Minä en tajua miksi jotkut ihmiset valitsee keisarileikkauksen, sen kyllä ymmärrän että jos ei pysty alateitse synnyttämään. Itse synnytän kohta ja pelkään synnytystä yli kaiken, mutta silti en valitse keisarinleikkausta. "Normaali" synnytys on turvallisempi kuin leikkaus, jokaisessa leikauksessa on riskinsä ja voi tulla kompilikaatioita. Leikkaushaava ei parane niin nopeaan kuin toipuminen synnytyksestä ja leikkaus voi hankaloittaa seuraavaa raskaaksituloa. Nämä kaikki on faktaa lääkäriltä.
Minun mielestäni synnytyspelko ei ole syy päätyä keisarinleikkaukseen. Jos ei uskalla synnyttää normaalisti niin ei tulisi synnyttää ollenkaan!
Minun mielestäni synnytyspelko ei ole syy päätyä keisarinleikkaukseen. Jos ei uskalla synnyttää normaalisti niin ei tulisi synnyttää ollenkaan!
Vastaukset 70
Vanhimmat
ja sanon vain että näin on !
Eli synnytyspelkoisten tulisi päätyä aborttiin raskaaksitullessaan? En voi tähän yhtyä. Kevein perustein ei sektioon tulisi koskaan päätyä. Ihmisellä on silti oikeus päättää omasta hoidostaan eikä toisen pään sisään pääse, ei siis ole korrektia vähätellä psyykkisiä ongelmia joista ei itse tiedä mitään.
Synnytyspelkoisille tulisi ennenkaikkea tarjota asiantuntevaa ammattiapua. tutkimusten mukaan yli puolet sektiota vaatineista äidistä muutti mieltään saatuaan asianmukaista terapiaa pelkopoliklinikalla.
Itse sain lapseni sektiolla ilman komplikaatioita turvallisesti maailmaan perätilan takia, vaikka itse olin valmis kallistumaan jopa perätilasynnytyksen puolelle, luotin kuitenkin hoitavan lääkärin arvioon ja heille nimenomaan tämä arviointi tulee jättää, ei "mutun" varaan.
"Minun mielestäni synnytyspelko ei ole syy..."
Ehkä, mutta sinäpä et useiden onneksi asiasta päätäkkään, etkä ilmeisesti siitä juuri myöskään tiedä!
Turha repiä niitä pelihousuja, tämä oli minun mielipiteeni, ja kyllä taidan tietää asiasta enemmän kuin sinä koska lääkäri kertoi minulle kun mainitsin synnytyspelostani.
Niin siis mitä lääkäri kertoi sinulle? Tuskin lääkäri kuitenkaan kertoi sinulle että naiset jotka pelkäävät synnytystä eivät saisi synnyttää ollenkaan? Uskon että hän kertoi sinulle riskeistä, mutta niistä on täällä turha huudella, suurimmalle osalle naisista ne ovat tuttu asia.
Sovitaanko niin että pyöräytät sen lapsesi, ja sitten voimme keskustelle asiasta, ja minä voin keskustella kanssasi puhumme sitten alatie- tai sectiosynnytyksestä, ne molemmat kokeneena.
Ja edelleen kysyn sinulta miten muiden naisten synnytystapa sinua liikuttaa? Älä nyt keskity liikaa muiden synnytyksiin, jää vielä oma pahasti taka-alalle....
Ongelma ajatusmaailmassasi taitaa olla siinä, että vastoin luuloasi jokin "minua pelottaa synnytys" pelkotila ei ole sama asia kuin se kun joku ihminen oikeasti pelkää jotain asiaa.
Varmaan noin 80% ihmisistä sanoo pelkäävänsä kipua ja varmasti sama sanoo pelkäävänsä korkeita paikkoja. Luuletko, että siis 80% ihmisistä kärsii korkeanpaikan pelosta, koska heistä korkealla on epämiellyttävää olla? Ajatus epämiellyttävästä tippumisen vaarasta on täysin eriasia kuin se kun on korkeanpaikankammo, jolloin ihminen menettää toimintakykynsä korkeanpaikan takia. Kun puhutaan, että joku pelkää synnytystä, niin silloin hän todella pelkää sitä, ei hän suhtaudu asiaan kuten sinä "mutta olen ajatellut silti synnyttää alakautta...", koska hän tietää, että hän ei yksinkertaisesti voi synnyttää alakautta.
Itselläni ei ole synnytyspelkoa, silti tuleva synnytys pelottaa minua kivun takia. Mutta koska itse saan paniikkikohtauksen jo muutaman metrin korkeudella ja menetän helposti tajuntani silloin, olen tutustunut ihmisiin jotka kärsivät oikeista pelkotiloista. Itse ainakin koen halventavaksi puheet: kärsin korkeanpaikan kammoa, mutta käynpä silti sylkäsemässä tuosta rotkosta alas, hui miten minua pelottaakaan, kun tietää, että itsellä ei kävisi mielessäkään mennä reunalle ja jos joku veisi pakolla en enää olisi tolkuissani puhumassa siitä miltä tuntuu.
Ehkä lääkärisi on siis suhtautunut ihan oikein huoleesi. Joopa joo- sinulla on synnytyspelkoa, parempi kuitenkin, että synnytät alakautta, sillä onhan se luonnollisin tapa (hän on siis tulkinnut "pelkosi" aivan oikein)...
Ihmeellistä ettei yhdellekään lääkärille ole tullut mieleen sanoa minulle: joopa joo- pelkäät korkeita paikkoja, ostapa kolmannen kerroksen asunto silti, et tarvitse kohtauslääkitystä niihin elämässä väistämättä vastaantuleviin tilanteiseen, kun näet jonkun ihmisen vaikka katsovan alas toisen kerroksen parvekkeelta...
Peloistaan voi päästä yli kohtaamalla ne.. Itse olen todellakin pelännyt elämäni aikana siltoja.. En uskaltanut millään mennä silloille.. Kuitenkin minut vaan vietiin niille, jotta oppisin peloistani pois.. Jalat tutisten ja melkein oksentaen menin sillalle.. Vähä vähältä opin pelostani pois..
Jouduin pitkään miettimään haluanko raskaaksi, sillä pelkään synnytystä niin paljon. Olen kuitenkin päättänyt yrittää normaalia synnytystä vaikka sen ajatteleminenkin saa aikaan kamalan pelkotilan.. Tiedän kuitenkin, että se ei kestä hirveän kauan ja siihen saa kipulääkkeitä.. Minulla on myös neulakammo, mutta oli se sitten keisarinleikkaus tai normaali synnytys, johon haluaa kipulääkityksen on vain kestettävä ne neulat ja kohdattava pelkonsa..
Voi olla joko vahva ja yrittää päästä peloistaan ohi.. Tai voi olla heikompi ja antaa itsensä pelätä.
Tiedätkö sinä miten kasvattava tilanne panikkikohtaus on?
Joo, todella kasvattava, siksi pelkojansa kannattaa mennä kohtaamaan, sillä sehän on äärettömän turvallistakin, ja voihan ottaa myös huomioon julkisen nöyryytyksen ja häpeän tunteen mitä henkinen romahtaminen julkisilla paikoilla saa aikaiseksi.
