Hoitoon ilman syytä!!!

Siis on ahditanu nyt viimeiset kymmenen vuotta.
Silloin jouduin mielisairaalaan ja suljetulle osastolle, kun olin ottanu viinaa yksin koko illan ja sen jälkeen otin pari tenoxii et sain nukuttua. Jossakin vaiheessa sit olin soittanu "vittumaiselle" systerille ja ennen puhelun loppumista nukahtanu luuriin.
No tää systeri oli soittanu mun pojalle et äitis yrittää tappaa ittensä.

Poika oli tullu mun kämpille ja tietty minä tiedottomassa tilassa sen vi8namääränkin takia. Poika oli soittanu lanssin paikalle ja ei ko saikulle.
Aamul heräsin hemmetinmoises darrassa ja luulin et pääsen sielt kotio.
Mut paskanmarjat. Tää systeri oli soitellu sinne saikulle, et mulla on mielialahäröjä ja että oon itsetuhonen. No osastonlekuri päätti niil tiedoilla et mut pitää viedä rauhottumaan sinnekuuluvaan sairaalaan ja niinpä vastusteluistani huolimatta amppari vei mut sit sinne.

Osastolta vienti on jääny mieleen ko vankia kuletettais. Toinen käveli edessä, minä välissä ja toinen lanssikuski takana. Kaikki jonossa...voi perkele...

Siel osastolla piti olla se 72tuntia, enneko pääsi juttelemaan osastonlääkärin kaa.
No sen ajan odottelu oli kyl yht helvettiä. Pelkäsin jo ittekkin et oon ihan sekopoltsi. Ja niin siin meinaski käydä ko niit "sairaita" seuraili ja sai siis nauraa todella niiden touhuja. Ei siis todellakaan ne sairaat oo siel turhaan.

Sitten ko pääsin keskustelemaan tään lekurin kaa, niin kyl hää kirjotti ihan terveen paperit ja lähetti kotio. Kertoi et tää systeri on ihan turhaan tehny ilmotuksen.
No mitäs minä, soitin ittelleni kyydin ja palasin kotio.
Soitin kyl systerille et onks sul terveenpaperit?
-Mullapa on.

Tää kaikki tuli mieleen ko oon kattonu tota ohjelmaa tv:ssä, mis ihmiset on menny vankilaan omatahtoisesti ja tekevät siellä dokumenttia/tutkivat samalla rikollisuutta.

Kyllä voin sanoa että se 72 tuntia mielisairaalassa oli ihan vastaavaa.
Siis aivan kamalaa, josta on kyllä jäänyt kipät jäljet.