Lähtö aamuvarhaisella

Kuorma-auto käynnistyi yskien ja puski mustaa öljynkatkuista savua kirkkaan siniselle taivaalle kirpeässä pakkasaamussa.
Viimeiset sontasepot talutettiin auton lavalle köydellä kauloistaan toisiinsa sidottuina.
Pian sontaseppoja istui reilu 30 auton lavalla hoitajien jakamat palttoot ja karvareuhkat viimassa heiluen. Heitä oli kerätty yön ratsiassa koko Maikkulan alueelta, mutta pahimmat oli haettu Puohitien vuokrakorsusta.
Useimmilla ei ollut juuri muuta yllään kuin kusenpolttamat , ruskeat reikäiset kalsarit, sarkapalttoot ja karvareuhkat, joiden alta pilkisti keltaiset valkuaiset.
Kuorma-auto lähti hiljakseen eteenpäin kohteena Kupittaan hoitokoti. Hilpeä Suntio oli yön saaliista tyytyväinen, sillä viimeisen kuukauden aikana tuhansia sontaseppoja ympäri maata oli kerätty talteen ja viety Kupittaalle uudelleenkoulutukseen.Ensiksi sontasepot pestäisiin, puettaisiin hygieniahaalareihin ja aloitettaisiin neuroleptilääkitys. Mikäli sontaseppo sopeutuisi hän voisi elättää itsensä peltotöissä, siivoamassa tai liukuhihnatyössä, muussa tapauksessa hänestä tehtäisiin mausteista chilimakkaraa, aurausmerkkejä,maksalaatikkoa ja kukkamultaa. Kansalaisten kärsivällisyys juopottelevia sontaseppoja kohtaan oli loppunut. Sontaseppojen tuskanhuudot kuuluivat kilometrien päähän. Lahtipenkissä sontaseppoon työnnettiin litroittain kiljua, perseen ollessa kävyllä tulpattu , kunnes pötsi räjähti, joskus toki käpy lähti perseestä ääntä nopeammin imaisten sontasepon rusinaksi muuttuneet aivot peräsuolesta perässään korkealle taivaalle, suolikaasujen jättäessä upean liekkipyrstön jälkeensä.
Viimeiset henkipatto sontasepot pakenivat Hilpeä Suntio hoitsuineen kintereillään pitkin korpimetsiä itärajan taakse , jossa vielä eleli sankoin joukoin käpykaartilaisten jälkeläisiä, metsäveljiä ja muita vainoa pakenevia pontikankeittäjiä.