Niin "olet pelännyt siltoja". Aivan samoin kuin aloitaja pelkää synnytystä. Silti vain päätitte kohdata ne. Itse olen yli kolmekymppinen, enkä ole sitten kymmenen vuotta täytettyäni ylittänyt yhtäkään siltaa silmät auki kävellen. Se että minut vietäisiin väkisin sillalle pyörtymään täydellisen romahtamisen jälkeen ei missään nimessä paranna tilannettani, vaan joka kerta oikeasti se sosiaalinen paine siitä menen sekaisin pelosta, huudan, itken ja koen kuolevani pahentaa tilannetta seuraavaksi kerraksi, jolloin joudun taas vähän enemmän miettimään sitä miten teen itsestäni täydellisen pellen.
Ai oikein meinasit oksentaa pelosta, kylläpä sinua on sitten pelottanut. Ei pahalla, mutta juuri tätä sanoin alunperin, että on halventavaa kun ihmiset käyttävät tälläisistä pienistä sunnuntai vaivoistaan puhuessaan alentavaa äänen sävyä: ai että pelkäät korkeita paikkoja, no ei se mitään siihen verrattuna, että minä meinasin oksentaa kerran kun jalat tärisivät. Silloin kun sinä olet paniikkikohtauksessa, niin sinä et tunne alaraajojasi , sinulle on aivan sama oksennatko sinä vai et, sillä ainut mitä kykenet ajattelemaan sillä hetkellä on, että sinä kuolet tähän paikkaan ja tällöin sinun hormonitoimintasi on keskittynyt hiukan muihin asioihin kuin tunnustelemaan jalkojasi tai ruokatorvenläppääsi...
Pelkäätkin synnytystä todella paljon, kun ihan tiedät, että selviät siitä ja kipukin on ohimenevää. niin, se on hiukan eriasia kuin ihminen joka pelkää synnytystä, sillä tietää aivan taatusti kuolevansa siihen paikkaan.
Luojan kiitos lääkärit ja psykiatrit hoitavat pelkotiloja, ei maalaispsykiatrit.
Pelot eivät ole myöskään heikkoutta. Pelko on tunne, että ei hallitse tilannetta ja oman kroppansa hallitsemattomuus on ihmiselle epäluonnollinen tila, ihmiset ovat tottuneet hallitsemaan tilanteita ja kehoaan. Siis jos joku pelkää pimeää, se johtuu siitä, että rajoittuneilla aisteilla hän ei voi hallita sitä mitä hänelle tapahtuu, hän ei aisti eteensä tulevia vaaroja, jolloin hän on vaarojen armoilla. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa kuinka heikko tai vahva ihminen on kohtaamaan sen sen vaaran, kestääkö esimerkiksi henkisesti tai fyysisesti sen, että kompastuu pimeässä puunjuureen, vaan sillä on sen kanssa tekemistä, että itsensä hallitseva ihminen kokee hallitsevansa itsensä kun pysyy jaloillaan.
Synnytys, sillat, neulat... Sääliäkö kaipaat, kun elämäsi on dramaattista? Oletko siis erittäin heikko ihminen, sillä sinulle on noita pelkoja kertynyt?
Ok, et puhu fobioista, sillä mielestäsi peloista voi yrittää päästä vain ohi. provosoin tahallani. Sunnuntai pelkääjälle siis varsin oivallinen asenne olut lääkärillä aloituksen tapauksessakin: ei se pelko mitään huomiota tarvitsekaan. Mutta keisarileikkaukseen hakeutuu naisia ihan muista syistä kuin tuollaisten sunnuntai pelkojen takia. Itse olen kokeillut pelkooni jo hypnoosia ja akupunktioita, mutta ainut hyödyllinen on ollut tähän saakka ihan kemiallinen lääke, joka tasaa elimistön hormoni ryöpyn, kun paniikki alkaa tulemaan...
Millä perusteella voit verrata minun pelkoani aloittajan pelkoon??? Tietääkseeni et mitenkään.. Itse olen kaksikymppinen ja ikä ei tässä tapauksessa merkitse mitään.. Koska tahansa voi oppia..
En ole kertaakaan sanonut että olen itse mennyt vapaaehtoisesti kohtaamaan pelkoani silloille.. Sisälukutaito kunniaan, minut VIETIIN sinne..
Ja et ole mikään sanomaan että en pelkäisi oikeasti synnytystä.. Kivun lievitys ei aina välttämättä onnistu.. Ja jos en tuota tietäisi, että saan kipuihin apua, olisin todella tyhmä...
Sinulla ei ole varaa tulla sanomaan mitään toisten peloista.. Itselläsi tuntuu olevan todella suuri ongelma.. Vain sinun pelkosi ovat aiheellisia ja tosia..
Voisin sanoa, että itse olet heikko kun muita rupeat haukkumaan.. Ja sääliä siis itse näytät kaipaavan.. Itselleni se ei tullut mieleenikään.. Itse sinä aloitit ENSIMMÄISENÄ puhumaan omasta pelostasi.. Olet kovin lapsellinen kolmekymppiseksi.. Olen sentään henkisesti sinua vahvempi, sillä olen oppinut pääsemään peloistani yli.. Ja jos et tiedä, niin ahdistuskohtaukseen kuuluu huono olo yms.. Kuten sanoin, juuri tuota minulla oli silloilla...
Niin kauan kuin itse et uskalla pelkoasi kohdata, vaan palkosi hallitsee elämääsi, et ole mikään sanomaan muille heikkoudesta!
Säälin sinua!
Miten pieni voikaan olla sellaisen ihmisen maailma tai mieli, joka ihan tosissaan pohtii toisten naisten synnytystapoja, eri tapojen tarpeellisuutta tai jopa oikeutuksesta tiettyyn tapaan? Millä ihmeen tavalla jonkun toisen naisen synnytyspelkopohjainen sectio teitä koskettaa? Siis millään tasolla?
Tämänkin keskustelun alkuperäinen aloittaja on ilmeisesti viimeisillään raskaana, joten eiköhän olisi kaikille parempi jos valmistautuisit omaan tulevaan koitokseesi jotta selviät siitä kunnialla, ja annat muiden synnyttää juuri kuten he itse haluavat/pystyvät.
Voisin sanoa, että joissakin tilanteissa keisarinleikkaukseen pääseminen on todella armelias teko! Ei siis kannata tuomita ketään, joka siihen päätyy.
Kun on yrittänyt toista vuorokautta synnyttää alakautta ja voimat ovat ihan loppu, niin sitä vaan toivoo että sen lapsen saisi ulos miten tahansa.
Ensikertalaisella äidillä saattaa olla muitakin synnytyksestä suoritumiseen liittyviä hienoja periaatteita jotka aidossa tilanteessa murenevat:
Itse halusin synnyttää mahdollisimman aidosti, ilman lääkitystä. No, aika nopeasti päädyin kuitenkin kipulääkitykseen. Toinen periaatteeni oli, että lapsella tullaan käyttämään kierrätysvaippoja (sideharso). Viikon pesurumban jälkeen meillekin ostettiin ne pamperssit!
