitos, että avasit aloituksesi taustoja ja kiitos myös siitä, että vastasit kysymykseeni. Nyt on helpompi jatkaa keskustelua, kun minun ei tarvitse arvailla, mistä mahtaa olla kyse.
Tapasi lähestyä asioita on valtavirrasta poikkeava. Se ei mielestäni ole huono juttu, päinvastoin. Suurin osa ihmisistähän menee joukon mukana vaivautumatta ajattelemaan itse. Heille riittää, että kuuluvat joukkoon, menipä tuo joukko sitten syteen tai saveen. Kristitylle se ei nykyajan eksytysten keskellä ole hyvä asenne.
Pahoittelen, että tekstistäni sai vaikutelman, että asiat pitäisi vain "jättää silleen". Se ei ollut tarkoitukseni, mutta parempaankaan en pystynyt, kun en tajunnut, miltä pohjalta kirjoitit aloituksesi.
Asioiden älyllinen ymmärtäminen on minullekin tärkeää. Matkani varrella olen kuitenkin joutunut nöyrtymään enkä enää kuvittele ottavani näitä Jumalan asioita oman ajatteluni avulla kokonaan haltuuni. Minulle on tullut yhä todellisemmaksi se, että meidän Jumalamme on vuorovaikutuksen Jumala. Hän ilmaisee itseään vähä vähältä sekä suorassa henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa häneen että meidän kristittyjen keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Esim. se että vastasit, lohduttaa ja rohkaisee minua hengellisesti.
- Kiitos_siitä
Toi on hyvä Tiggare
"Uskonto ei ole ainakaan minulle mikään pelastuspeli (pudotuspeli) eikä elämä Jumalan järjestämä pääsykoe (karsinta)."
Kun monille se on juuri sitä. Näyttää olevan ainut tapa päästä Jumalan yhteyteen leimaamalla kaverin synnit kaikkien näkyville vaikka ei edes tiedä että mitä tai miten kaveri näkee
Kuin poliisikoulun pääsykoe. Kokelaat uimahallin ja tehtävä. Kuka on nopeimmin altaan toisessa päässä. Ne hyväksytään jotka yrittävät uimalla. Ne ovat niitä kristittyjä jotka tarvitsevat suurimman anteeksiannon. Ne toiset ovat jo Jumalan kotona Olisiko sitten materian hirmuvalta jotenkin parempi asia?
- Mustat.nahkasiivet
Kyllä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
57-vuotiads muka liian vanha töihin?
On tämä sairas maailma. Mihin yli 55-vuotiaat sitten muka enää kelpaavat? Hidasta itsemurhaa tekemään, kun eläkkeelle ei2983279Haluatteko miellyttää kumppaninne silmää?
Entä muita aisteja? Mitä olette valmiita tekemään sen eteen että kumppani näkisi teissä kunnioitettavan yksilön? Olette2351788By the way, olet
mielessäni. Olet minulle tärkeä, niin suunnattoman tärkeä. En kestäisi sitä jos sinulle tapahtuisi jotain. Surullani ei911325J-miehelle toivon
Hyvää yötä. Voisiko nykyistä tilannetta uhmaten vielä pienintäkään toivetta olla, päästä kainaloosi joskus lepääämään.851273Onko kaivattunne suosittu?
Onko teillä paljon kilpailijoita? Mies valitettavasti näyttää olevan paljonkin naisten suosiossa :(791173- 591168
Täytyi haukkuu sut lyttyyn
En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti531103Onkohan sulla enää tunteita
kun nähdään seuraavan kerran? Niin hyvä fiilis on ollut viime aikoina, että se on nyt pahin pelkoni. Oletkohan unohtanut36984Kylpyläsaaren Lomakylän kahvilaravintola
Kävimme syömässä Kylpyläsaaressa. "Naudanliha burgeri" maksoi 18,90 euroa ja lisäksi limsa 4,50 euroa. Annoksen hinnaks46916Etkö ymmärrä että olen turhautunut
kun ei etene. Auttaisit rakas vai onko kaikki vain kuvitelmiani omassa päässäni?65854