Ensi viikon maanantaina vietettävä YK:n päivä on saanut poikkeuksellisen paljon näkyvyyttä evankelisluterilaisen kirkon seurakunnissa. Viime viikolla alkaneen tempauksen myötä Suomessa ja muualla maailmalla soitetaan päivittäin kirkonkelloja YK:n päivään saakka aleppolaisten kärsimysten huomioimiseksi ja muistamiseksi.
Nykyajan uutisvirtaa seuratessa saattaa kokea järkytyksen ohella myös turhautumista, koska omat vaikutusmahdollisuudet maailman hätään tuntuvat helposti vähäisiltä, jopa olemattomilta. On huomionarvoista, että suomalaisetkin voivat jakaa hyvinvointiaan erilaisten järjestöjen kautta. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu toimittaa ruoka-apua Syyrian sodasta ja Haitin myrskytuhoista kärsiville. Lisäksi Kirkon Ulkomaanavun johtajan Antti Pentikäisen 100.000 euron vuosipalkkaan tarvitaan ajallisia varoja.
Maailman hädän äärellä on tärkeää muistaa myös rukouksen voima. Aina on mahdollisuus kertoa huolensa Jumalalle ja rukoilla hädänalaisille apua. Aleppolaisten puolesta soitettavat kirkonkellot kutsuvat jokaista rukoilemaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa, että sota on synnin seurausta ja että kristitty odottaa rukoillen aikaa, jolloin koittaa Jumalan lupaama pysyvä rauha (KO 99).
Monet Jeesuksen aikalaiset toivoivat hänestä ajallista hallitsijaa, joka vapauttaisi Israelin vieraan vallan alta ja perustaisi maan päälle mahtavan valtakunnan, jossa vallitsisi oikeudenmukaisuus ja rauha. Jeesus ei kuitenkaan syntynyt ihmiseksi ajallisia asioita varten, vaan hän tuli
tuomaan ihmiskunnalle jotain paljon parempaa: iankaikkisen rauhan Jumalassa.
Jumalan valtakunnan evankeliumissa tarjottava Jeesuksen valmistama rauha ei ole kiinni ulkoisista olosuhteista. Sydämen uskon omistava ihminen voi tuntea levottomuuksienkin keskellä ihmeellistä turvaa ja rauhaa.
Usko antaa elämään valoisat tulevaisuudennäkymät ja toivon ikuisesta elämästä. Elävän uskon omistaminen on ihmiselämän arvokkain asia. Erityisesti siitä kannattaa pitää kiinni levottomassa maailmassa ja monien muutosten keskellä.
Nykyajan uutisvirtaa seuratessa saattaa kokea järkytyksen ohella myös turhautumista, koska omat vaikutusmahdollisuudet maailman hätään tuntuvat helposti vähäisiltä, jopa olemattomilta. On huomionarvoista, että suomalaisetkin voivat jakaa hyvinvointiaan erilaisten järjestöjen kautta. Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu toimittaa ruoka-apua Syyrian sodasta ja Haitin myrskytuhoista kärsiville. Lisäksi Kirkon Ulkomaanavun johtajan Antti Pentikäisen 100.000 euron vuosipalkkaan tarvitaan ajallisia varoja.
Maailman hädän äärellä on tärkeää muistaa myös rukouksen voima. Aina on mahdollisuus kertoa huolensa Jumalalle ja rukoilla hädänalaisille apua. Aleppolaisten puolesta soitettavat kirkonkellot kutsuvat jokaista rukoilemaan rauhan ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Kirkkomme vuoden 1948 kristinoppi toteaa, että sota on synnin seurausta ja että kristitty odottaa rukoillen aikaa, jolloin koittaa Jumalan lupaama pysyvä rauha (KO 99).
Monet Jeesuksen aikalaiset toivoivat hänestä ajallista hallitsijaa, joka vapauttaisi Israelin vieraan vallan alta ja perustaisi maan päälle mahtavan valtakunnan, jossa vallitsisi oikeudenmukaisuus ja rauha. Jeesus ei kuitenkaan syntynyt ihmiseksi ajallisia asioita varten, vaan hän tuli
tuomaan ihmiskunnalle jotain paljon parempaa: iankaikkisen rauhan Jumalassa.
Jumalan valtakunnan evankeliumissa tarjottava Jeesuksen valmistama rauha ei ole kiinni ulkoisista olosuhteista. Sydämen uskon omistava ihminen voi tuntea levottomuuksienkin keskellä ihmeellistä turvaa ja rauhaa.
Usko antaa elämään valoisat tulevaisuudennäkymät ja toivon ikuisesta elämästä. Elävän uskon omistaminen on ihmiselämän arvokkain asia. Erityisesti siitä kannattaa pitää kiinni levottomassa maailmassa ja monien muutosten keskellä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.