Kuule, ilmoittele vaikka sitten kun olet turistanut sen muksun ulos itsestäs. Kyllä sullekin voi tulla eteen tuo niin kamalaksi mainitsemasi keisarinleikkaus, jos tulee jotain ongelmia synnytyksessä.
Mietipä tarkkaan onko itselläsi jotakin todellista pelkoa; korkean tai ahtaanpaikankammo, tai pelkäätkö jotain ököjä? Ja sitten mieti jos joku aukoisi päätään sun pelostasi, että ei ymmärrä miten kukaan VOI kertakaikkiaan pelätä sitä ja sitä...
Ei ole sunkaan valitsemasi tie helppo. Itse synnytin "normaalisti" 33 tuntia perätilassa olevaa tyttöä, joka kiidätettiin samantien kahdeksi päiväksi teholle. (On kuitenkin nyt ihan kunnossa) Mietinpä silloin, ja edelleenkin, että olisiko sektio ollut parempi... Ainakin muistan synnytyksen hyvin elävästi vielä melkein 1,5 vuoden jälkeen, enkä pahemmin halua uusia kokemustani.
Mutta onnea synnytykseen, toivottavasti kaikki menee hyvin. Mutta juttele siellä osastolla muiden äitien kanssa, jos vaikka mielesi avautuisi edes hitusen.
Turha teidän ihmiset on repiä pelihousujanne, koska tämä oli minun mielipiteeni ja minusta minulla on oikeus sanoa se. On todella lapsellista sortua haukkumaan minua tämän kirjoituksen perusteella tyhmäksi yms. Minulla itselläni on pelko synnytystä kohtaan, mutta silti aijon synnyttää normaalisti koska minulla on siihen mahdollisuus. Ja ne jotka väittävät että en tiedä tästä asiasta mitään, voivat mennä kysymään asiaa lääkäriltä tai hakea neuvolasta asiaan liittyviä kirjasia, koska sietä minäkin nämä faktat sain.
Tietysti se on jokaisen oma asia jos haluaa oman synnytyspelkonsa takia vaarantaa itsensä, lapsensa ja seuraavan mahdollisuuden tulla raskaaksi, minä en kuitenkaan niin tee. Olen keskustellut pelostani kätilön kanssa ja se on todella auttanut. Kiitos niille jotka vaivautuivat vastaamaan asiallisesti.
Ja siis sinun kanssasi ei saa olla eri mieltä vai? Ja asiallisesti vastanneet ovat vain niitä jotka ovat kanssasi samaa mieltä? Ja jos peräänkuulutat asiallisuutta tässä keskustelussa, olisi ollut parempi itsekin aloittaa sillä linjalla? Minun mielestäni ei nimittäin ole asiallista sanoa ettei pelosta kärsivät saisi tehdä lapsia ollenkaan.
Ja mitä siihen tulee että sinulla on mahdollisuus synnyttää normaalisti, sanoisin että sinulla on siihen teoreettinen mahdollisuus koska mitä vain voi mennä pieleen ja eihän tiedä vaikka joutuisitte päätymään hätäsektioon. Sen miten kaikki tulee menemään tiedät vasta kun lapsi on turvallisesti syntynyt.
Ja vielä haluaisin kysyä sinulta mistä olet saanut päähäsi että synnytyspelkoon pohjautuvat sektiot vaarantavat äidin, lapsen ja seuraavan mahdollisuuden tulla raskaaksi? Tietysti leikkaukseen sisältyy riski niin kuin leikkauksiin aina, mutta riski on olemassa myös alatiesynnytyksissä, siis nimenomaan niin jos jotain menee pieleen.
Siitä minä sain sen päähäni koska, lääkäri minulle itse sanoi näin että leikkaukseen liittyy paljon suurempi riski kuin synnytykseen. Ja minun kanssani saa olla eri mieltä, koska minä sen takia tämän mielipiteen toi julki, että saan muiden näkökulmia asiaan. Ja minä sanoinkin että valitsin synnytyksen, koska pystyn siihen, mutta tietysti jos jotain sattuu eikä minulla ole mahdollisuutta synnyttää normaalisti niin leikkaus tehdään.
Sinä et vielä tiedä pystytkö siihen, et ennen kuin se on ohi. Tiedätkö, minäkin luulin pystyväni siihen, tai oikeastaan lääkäri sanoi minulle että pystyn siihen vaikka olimme viikkoa aikaisemmin todenneet että ylälantioni mitta on ahdas, ja siksi vauva ei päässyt laskeutumaan. No minähän tietysti uskoin lääkäriä, ja tuloksen voit lukea tällä palstalla aikasemmin kirjoittamistani teksteistä. Seuraavalla kerralla oli minulle selviö mikä synnytystapani tulee olemaan, ja tällä kertaa sen tajusi myös lääkärini. No alatiesynnytyksen esti sillä kertaa mm. sikiön poikkitila ja etinen istukka, mutta periaatteessa olisin "pystynyt" vauvan synnyttämään alakauttakin koska hän oli hyvin pieni johtuen ennenaikaisuudesta, mutta tiedätkö, en olisi ikinä uskaltanut edes yrittää. Ja vielä, jos lisää lapsia tekisin, voin sanoa etten edelleenkään uskaltaisi enää ryhtyä yrittämään alatiesynnytystä.
Olisi ehkä syytä lieventää asennetta niitä naisia kohtaan jotka eivät ole päässeet pelostaan kallonkutistajan kanssa jutellessaan, koska tuskin kukaan kuitenkaan haluaa isoa leikkausta pelkästään mukavuussyistä. Ainakin on erittäin ajattelematonta heittää kommentteja tyyliin; Jos et uskalla synnyttää normaalisti, älä synnytä ollenkaan! Varsinkin kun et oikeasti asiasta vielä tiedä, joo joo, tiedän että lääkäri on kertonut sitä sun tätä riskeistä, mutta itse synnyttämisestä, konkreettisesti, et vielä tiedä mitään.
Itse olen synnyttänyt kahdesti ja ensimmäisellä kerralla valitsin keisarinleikkauksen, koska pelkäsin synnytystä. Minulle syntyi suloinen tyttö, mutta leikkaushaava tulehtui ja sen paraneminen kesti noin kaksi kuukautta, se oli aivan kamalaa ja todella kivuliasta. Nyt sitten päätin synnyttää normaalisti, pelostani huolimatta ja kaikki meni todella hyvin ja ei mennyt monta päivää kun olin jo toipunut synnytyksestä. Minusta normaali synnytys on asia joka tulisi kokea,eikä ruveta turhaan tekemään keisarinleikkausta.
Mitäs olisit Mamma siihen sanonut jos ensimmäisen synnytyksesi aikoihin lääkäri olisi todennut "ettei tässä ruveta mitään turhia sectioita tekemään"? Ja mites suhtaudut niinpäin sectioon että ensimmäisellä kerralla päättää pelosta huolimatta yrittää alakautta, tuloksena melkein kuollut lapsi ja erittäin huonokuntoinen äiti? Soisitko silloin section seuraavalla kerralla?
Onko sinulla jokin ongelma? Mamma79 kertoi vain oman näkemyksensä.. Sinulla on käynyt synnytyksessä noin, mutta ei kaikilla muilla.. Näköjään kanssasi ei saa olla eri mieltä... Tapauksesi on täysin erilainen, eikä millään lailla verrattavissa mamman tapaukseen..
