Etävanhempi asuu eri maassa

voisitteko ystävällisesti kertoa tuosta lapsen oikeudesta Raision kaupungin perhepalveluille, lastensuojelulle ja lasteni äidille,
jotka ovat täysin tarkoitushakuisesti vieraannuttaneet yhteis
työssä äidin kanssa lapset omasta isästään perättömin "viran-omais" lausumin, selvityksin tuomioistuimessa lapsen olosuh-teista. Annan mielelläni ex-puolisoni yhteystiedot. Lasteni äiti on laittanut lasten yhteuystiedot salaisiksi, joita ei isälle suostuta luovuttamaan, on valehdellut maistraattiin ettei isä välitä lapsis-
ta ja halua pitää lapsiinsa mitään yhteyttä vaihtaessaan täysin
tarkoitushakuisesti lasten sukunimet nykyisen aviopuolisonsa nimiin lapsen tahdon vastaisesti manipuloimalla, vieraannutta malla, uhkailemalla lapsia pois omasta isästään, isovanhemmis
taan ym. isänpuoleisesta suvustaan.

Lapsenne isällä ei ole siis uuden puolison kanssa lapsia eikä oletettavasti ole tulossakaan (kerroit hänen olevan eläkkeellä ja hyvin toimeentuleva, joten oletan hänen saavan suurta vanhuuseläkettä). Mielestäni tuossa tilanteessa isän uuden puolison joustamaton asenne on kohtuuton. Se, että hän ei enää päästä miestään Suomeen lapsen luokse, on väärin lasta ja hänen isäänsä kohtaan. Lapsenne etu on, että hän saa tavata isäänsä niin paljon kuin mahdollista. Se, että lapsesi isä matkustaa uuden puolisonsa kanssa hoitovuorollaan ulkomaille ilman lastanne, on varsin kielteinen seikka jo itsessäänkin, vaikka tietäisitkin asiasta. Lapsenne saa viettää aikaa isänsä kanssa jo muutenkin erittäin vähän, joten on outoa, että hän matkustaa tapaamisaikoina uuden vaimonsa kanssa ulkomaille jättäen lapsenne kolmansien tahojen hoiviin. (Ymmärtääköhän lapsenne isä miltä sen täytyy tuntua lapsestanne?) Kerrot, että lapsesi ja hänen isänsä ovat läheisiä ja että ex-miehesi on hyvä isä. Luulisi hänen siinä tapauksessa käyttävän kaikki tilaisuudet olla yhdessä oman lapsensa kanssa. Tästä voidaan päätellä, että isän hoitovuorolla matkoille lähteminen tapahtuu todennäköisesti isän uuden vaimon aloitteesta ja vaatimuksesta tai jopa painostuksesta. Voiko asia olla näin?

Ex-miehesi uuden vaimon mustasukkaisuus ei ilmeisestikään rajoitu ainoastaan sinuun vaan hän kokee, että aika, jonka ex-miehesi viettää lapsenne kanssa, on häneltä pois. Sanot, että lapsesi ja ex-miehesi uusi puoliso ovat läheisiä. Millä tavalla läheisiä? Millä tavalla lapsesi äitipuoli ja lapsesi ovat läheisiä? Millaista läheisyyden osoittamista on häipyä ulkomaille juuri silloin, kun lapsi on tavattavissa? Toki teet järkevästi, kun et mollaa lapsellenne hänen isänsä uutta vaimoa.

Kirjoitat, että arvostat ex-miestäsi isänä suuresti mainiten hänen taloudelliset kontribuutionsa. Luen rivien välistä, että sekä sinä että ex-miehesi uusi vaimo arvostatte rahaa hyvin korkealle, ehkä liiankin korkealle muiden asioiden kustannuksella, ja että siinä on lopulta tämänkin ongelman alku ja juuri. Arvaan, että saadessanne yhteisen lapsenne hänen isänsä on ollut yli viisikymppinen ja sinä yli nelikymppinen. Olette molemmat korkeasti koulutettuja ja teistä ainakin ex-miehesi on työurallaan ansainnut todella hyvin. Onko lapsellanne kenties Aspergerin syndrooma? Riskitekijöihin kuuluu mm. isän korkea ikä. Autismikirjon häiriöiden riski korreloi positiivisesti vanhempien koulutustasoon.

Mielestäni tilanteessanne tärkeintä on lapsen etu eli se, että hän saa viettää isänsä kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista ilman, että hänen isänsä uuden vaimon vaatimukset ovat sen esteenä. Lapsenne isän tulisi osata asettaa asiat tärkeysjärjestykseen eli ymmärtää, että hänen lapsensa tarpeet ovat paljon tärkeämmät kuin hänen uuden vaimonsa mielipiteet. Lapsenne isä on tietysti hankalassa asemassa ja siksi asiassa tulisikin edetä varoen. Erittäin positiivinen seikka tässä on se, että ex-miehelläsi ja hänen uudella vaimollaan ei ole lapsia. Onko ex-miehelläsi ja hänen uudella vaimollaan avioehtoa? Jos ei, niin silloin uudella vaimolla ei oikeastaan ole mitään millä kiristää lapsenne isää paitsi tämä tunneside uuteen vaimoon. Siinä tapauksessa on hän joutuu arvioimaan kumpaa rakastaa enemmän, omaa lastaan vai nykyistä vaimoaan. Neuvoisin etenemään asiassa kuitenkin varoen, vaikkakin nämä seikat on tuotava lapsenne isän tietoon. Yritä tehdä se syyttelemättä lapsenne isää, koska hän on hankalassa ja ristiriitaisessa asemassa.

