Lähentelen kuuttakymmentä ja minusta tuntuu, että kun elän yksin niin kaikki asiat vaan stressaavat minua esim. liika huolehtiminen toimeentulostani. Olen pitkäaikais työtön ja elämän on jatkuttava. Elän aikakautta, että ei jaksa kiinnostaa atk tai mikään kosketuspuhelimen opettelu. Saan aina päänsärkyjä liiasta pohtimiseta ja olen aika ahdistunut jos en tiedä tai ymmärrä jotakin asiaa. Se saa ihan kauhun valtaan ja soittelen hädissäni aina virastoihin ja kyselen ihan turhia asioita.
Voinko olla ahdistunut ja tulen vaan sairaammaksi ?
Toinen on pakko-oire ja on aina katsottava moneen kertaan jäikö hella päälle ja valot ym. ja tarkistettava ulko-ovi tuliko se kiinni ? ja matkalla kodista ulos niin käännyn takaisin ja taas katson jäikö hella päälle ...huh! ja sama rituaali jopa 5 kertaa.
Mulla on 4 herätyskelloa ja jokainen soittaa vähän eri aikaan kun on tärkeä tapaaminen, etten aamusta tuosta missään tapauksessa myöhästyisi.
Mikä avuksi ? Liittyvätkö nämä oireet toisiinsa ?
Voinko olla ahdistunut ja tulen vaan sairaammaksi ?
Toinen on pakko-oire ja on aina katsottava moneen kertaan jäikö hella päälle ja valot ym. ja tarkistettava ulko-ovi tuliko se kiinni ? ja matkalla kodista ulos niin käännyn takaisin ja taas katson jäikö hella päälle ...huh! ja sama rituaali jopa 5 kertaa.
Mulla on 4 herätyskelloa ja jokainen soittaa vähän eri aikaan kun on tärkeä tapaaminen, etten aamusta tuosta missään tapauksessa myöhästyisi.
Mikä avuksi ? Liittyvätkö nämä oireet toisiinsa ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Käytän nettiä, mutta en minäkään ole kiirehtinyt hankkimaan älypuhelinta. Et tykkää hipaisulaitteista ja pienistä näytöistä hajataiton ja huonon näönkin vuoksi. En tiedä jääkö netin käyttö sitten kun läppäreitä ei enää valmisteta, mutta hevillä tästä luovu. Käytän ihan vanhanajan hiirtä.
Jos alkaa muisti pätkiä, niin hyvä on tarkistaa sähkölevyt ja ovet, mutta tietenkin et tätä tarkoita vaan sitä pakkomielteistä tarkastelua ja varmistelua.
Jos et ole vielä käynyt juttelemassa lääkärissä, niin varmaan kannattaisi. Sinua huolestuttaa että mitenkä pärjäät vanhuudessa. Olen jo 60 vuotta täyttänyt mutta olen jättänyt päiväni ja vuoteni Jumalan käsiin. Hän pitää luoduistaan huolta. Minulla ei ole jälkikasvua eikä montaakaan sukulaista enää elossa.
Kyllä+sun+pitää+todellakin+olla+huolissaan+sun+terveydestäsi!
elämme äärimmäisyyksien aikaa
http://areena.yle.fi/1-3771846
https://sykettatyohon.fi/fi/teemat/aivot-kuntoon
Muista -ruokkia myös aivot ja hapettaa
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/syo_aivosi_virkeiksi
http://www.mtv.fi/teemasivut/parempiruoka/ajankohtaista/artikkeli/muisti-paranee-ja-mieliala-kohoaa-8-superruokaa-aivoille/4319942
Kävele edes osa ktyömatkaa ja havannoi ympäristöäsi !
Nuku riittävästi - viileä-pimeä tila.
Olen samanikäinen pitkäaikaistyötön ja asun myös itsekseni.Kärsin ahdistuksesta,stressistä,unettomuudesta pelkotiloista ,verenpainetaudista jne.Ulos lähtiessä minäkin tarkistan moneen kertaan hellan ja että ulko-ovi on varmasti kiinni yms.Lääkäri olis määränny mielialalääkkeitä.Kiitos mutta ei kiitos!Ikävä kyllä en osaa olla avuksi sinulle katrinoma mutta jos yhtään lohduttaa niin kuten huomaat textistäni et ole ainoa, joka painii vastaavien asioiden kanssa.
Jos voisit lähteä jonnekin ihmisten pariin, et ehkä keskittyisi liikaa itseesi ?
Sosiaalisempi elämä, seura, karkottaa mukavasti ainaisia huolia ja katkaisee ajatuskierteitä. Pikku rupattelukin aiheesta kuin aiheesta kummasti helpottaa, ettei koko ajan mieti ongelmiaan.
Mikä on ahdistuksesi alkuperäinen syy ?
Mistä ja miksi "lumipallo" lähti kasvamaan ?
Hyvä, kuvaava aloitus aloittajalla. Minä olen joitakin vuosia vanhempi ja saanut eläkkeen, mutta silti jokin mättää erittäin stressaavasti ja paniikinomaista kauhua tuntemattomasta tulevaisuudesta pukkaa. Yksinään eläminen tietäen, että myöskään ketään ei ole tai tule, jos hätätila, teettää ihan oman stressinsä. Sitä maalailee kaikkea eteensä siitä tilanteesta, ettei enää hallitse elämänsä välttämättömiä asioita. Hallinnan menetyksen tuntemukset sekä hiljainen autius, tyhjyys ovat minulle nyt pahinta. Hiljaisuus alkaa heti aamulla herättyä ja aina tyhjä päivä aukeaa, sillä ihmissuhteetkin aikaa myöten muuttuvat ja jäävät kuin pakostakin vähälle, sillä kaikilla ikätovereilla suunnilleen samat vaiheet menossa. Lisäksi monet elävät yhä tiiviimmin parisuhteissaan ja lastensa elämässä. Täysin yksinäisellä tuossa kohtaa ihan tyhjä monttu myös. - Kuitenkin yritän eri tavoin ratkoa tilannettani. Pyrin päivittäin keksimään jonkin syyn mennä jonnekin, mikä sitten kovastikin vaihtelee kyllä. Haittaa kovin masentuneisuus, kun mikään ei oikeasti huvita, eikä motiivia. Ahdistuneisuus kuluttaa ja pelottaakin, ettei sekoa tykkänään. Niin on, että voi kuin itseensäkin seota ihan, siksi aiemmin tuolla vihje siitä, että pitäisi saada ajatuksia pois itsestä ja omasta elämästä, on tosi hyvä. Sitä pyrinkin noudattamaan. - Komppaan kovin tähän kirjoittaneita. Halaus.