Vaikutat hieman katkeralta.. Ja varmana suutut ja vastaat kärkevästi tähän kommenttiinikin, mutta sanoin vain mielipiteeni...
Tilanteessasi on tehtävä erilaisia ratkasuja, mutta toiset vain ovat sen verran onnekkaita, että voivat täysin vaaratta synnyttää alakautta.. Hätäsektio on asia erikseen tai pakon edestä tehty kuten sinulla.. Itse haluan synnyttää lapseni ilman leikkausta, mutta jos tilanne sitä vaatii, niin leikkaus on silloin tehtävä! Ja kuten tilanteessasi, harva riskeeraisi lapsiaan, jos lapsi voisi kärsiä..
En todellakaan halua sinua haukkua tai tuomita, mutta taisit tehdä itse niin meitä sectioon päätyneitä kohtaan!!!
ei ne pelko-jutut ole niin yksinkertaisia. Kai kaikki äidit pelkää synnytystä ja se on ihan normaalia mutta sitten joillakin se pelko vaan ei ole sitä "normaalia".
Kaikessahan tässä maailmassa on riskinsä ja luulen että niistä pienimpiin kuuluu sectio. En usko että äitiä on "tervettä" pakottaa pelosta huolimatta alatiesynnytykseen turvallisuuden takia. Entäs sitten kun kokemus on kamala ja jättää vielä pahemmat arvet... äitihän voi kuulemma syyllistää siitä syntynyttä lastaan (tämäkin on lääkäriltä kuultua!)!
Lisäksi ihmettelen todella suuresti miksi juuri sairaanhoitoalan ihmiset päätyvät sectioon muita enemmän... Hehän näitä faktoja ovat sinullekkin niin kovasti jaelleet!
Ja kylläpä siitä alatiesynnytyksestäkin aika paljon ikäviä vaivoja voi pitkäksi aikaa jäädä, niistä vaan ikävä kyllä nämä ammattilaiset ei mielellään huutele!!!
Onnea kovasti loppurutistukseen ja toivottavasti nautit tapahtumasta ja kaikki menee hyvin!
"Lisäksi ihmettelen todella suuresti miksi juuri sairaanhoitoalan ihmiset päätyvät sectioon muita enemmän... "
Minä taas puolestani ihmettelen, mistä olet saanut tuollaisen tiedon. Kerro tietolähteesi minullekin. Vai onko se vain mutua?
Ei ole "mutua". Olen lukenut siitä jossain keskustelussa täälläkin (tämmönen tutkimus olemassa!) ja lisäksi siskoni on puhunut tutun lääkärin kanssa (tekee sectioita) "näistä jutuista".
Olen kuullut saman jutun aika monelta, siis hoitohenkilökunnan sektioista. Voihan se tietysti olla vaan urbaani legenda, mutta uskon silti jutun todenperäisyyteen.
Tämä on jotain ihan kukkujuttua! Olen itse hoitsu ja kollegoillani eli hoitajilla eikä myöskään lääkäreillä ei todellakaan ole sen enmpää sektioita kuin naisilla keskimäärinkään vaan ovat synnyttäneet sillä tavalla mitä heille on suositeltu (jopa perätilaisia vauvoja alakautta). Alatiesynnytys on turvallisempi sekä äidille että lapselle ja sen tosiasian perusteella ammattilaiset valitsevat oman synnytystapansa, jos valinnanvaraa nyt siinä tilanteessa on...
Tässä yksi lähde, en nyt ehdi etsiä enempää. Vasta luin sellaisesta, jossa kerrottiin sekä äiti- että lapsikuolleisuuden olevan suurempi sektiossa kuin alatiesynnytyksessä.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00873
sellaisen synnytyksen jonka tuntee hyväksi. Säästöjä ajatellen on tärkeämpää keskittyä ihan muuhun kuin riskeeraamaan äidin ja lapsen henkeä.
Minä en ole tuominnut keisarinleikkausta kokonaan jos on joku sairaus tai liian kapea lantio että ei pysty synnytämään, niin sektio on ainoa oikea ratkaisu, tai jos synnytyksessä lapsen tai oma henki on vaarassa niin hätäsektio, mutta minun mielestäni synnytyspelko ei ole sektioon syy. Itselläni on kamala synnytyspelko, joten tiedän mitä se on, mutta silti valitsin synnytyksen.
Jos ette usko minua että sektio on paljon riskialtiimpi kuin synnytys, niin menkää neuvolaan tai lääkärille. Itse olen käynyt psykologilla juttelemassa synnytyspelostani ja kätilön kanssa, silti en ole päässyt yli pelosta kokonaan mutta synnytän silti normaalisti. Kiitos taas mielenkiintoisista mielipiteistä!
NAINEN EI OLE NAINEN JOS HÄN EI PYSTY SYNNYTTÄMÄÄN LASTA ILMAN LÄÄKETIETEEN APUA !!
Jos nyt tarkoitat sitä, että yhä useammat ensisynnyttäjät näkevät sektion ns. helppona vaihtoehtona ja sitten vetoavat synnytyspelkoon päästäkseen normaalista synnytyksestä, niin tätä todellakin tapahtuu. Mutta ihmiset meuhkaavat sinulle siksi, että todellisen pelon asteita on yhtä monta kuin ihmisiä, ja sinä et tunnu sitä hyväksyvän. Jotkut eivät kertakaikkiaan pääse pelon ohi. Kyllähän kaikki sen tietävät että kätilöt suosittelevat loppuun asti alatiesynnytystä, mutta molemmissa on riskinsä. Aivan kuten leikkaushaava, voi välilihan leikkaus/repeämä haava tulehtua, eikä se ole paras paikka tulehdukselle...
Onnea edelleen synnytykseesi ja toivottavasti kaikki menee hyvin.
P.S. Tämä oli mielestäni aika asiallinen kommentti, eikö? :)
Kyllä miehet ovat sitten tyhmiä! Koitappa itse turistella pilisi päästä golfpallo, niin tiedät ehkä missä mennään. Ja tarkoitatko "ilman lääketieteen apuja" sektiota vai myös kipulääkkeitäkin?
Synnytettyäni kaksoset täysin ilman kivunlievitystä sain niin pahan trauman, että kun odotin seuraavaa, olin tehdä ensin abortin(mutta en pystynyt). Menin pelkopoliklinikalle OYS:iin ja halusin sektion. Olin asiasta täysin varma. Mutta juteltuani kätilön kanssa aikani, tulin hieman uskaliaammaksi, kun he lupasivat, että saan kaikki mahdolliset kivunlievitykset. Sovittiin, että (asun 100 km päässä sairaalasta) menen sairaalaan käynnistystä varten. Sain heti alkuun epiduraalin ja lopuksi spinaalipuudutuksen ja synnytin nauraen, kun kipua ei tuntunut missään. Rakastan lastani yli kaiken ja uskon tämän suhteeni lapseen johtuvan hyvästä synnytyskokemuksesta. Jos joku haluaa kysellä enemmän niin sähköpostini on ; [email protected]
ps: nimeni on Minna
Tätä keskustelua "ulkopuolisena" seuranneena ei voi kuin ihmetellä, miten kärkkäästi ihmiset (äidit ja yksi Keke) suhtautuvat periaatteessa jokaisen yksityisasioihin kuuluuvaan asiaan. Hoitaa sen synnytyksen sitten miten vain, niin kannattaakos siinä ketään toista ruveta kauheesti arvostelemaan ja neuvomaan. Synnytys on jokaisen äidin henkilökohtainen juttu. Sama kuin sanoisit jollekin: mitä helvettiä ostit punaisen auton, vihreä olis musta ollut parempi. Ja Keke.. Oletpas sä vakaumuksellinen jostain synnytyksestä! Haloo! Onko miehellä kaikki kotona?? Jos nainen ei pysty synnyttään niin ei se silti mieheksikään muutu, naisena on ja pysyy. On se kumma juttu, kun MUUT NÄYTTÄÄ TIETÄVÄN PAREMMIN, MIKÄ TOISELLE SOPII!