Tällaiset ristiriidat ovat uusperheissä varsin tavanomaisia. Ristiriitoja tulee helposti, vaikka eronneilla puolisoilla ei olisikaan enää alaikäisiä lapsia. Eroisovanhemmuus on yleistymässä, koska monista avioerojen yleistymisen aikoihin eronneista alkaa tulla isovanhempia. Eroisovanhemmuuteenkin (siis tilanteeseen, jossa isovanhemmat ovat itse eronneet ja hankkineet uudet puolisot) voi liittyä monenlaisia ristiriitoja, koska usein isovanhemmat auttavat lapsiaan hoitamalla lapsenlapsiaan ja tarjoamalla taloudellista apuaan. Vaikka vanha aviopari olisikin keskenään hyvissä väleissä, heidän lapsensa saattavat joutua huonoihin väleihin mm. kateuden takia ja tällainen tilanne on todennäköisempi kuin jos pariskunnalla on vain yhteisiä lapsia.

Jos isän uusi puoliso on niin epävarma/mustasukkainen, niin voisivatko je järjestää siten, että myös hän matkustaa miehensä kanssa Suomeen? Jospa se rauhottaisi ajan kanssa tilannetta, ei huomaisi että häntä ei sysätä syrjään, ja teillä ei todellakaan ole mitään "peliä". Kyllähän se rehellisesti sanoen hyvin oudolta tuntuu, että mies reissaa toiseen maahan exän kotiin ilman puolisoaan... Sen ymmärrän että erityislapsen kanssa on tehtävä erityisiä ratkasuita, mutta ei mies voi nykyistä vaimoaan jättää ulkopuolelle niin isosta osaa elämässään.

Kiitos asiallisista vastauksista. Tilanne on kimurantti, eikä lapsilähtöistä ratkaisua tunnu löytyvän, tyvärr. Mutta se, että sain asiasta kirjoitettettua auttoi kyllä hieman jäsentämään asioita. Ei auta kuin mennä päivä kerrallaan, tehdä parhaansa ja toivoa parasta, koskaan ei tiedä mitä Fortunalla on tarjottimella.

No niin, asia on saanut uuden käänteen. Lapsi lähti joululomalle isän luokse ja jo lähtiessään harmitteli kun tänä vuonna on niin lyhyt loma, olisi halunnut viettää pidemmän loman. Etenkin kun edellisestä tapaamisesta on viisi kuukautta. Kurjaahan se on, 10pv loma on lyhyt, mutta minkäs teet, koulua on käytävä ja isän harrastuksen vuoksi isä ei olisi alunperin voinutkaan pitää lasta kuin sovitut 10vrk.
Eli jo valmiiksi oli tiedossa että kotiinlähtö isän luota tulee olemaan vaikea.
Isä ratkaisi tämän epämiellyttävän tilanteen antamalla lapselle toisen vaihtoehdon; muuton pysyvästi isän luokse. Asiasta oli jo keskusteltu lapsen kanssa, koulunvaihtoa myöten. Ja asia ilmoitettiin minulle puhelimitse...tarjottiin jopa mahdollisuutta puhua asiasta lapsen kanssa, joka kuunteli tätä puhelinkeskustelua ja odotti innoissaan että äiti antaa luvan ja elämä jatkuu isän luona. Ihan helppoa, eikä vain?

En suostunut puhumaan asiasta lapsen kanssa, sillä mielestäni tällainen asia ei ole puhelimitse hoidettava, sanoin että puhutaan kun tulee äidin kotiin. Mutta lapsi ei halua enää tulla takaisin äidin luokse. Sillä isän luona on mukavampaa, (siellä on aina mukava kun ei ole koulua ja arkea), lisäksi siellä jo valmiina, vaatteet ja ruoka, ja uusi koulu. Lapsen sanoja lainatakseni.
En oikein tiedä mitä ajatella? Mielestäni 10-vuotias ei ehkä ole tarpeeksi vanha päättämään asuinpaikastaan, viikon varoitusajalla. Mutta mitä liikkuu 60-vuotiaan aikuisen päässä kun menee tekemään tällaista? Isä ja uusi vaimo eivät ole eläneet yhtä ainutta arkipäivää lapsen kanssa, ainoastaan lomia. Loma ja arki eroavat toisistaan melko paljon. Isä ei ole edes lapsen huoltaja, mutta hän on varannut lapselle koulupaikan. Isä on etävanhempi jolla rajaton tapaamisoikeus, jospa aloittaisi askeleen vastuuulliseen vanhemmuuteen hieman pienemmin askelin, esimerkiksi tapaamalla lastaan säännöllisesti?

Olin lähdössä lomalle, mutta lomatunnelmaa ei nyt mitenkään löydy. Toivon että lapsi palautetaan Suomeen, en halua uskoa että isä jättää lapsen palauttamatta. Eihän niin tapahdu -paitsi elokuvissa?

Hyvää Uutta Vuotta - Gott Nytt År!!