Maanantaina 24. lokakuuta vietämme rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää. Kyseinen päivä on myös kansainvälinen YK:n päivä.
YK eli Yhdistyneet kansakunnat on maailmanlaajuinen, hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, joka on perustettu toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia.
YK:n tavoitteet ovat hyviä, tosin ne eivät aina toteudu kaikkialla toivotulla tavalla. Rukoukset noiden tavoitteiden puolesta ovat tarpeen nytkin, kun eri puolilla maailmaamme soditaan. Almanakassamme on vuosikymmenestä toiseen säilynyt pyyntö: ”Anna oi Jeesus rauha ja menestys.”
Sovussa kaikkien kanssa
Raamatussa sana rauha merkitsee vain erikoistapauksissa sodan vastakohtaa. Yleensä vastaava hepreankielinen sana shalom merkitsee eheyttä, terveyttä ja onnea. Terveys ja onni ovat käsitteinä ymmärrettäviä, eheä puolestaan kielessämme tarkoittaa yhtenäistä, tasapainoista, ristiriidatonta, särötöntä.
Jumalan sana kehottaakin monissa eri kohdissa elämään sovussa lähimmäisten kanssa, toisia ihmisiä kunnioittaen ja rakastaen. Lisäksi se kehottaa pitämään rauhan kaikkien kanssa, lisäten vielä kehotuksen: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu” (Room. 12:18).
Usko synnyttää rakkauden
Apostoli Paavali kirjoittaa, kuinka Vapahtajamme Jeesus Kristus teki ristin päällä rauhan sovittaessaan meidän ja koko maailman syntitaakan. Apostoli vakuuttaa: ”Hän on meidän rauhamme” (Ef: 2:14).
Vapahtajamme lähetti opetuslapsensa julistamaan tätä rauhaa Pyhän Hengen valtuuksin. Jumalan kansan jäsenet ovat rauhanrakentajia. Usko synnyttää rakkauden Jumalaan ja lähimmäiseen. Väinö Havas runoili tästä rauhasta kauniisti: ”Kuinka ihana on suvinen sunnuntaiaamu, harmaan tuvan päivänpuoleisella seinustalla. Mutta vielä ihanampi se on silloin, kun siinä istuvan povessa lepää Jumalan rauha.”
Rauhan evankeliumi
Sotatantereellakin Jumalan lapset ovat kulkeneet rauhan evankeliumi mukanaan. Niilo Rauhala kirjoittaa koskettavasti kirjassaan Lähellä pyhää aamua sotilaasta, joka suostui tuhlaajapojan osaveljeksi. Sodan taisteluiden keskellä tämä uskovaisen kodin poika haavoittuu vakavasti ja tuskaisesti huutaa: ”Onko täällä ketään uskovaista?”
Uskovainen tuttu naapurin poika kuulee huudon ja ”ehtii viimein toverinsa luo, jonka haavaa hanki yhä juo”. ”Nukutko jo kuolemasi unta? Luonasi on taivaan valtakunta.” Runoilija jatkaa: ”Käsi siunaukseen kohoaa, synninpäästön armo vapahtaa. Siinä vihollisen silmäin alla, armonpöytä on näin matalalla. Rauha täyttää silmät uupuneet, katse jättää sodan tantereet.” Mutta vihollinen oli havainnut avuntuojan, kuului laukaus ja matka päättyi rauhantuojalta ”sotilaalta kaikkein vähimmältä”.
Herran siunauksessa pyydetään, että Jumala kääntäisi kasvonsa puoleemme ja antaisi meille rauhan. Syntien anteeksiantamuksen evankeliumissa Kristus itse vuodattaa sydämeen rauhansa ja henkensä. Jeesus sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille.” (Joh. 14:27.)
YK eli Yhdistyneet kansakunnat on maailmanlaajuinen, hallitusten välinen yhteistyöjärjestö, joka on perustettu toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 edistämään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, oikeudenmukaisuutta sekä ihmisoikeuksia.
YK:n tavoitteet ovat hyviä, tosin ne eivät aina toteudu kaikkialla toivotulla tavalla. Rukoukset noiden tavoitteiden puolesta ovat tarpeen nytkin, kun eri puolilla maailmaamme soditaan. Almanakassamme on vuosikymmenestä toiseen säilynyt pyyntö: ”Anna oi Jeesus rauha ja menestys.”
Sovussa kaikkien kanssa
Raamatussa sana rauha merkitsee vain erikoistapauksissa sodan vastakohtaa. Yleensä vastaava hepreankielinen sana shalom merkitsee eheyttä, terveyttä ja onnea. Terveys ja onni ovat käsitteinä ymmärrettäviä, eheä puolestaan kielessämme tarkoittaa yhtenäistä, tasapainoista, ristiriidatonta, särötöntä.
Jumalan sana kehottaakin monissa eri kohdissa elämään sovussa lähimmäisten kanssa, toisia ihmisiä kunnioittaen ja rakastaen. Lisäksi se kehottaa pitämään rauhan kaikkien kanssa, lisäten vielä kehotuksen: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu” (Room. 12:18).
Usko synnyttää rakkauden
Apostoli Paavali kirjoittaa, kuinka Vapahtajamme Jeesus Kristus teki ristin päällä rauhan sovittaessaan meidän ja koko maailman syntitaakan. Apostoli vakuuttaa: ”Hän on meidän rauhamme” (Ef: 2:14).
Vapahtajamme lähetti opetuslapsensa julistamaan tätä rauhaa Pyhän Hengen valtuuksin. Jumalan kansan jäsenet ovat rauhanrakentajia. Usko synnyttää rakkauden Jumalaan ja lähimmäiseen. Väinö Havas runoili tästä rauhasta kauniisti: ”Kuinka ihana on suvinen sunnuntaiaamu, harmaan tuvan päivänpuoleisella seinustalla. Mutta vielä ihanampi se on silloin, kun siinä istuvan povessa lepää Jumalan rauha.”
Rauhan evankeliumi
Sotatantereellakin Jumalan lapset ovat kulkeneet rauhan evankeliumi mukanaan. Niilo Rauhala kirjoittaa koskettavasti kirjassaan Lähellä pyhää aamua sotilaasta, joka suostui tuhlaajapojan osaveljeksi. Sodan taisteluiden keskellä tämä uskovaisen kodin poika haavoittuu vakavasti ja tuskaisesti huutaa: ”Onko täällä ketään uskovaista?”
Uskovainen tuttu naapurin poika kuulee huudon ja ”ehtii viimein toverinsa luo, jonka haavaa hanki yhä juo”. ”Nukutko jo kuolemasi unta? Luonasi on taivaan valtakunta.” Runoilija jatkaa: ”Käsi siunaukseen kohoaa, synninpäästön armo vapahtaa. Siinä vihollisen silmäin alla, armonpöytä on näin matalalla. Rauha täyttää silmät uupuneet, katse jättää sodan tantereet.” Mutta vihollinen oli havainnut avuntuojan, kuului laukaus ja matka päättyi rauhantuojalta ”sotilaalta kaikkein vähimmältä”.
Herran siunauksessa pyydetään, että Jumala kääntäisi kasvonsa puoleemme ja antaisi meille rauhan. Syntien anteeksiantamuksen evankeliumissa Kristus itse vuodattaa sydämeen rauhansa ja henkensä. Jeesus sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille.” (Joh. 14:27.)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.