Ei vois enää parempaa mielipidettä olla kun sinulla, olen kanssasi täysin samaa mieltä! En edelleenkään vaan ymmärrä mikä hemmetti tässä asiassa saa ihmiset lähes fanaatikoiksi?!??
Jokaisen oma asia, ei kuulu muille...
Jospa otetaan raha-asiat esille tähän keskusteluun. Sektiolla synnyttäminen maksaa yhteiskunnalle monta kertaa enemmän kuin tavallinen synnytys. Onko siis ihan kohtuutonta ajatella, että edes pyrittäisiin tavalliseen synnytykseen ja jätetään sektio vain niihin tapauksiin, joissa se on aivan välttämätön.
Tai vaihtoehtoisesti: oman mukavuudenhalun ja/tai valinnanvapauden takia sektiota haluavat maksavat korotetun maksun saamastaan hoidosta.
Mukavuudenhalun takia sektiota tuskin kukaan haluaa, kyllähän siitä mukavuus on kaukana.
Ja kuka sitten ehdottamassasi mallissa päättää milloin sektio on välttämätön?
Ja eikös jo ihan tasaarvon kannalta sama maksu kaikille hoidon luonteesta riippumatta ole välttämätön?
näillä kaikilla "synnyttäjillä" kun ei oo edes isää tiedossa...sitten niille pitäs kustantaa kaikki kalleimman takaa..
Kyllä nainen on jotenkin epäkelpo jos ei voi synnyttää luonnollisesti!
Ei tuommoisille kommenteille voi ihan totta muuta kuin nauraa, en viitsi edes yrittää alkaa sinua valistaa... Hihhii hahai hiihhih hah hah haa!
Kuinka voit sanoa toisesta ihmisestä että hän on EPÄKELPO? Kerrohan mikä SINUSTA sitten tekee niin perkeleen kelvollisen? Voitkohan käydä sanomassa esim. sydänpotilaalle jonka sydän ei toimi omin voimin että hän on EPÄKELPO? Tai sano sama sokealle ihmiselle! MEillä kaikilla on omat "ristimme"(toisilla esim. pelko!) eikä ne tee meistä yhtään sen epäkelvompia.
Kiitos kaikille viesteistä, en ole käynyt niitä vähään aikaan lukemassa.
Minulle ja avomiehelleni syntyi ihana tyttö 25.2. Tyttö syntyi normaalisti
alateitse epiduraalipuudutuksen voimasta.... Voin myöntää että minua pelotti, mutta
olen todella tyytyväinen että valitsin normaalin synnytyksen. Oli kamalaa
katsella huonetoverin leikkaushaavan kipuja. Älytöntä tämä aikuisten tappelu, sanokaa
mielipiteenne mutta älkää riidelkö niistä.
Kerroppa sitten sinä puolestasi vieläkö olet sitä mieltä että ne jotka syystä tai toisesta päätyvät kuitenkin sektioon, että heidän ei pitäisi saada lapsia ollenkaan? Ja muista että sinä tämän keskustelun aloitit, ja todella lapsellisilla ja suppeakatseisilla kannanotoilla...
Mutta joka tapauksessa, olen iloinen että synnytyksessäsi meni kaikki hyvin ja että teillä on terve lapsi.
Onnea teille kovasti ja voimia!
Olen kuitenkin täysin samaa mieltä tuon "Terhin" kanssa suppeasta kannastasi ym.
Enkä mä nyt sanois tätä tappeluksi vaan mielipiteiden vaihdoksi, täytyy kritiikki ymmärtää eikä kaikki voi olla samaa mieltä, mutten ymmärrä kuinka ihmiset todellakin on niin ahdasmielisiä ettei voi millään ajatella asioita monelta kantilta!?
Kun kerroit kuinka olit katsellut leikattua äitiä ja hänen kipujaan olen minäkin kauhulla ja säälillä seurannut/kuunnellut muutaman naisen selviytymistä erittäin pahoista repeytymistä joiden korjailut on kestänyt joillakin vuosia eikä "värkistä" silti ole saatu toivotunlaista (anteeksi käyttämäni sanat, en tarkoita pahalla!).
Tää vaan taas sillä että kaikella on hyvät ja huonot puolensa, eikös joo?
Olin juuri aikeissa kirjoittaa samantapaisesta jutusta kuin tämä "minna", tyttäreni saatuani oli samassa huoneessa eräs juuri synnyttänyt äiti jonka alapää oli synnytyksessä revennyt virtsaputkea myöden! Kauhuissamme kuuntelimme kun kirurgi kävi tämän äidin juttusilla kertomassa mitä tilanteen korjaamiseksi voisi tehdä, ensi alkuun hänelle täytyisi asentaa katetri joka tulee olemaan paikallaan useita kuukausia.
Tämä äiti itse kertoi että syyksi tämän pahaan repeämiseen oli kerrottu (ensimmäinen synnytys sektio) olevan yksinkertaisesti hänen joustamaton kudostyyppinsä. Että on siellä tuskia alapäässäkin...
Jos haluaa oikeasti lapsen, niin miksi ei voi synnyttää kuten luonto on tarkoittanut? Ymmärrän kyllä terveydelliset seikat ja jos lääkäri keisarinleikkauksen parhaimmaksi vaihtoehdoksi näkee, mutta se että ehdontahdoin halutaan mennä siitä mistä aita on "matalin", en ymmärrä. Näitä asioita kun pitäisi harkita ennen kuin tulee raskaaksi. Tuntuu siltä, että ne jotka vain nyt haluaa valita keisarinleikkauksen, välttelee myös ongelmia muillakin elämän osa-alueilla. Aina valitaan se helpoin ratkaisu, eikä olla valmiita laittamaan itseään likoon, edes lapsen tähden. Mitä silloin siitä kasvatuksesta tulee, kun tulee joku ongelma eteen?
en tiedä mitä on pelätä synnytystä.. Itse odotan esikoistani, enkä ole valehtelematta kertaakaan pelännyt synnytystä. En pelkää kipua, en osaa pelätä sitä.. Olen itse käynyt läpi niin paljon kaikenmaailman kipua elämäni aikana, mutta en mitään sellaista mitä voisin ehkä verrata synnytykseen.. Mutta en vain osaa pelätä, koska tiedän ettei se kipu ole elinikäistä, ja kyllä se varmasti on sen pikkuisen käärön arvoista.
En sitten tiedä onko synnytyspelkoisilla kyse siitä, että he nimenomaan pelkäävät kipua? Mikä muukaan se voi olla.. En vain ymmärrä miksi valita kivun sijaan sektio, josta varmasti kivut pahemmat jälkikäteen (tai tiedä häntä, mutten itsekään pidä sitä minään keinona) ja kätilöt eivät itsekään sitä suosittele, näin ainakin olen käsittänyt.
Ja kyllä jos oikeasti pelkää synnytystä, niin apua voi kyllä hakea raskausaikana vaikkapa pelkopolilta. Mutta synnytys on kuitenkin niin luonnollinen asia, etten yymmärrä miksi sitä pitäisi edes pelätä.. Kuitenkin sairaalassa jos synnyttää, niin on varmasti parhaassa mahdollisessa hoidossa ja sen parempaa kukaan ei pysty kenellekään antamaan.
Ja toivon ettei kukaan uudelleensynnyttäjä tule mitään selittämään, että ethän voi tietää miltä tuntuu jne.. Tiedän kyllä etten tiedä, mutta sanonpa vaan etten osaa pelkätäkään.
että vaikka toivonkin tavallista alatiesynnytystä, tiedän kyllä että komplikaatioita voi tulla ja voi olla että joudutaan päätymään hätäsektioon. Ja toki aion itse ottaa jonkinlaisen kivunlievityksen.. Itse olen kuullut tuttavapiirissäni vain positiivista palautetta alatiesynnytyksestä. Oikeilla kivunlievityksellä ja oikealla asenteella en edes osaa kuvitella että se olisi jotain helvetillistä.. Ja eräs tuttavani joka 4 kk sitten sai esikoisensa, sanoi nimenomaan ettei ymmärrä ihmisiä ketkä pyytävät varta vasten sektiota.. Kuulema synnytys oli nii hieno kokemus, että ei vaihtaisi sitä mihinkään. Hmm.. No kai ihmisiäkin on erinlaisia, mutten silti pidä sektiota minään parhaana vaihtoehtona..
Olen itse kokenut sekä onnistuneen sektion että käynnistetyn vaikean alatiesynnytyksen. Väkisin käyntiin runnottu synnytys sai aikaan helvetilliset kivut. Repesin pahasti epparista huolimatta ja alapää tulehtui, joten olin tosi kipeä ja pystyin kivuilta hädin tuskin edes makaamaan moneen viikkoon. Jos miestä ei olisi ollut, en tiedä miten olisin saanut hoidettua vastasyntyneen sekä pienen isosisaruksen. Eli minä valitsisin sektion, jos valita saisi.
Ystäväni repesi minua paljon pahemmin ja lisäksi vuoti huimat määrät verta muista syistä, joten alatie oli hänen kohdallaan melkein kohtalokas.
Mielipide synnytystavoista riippuu usein aiemmista omista kokemuksista tai lähipiirin kokemuksista. En usko, että kukaan joka on läpikäynyt vaikean tai (omaa/vauvan) henkeä uhkaavan alatiesynnytyksen, tulee tänne kovin nopeasti syyllistämään sektion valinnutta.
Mustavalkoisuus on usein seurausta vähäisistä kokemuksista.
Minä olen 100 % alatiesynnytyksen kannalla, mutta ymmärrän ihan hyvin miksi jotkut muut valitsevat mielummin sektion.
Neulat ja veitset hirvittävät ja ompeleiden näkeminen saa minut voimaan pahoin.
Tämänkin lapsen aion synnyttää alateitse ja ilman mitään epiduraalipuudutuksia jos se vain minusta on kiinni.
Rakenne ultrassa meinasin purskahtaa armottomaan itkuun, kun epäilivät eteisistukkaa, muutta onneksi epäily osoittautui aihettomaksi.
No enhän sitä voi etukäteen tietää miten loppujen lopuksi synnytän, mutta toivon että saan synnyttää "normaalisti".
Minulla ei ole mitään ongelmaa niiden kanssa jotka mielummin synnyttävät sektiolla.
Tämä taitaa olla taas niitä itsensä pönkittämisaloituksia jossa taistellaan siitä kuka on hyvä ja kuka huono...
Pääasia on se että lapsi syntyy ja synnytyksestä tulisi mahdollisimman hyvä kokemus synnyttäjälle!
Eiköhän synnytystapa ole jokaisen oma asia niin kuin on sekin miten ja mistä lapsi on saanut alkunsa....
Mikäli se vain on itsestä kiinni, niin jokainen synnyttää parhaaksi katsomallaan tavalla. Mitään "oikeaa" synnytystapaa ei ole enäää olemassakkaan, vaan kaikki tavat ovat niitä "oikeita"!
vuosikausien takaisia ketjuja nostellaan?
Vai kuvitteletko ettei nämä samat kysymykset voi missään nimessä pyöriä kenenkään muun pääkopassa?? Miksi pitäisi aloittaa uusi keskustelu jos kerta vanhakin on jo olemassaan??
mieltä oon sun kanssa.Ja synnytyspelkoa hoidetaan tosi hyvin nykyaikana kun on pelkopoliklinikoita missä pääsee juttelemaan synnytyspelostaan ja kaikista vaihtoehdoista ja vaaroista liittyen aiheeseen.
Ja nainenhan on luotu synnyttämään joten jokaiselle se pitäisi olla se luonnollinen juttu vaikka kuinka jännittäisi eikä ne äidit 100vuotta sitten saaneet mitään kipulääkkeitäkään saati leikkauksia jos pikkasen jännitti vaan kipuihin vedettiin viinaa.
minusta nykypäivänä ihmiset vain samaistuvat siihen, että mennään sen helpomman kautta.. Tuleepa vaan kysymys tosiaan mieleen, missä nämä synnytyspelkoiset äidit olisivatkaan ilman nykyajan lääketiedettä? Eivät varmaan uskaltaisi edes raskautua, jos eivät uskalla synnyttääkään.. Ja nuo kauhukuvat mitä joku täällä esitti alatiesynnytyksen mahdollisista komplikaatioista, olet sitten varmaan ihan yhtä perillä mitä kaikkea sektion yhteydessä voi tapahtua.. Jos aloitetaan ihan siitä verenvuodosta, niin kuka tahansa tajuaa että leikkauksessa sinä menetät verta normaali synnytystä enemmän.. Ja nuo pirun maalailut seinille normaalista synnytyksestä ovat mielestäni se mustavalkoisempi ajatus...
Itse aion ainakin suorittaa ihan tavallisen alatiesynnytyksen, tottakai olen tietoinen ettei se aina mene niinkuin on suunniteltu.. Mutta en minä nyt tieten tahtoen sektiotakaan halua, se on varma... Miksi haluaisin kun ammatti-ihmiset eivät itsekään sitä kauheasti suosittele? Näin ainakin eräs kätilö on joskus sanonut..
Mutta kai se on niin, että helpompihan se on kun ei tarvitse pungertaa vauvaa maailmaan, leikataan vaan niin päästään vähemmällä vaivalla.
Tiedoksesi, että sektiossa ei todellakaan aina menetä enempää verta kuin alatiesynnytyksessä. Esikoista synnyttäessäni alakautta menetin 2-litraa verta istukan irrottua, ja verensiirtoon mentiin. Toinen syntyi sektiolla ja verenhukka oli "huimat" 50 ml, eli ei mitään.
En usko, että monikaan ajattelee sektion olevan helpompi tai kovinkaan paljoa kivuttomampi kuin alatiesynnytys. Sektiossa kivut eivät ole samanlaisia, vaan sektiossa kipu tulee viiveellä, mutta ainakin omassa tapauksessani voin sanoa, että ilman kipulääkettä mentiin sektion jälkeen ihan normaalisti. Sen sijaan alatiesynnytyksen jälkeen pillereitä popsin useamman viikon ajan, ihan jo siksikin, että istuminen onnistuisi. Repeämät tulehtuivat ilkeästi.
Olet itsekin "varmaan" perillä alatiesynnytyksen riskeistä verrattuna sektioon? Molemmissa täysin eri riskit ja vakavammat ja pysyvämmät vauriot tulevat aina alatiesynnytyksessä. Ei sektiossa.
"Olet itsekin "varmaan" perillä alatiesynnytyksen riskeistä verrattuna sektioon? Molemmissa täysin eri riskit ja vakavammat ja pysyvämmät vauriot tulevat aina alatiesynnytyksessä. Ei sektiossa."
Voi harmi kun en löydä tähän hätään yhtään artikkelia (yritän etsiä huomenna), mutta sekä äiti- ja lapsikuolleisuus ovat suurempia sektiossa kohdunpoistoon joudutaan siinä alatiesynnytystä useammin. Mitkä komplikaatiot voivat olla noita pahempia..?
Minua harmittaa näissä sektio vs. alatiesynnytys keskusteluissa nimenomaan se, että levitellään väärää tietoa. Jos joku ei tosiaan mitenkään pysty synnyttämään alakautta, niin ei siinä sitten mitään, mutta vääriä käsityksiä asioista ei pitäisi sentään levittää ja kannustaa niiden avulla naisia vähemmän turvalliseen synnytystapaan!
ihan tosissasi, että vakavammat seuraukset tulevat aina alatiessynnytyksessä, eivät sektiossa?? Huhhuh.. Ei kyllä pidä paikkaansa, ei sitten millään.
Kun mainitsit itsekin, että alatiesynnytyksessä sait tulehduksia, et varmaan katsonut joskus aikoinaan dokumenttia naisesta, jolla oli tullut ns. lihansyöjäbakteeri sektiohaavaan. Joten väitätkö ihan OIKEASTI ettei sektiossa tule pahaa jälkeä jos on tullakseen?
Pistipäs hieman naurattamaan.. Ja osaat varmaan sitten perustella kun minä mainitsin, että miksi alan ammattilaiset eivät sektiota suosittele liian kevein perustein? Perustele minulle MIKSI?
ihan huvikseen kysyä joku kerta kun muistan, ihan siis näitlä tätä työtä tekeviltä että kumpaako suosittelevat. On totta, että alatiesynnytyksessä tulehdukset ja muut ovat ilkeitä ja vaikeasti hoidettavia, mutta siltikään se ei ole sama vastapaino jos sektiohaavalle tulehduksia tulee. Katsotaan sitten pitikö tuo teoriasi paikkansa, kuka väitit että alatiesynnytyksen komplikaatiot ovat automaattisesti pahempaa luokkaa kuin sektion.
Itse ainakin olen todella onnellinen että olen synnyttänyt alateitse vaikka yhden kohdalla oli lähellä leikkaus mutta onneksi ei tarvinnut sitä suorittaa.
Kaikilla ei synnytys mene täydellisesti mutta itselläni on mennyt kaikki ja minulla kun on korkea kipukynnys niin synnyttäminen ei tunnu missään ja toiseksi ei ole kertaakaan revennyt paikat tai mitään muutakaan komplikaatiota tullut joten suoraan synnytyksen jälkeen olen suihkuun kävellyt peseytymään ja alkanut hoitaa vauvaa.Ja kätilön kommentti oli hyvin osuva viimeksi että olet luonnollinen synnyttäjä kun kaikki on mennyt loistavasti eikä mitään tikkeja tai muutakaan ole tarvinnut laitella ja palautuminen on ollut nopeaa joten en voi mitenkään ymmärtää äitejä jotka itse nimenomaan tahtovat leikkauksella "synnyttää" koska leikkauksissa on aina suuremmat riskit ja palautuminen on kivuliaampaa ja kestää kauemmin kuin normaalisti synnyttäneillä.Tietenkin se on ymmärrettävää jos lapsi on vaarassa ja äiti että tehdään keisarinleikkaus mutta muuten ei mitään järkeä ottaa mitään riskejä terveyden suhteen.
Alan ammattilaiset eivät suosittele sektiota, koska se maksaa. Ja koska alatiesynnytys on "luonnon tapa hoitaa asia".
Lihansyöjäbakteeri muuten voi pöllähtää epparihaavaankin, ei se sektiohaava sen kummempi ole. Useammin sitäpaitsi eppari/repeämähaava tulehtuu, koska sen puhtaana ja kuivana pitäminen jälkivuotoineen on hankalampaa kuin sektiohaavan. Lisäksi kohtutulehdus iskee yhtä usein alatiesynnyttäneisiin kuin sektiolla lapsensa saaneisiin.
Nyt ei puhuta esim vauvan kuolemasta, koska mitä tilastohin tulee, sektioissa menehtyneet vauvat ovat useimmiten olleet ahdingossa jo ennen sektioon menoa, eli kyseessä on kuitenkin alatiesynnytyksen komplikaatiot tai muu sektioon liittymätön ongelma. Sektion tilastoinnissa kun suurin osa ns. riskeistä liittyy nimenomaan hätä- ja kiireellisiin sektioihin. ei suunniteltuihin. Tästä asiasta juttelin useaan kertaan Naistenklinikan synnytyslääkäreiden kanssa, ja heiltä tämä tieto on peräisin.
Jos mietitään muita vakavampia seurauksia, kuten hapenpuutteesta johtuvat ongelmat (cp-vamma ja muut aivovauriot), ruumiilliset vammat (erbin pareesi, murtuneet luut), äidin fyysiset vakavat vauriot) ja vammautumisesta aiheutuvat henkiset ja fyysiset rajoitukset ja kärsimykset, niin suunnitelluissa sektiossa ei moisia ilmene. Nämä vauriot kuuluvat vain ja ainoastaan alatiesynnytyksiin.
Puhumattakaan siitä, mitä oikeasti maksaa alatiesynnytyksen aiheuttamien vaurioiden korjausleikkaukset ja äidin tai lapsen fysiterapia...
Suomi on viimeisiä sivistysvaltioita, joissa äiti pääsääntöisesti ei saa valita omaa synnytystapaansa. Suurimmissa sivistysmaissa on oikeus itse päättää omasta kehostaan ja vauvan terveydestä ja lääkäritkin antavat vapauden valita sektion tai alatiesynnytyksen. Suurin osa joka tapauksessa kokee alatiesynnytyksen paremmaksi, eikä sektiotilastot näin ollen ole kovin paljoa kohonneet valinnanvapaudesta huolimatta.
Joka tapauksessa, miksi Suomi viimeisien joukossa on halukas myöntämään äidill oikeuden suojella omaa kehoaan ja vauvansa terveyttä? Omasta mielenterveydestä puhumattakaan...
Osaatko tähän vastata?
jo jonkinasteisia mielenterveysongelmia, jos ei kestä ajatella kipua joka alatiesynnytyksestä tulee, ja tämän myötä päätyy sektioon?
Kuka kivusta puhui? Suurin osa sektioon haluavista ei välitä kivusta. Eihän sektiostakaan toipuminen kivutonta ole. Pelkäävä pelkää enemmän pysyviä vaurioita ja niistä aiheutuvia kipuja ja muita seuraamuksia. Tai vauvan vammautumista. Sitä itse ainakin huonojen kokemusten perusteella pelkään eniten.
Miksi pitää ihmetellä toisten valintoja tai tapoja?
Olen itse synnyttänyt kaikki lapseni alateitse, mutta ne synnytykset olivat normaaliraskauksien jälkeisiä normaalisynnytyksiä. Minua pelotti hieman jokaisen aikaan ja vasta viimeisin synnytys oli ns. rento synnytys, tiedostin aiempia synnytyksiä paremmin mitä tapahtuu ja synnytyskin oli rentouden vuoksi helpoin. Jos synnytystä pelkää liikaa, se voi vaikeuttaa synnytystä ja vaarantaa erityisesti vauvan hengen. Siksi suon sektion mielihyvin niille, joiden pelko on huomattavan voimakas. Ei siinä paniikissa varmaan auta se tieto, että naiset ovat synnyttäneet kivulla ja ilman sairaalasta saatua seurantaa/ apua aiemmin vuosituhansien ajan.
Ns. esteettisiä ja mukavuussyitä en itsekään ymmärrä, mutta yhtälailla vaarallinen voi olla synnytys, jossa nainen ei osaa/ uskalla ponnistaa kun pelkää veltostuvansa alapäästä. Pitkittynyt ponnistusvaihe on todella vaarallinen!!
Omasta puolestani kärsiköön kipunsa leikkauksen jälkeen, jos ovat sen valinneet. Ei häiritse minua.
olet oikeassa, jokaisella on oikeus valita synnytystapansa mielensä mukaan. Mutta kuten sinäkin sanoit, ettet ymmärrä sektioon päätymistä pelkistä mukavuussyistä (en väitä että jokainen sektion haluava menisi vain siitä mistä aita matalin) MUTTA tiedän naisia ketkä näin tekevät. Mm. omituisin syy mitä olen kuullut on, kun eräs äiti oli tokaissut ettei halua paikkojensa repeytyvän ja siksi haluaa suunnitellun sekion..??!! Onko naurettavampaa kuultu.. Ei minun käsitykseni mukaan...
Mutta se on totta, että se on jokaisen oma asia...
sulkijalihaksensa repeytyvän ja sitä myöten kärsiä ehkä loppuelämäänsä anaali-inkotenssi ongelmista. Musta siinä ei ole mitään ihan hirveen naurettavaa.. Tietysti jos jonkun mielestä on erityisen huvittavaa paskoa housuihinsa tahtomattaan... voihan kakkahuumori jotain naurattaa.
Ei ole käynyt mielessäkään, että noin voisi itselle käydä. Eikä ole yhdessäkään synnytyksessä käynyt. Normaalisti naisen kudokset antavat sen verran myöten, että mahdolliset repeämät eivät ulotu synnytyselinten ja niitä ympäröivien kudosten ulkopuolelle. En tiedä kyllä voisiko kudostyyppitutkimuksen ulottaa neuvolaseurantaan lääkärintarkastuksiin raskausaikana.. kai se on rahasta ja prioriteeteista kiinni, ettei noin tehdä.
"Kaikki eivät halua" -kirjoitit. No, eipä niin käykään kuin erittäin harvoin, eikä sitä voi etukäteen tietää. Itse en ole kärsinyt synnytyksistä mitenkään, en tiedä sitten pitäisikö pitää itseään onnekkaana..
tulee synnytyksen seurauksena on anaali-inkontinenssioireita. Piileviä sulkijalihasvaurioita esiintyy jopa 23 % alatiesynnyttäjistä
mikä on piilevä vaurio? Onko piilevä siksi, ettei se aiheuta mitään toiminnallista haittaa? Miten piilevä vaurio sitten oikein havaitaan?
Tuli mieleen sellainen asia, että mahtaakohan noissa tiedostetusti havaituista vaurioista osa syntyä siksi, ettei nainen osaa käyttää oikeita lihaksia? Eihän sitä vauvaa työnnetä samoilla kun kakkaa. Jos, niin synnytysvalmennukset takaisin, ehdottomasti!! Nythän niitä ei ole juuri missään enää.
niinpä...
Ja kyllä se minua naurattaa jos ei uskalleta synnyttää alatiesynnytyksellä peläten jotain anaalilihasten repeämistä.. Voi herranjumala :D Kaikenkaisia syitä keksitäänkin.. Myöntäkää vaan että kivun pelko on joillekin liian suuri ylitettäväksi! Turhaa tuollaista puppua on syöttää..
Ja se kun mainitsin tästä ko. naisesta joka oli sektioon päätynyt vain siksi että pelkää paikkojensa repeävän, minä en todellakaan puhunut mistään perselihaksista.
Suurin osa vaihdevuosien tuomista fyysisitä ongelmista (lirahtelu yms.) johtuu synnytyksen aiheuttamista vaurioista, jotka vasta vaihdevuosien saapuessa alkavat toden teolla oireilemaan. Tästä on tehty tutkimuksiakin, muutamaan tutkimukseen aiheeseen liittyen olen törmännyt tässä vuosien aikana.
Valitettavasti kätilöt ponnistusvaiheessa aina ohjeistavat työntämään vauvaa ulos, niin kuin kovaa kakkaa työntäisi. Pitäisköhän ennemmin kätilöiden koulutusta päivittää hieman?
Tottakai asiaa voi verrata siihen että maha olisi kova ja yrität pukertaa näin, mutta eivät he nyt varsinaisesti sitä tarkoita että väännäpä kakat tähän pöydälle niin hyvä tulee. Eiköhän se ole kuitenkin tekniikassa vika, jos saa väärästä paikasta lihakset vaurioitumaan.
Onpa typerää kommentointia. Ystävälläni repesi kuin repesikin alapää sulkijalihakseen asti ja kyllä siinä oli leikki kaukana. Ei ole mikään urbaani legenda ja tasan varmaan vaikutti seuraavan synnytyksen kohdalla pelkoon siitä, että näin käy uudelleen. Minkälaisia keskustelijoita täällä oikein liikkuu??? Oma värkkini repesi pahasti sekä sisältä että ulkoa epparista huolimatta, muttei onneksi peräaukkoon asti. Ja KYLLÄ pelottaa, että näin käy tälläkin kerralla.
Niin siis se emätin repeää sinne sulkijalihakseen asti. Ei se peräaukon sulkijalihas kai itsekseen repeile väärin ponnistamalla :) Tai mistä minä tiedän, em. repeämistapa on minulle tuttu tosielämästä.