Syksy on vuodenajoista kaunein ja kohtalokkain. Toisaalta kauneinta mitä luontoäidillä on meille tarjottavanaan, mutta lopulta kuitenkin vain tuskallisen kaunis siirtymäriitti kohden kaiken valtaavaa pimeyttä ja harmautta.
Aivan kuin luontoäiti tällä värien iloittelulla esittäisi meille pahoittelunsa tai osanottonsa siitä mitä on seuraava.
Oma sisimpäni ja mieleni on kuin syksyinen luonto;
Syvällinen ja rauhaisa
Mietiskelevä ja hiljainen
Aina kohtalokas ja kuolemaa nuoleskeleva, haikea
Täynnä ainutlaatuista kauneutta sille, joka sen osaa löytää ja nähdä, ottaa omaksensa, vaalia ja arvostaa
Rohkea ja vahva, mutta samalla äärimmäisen herkkä ja helposti viouttuva
Nyt sisimpäni on kuitenkin rakkaudettomuuden raiskaama. Se on täynnä mustaa ja synkkyyttä, katkeruutta ja kaipausta, yksin olon pakahduttavaa piinallisuutta.
Yritän parantaa sisimpääni ja hillitä sen tapumusta synkkyyteen epätoivoisesti;
Etsin ja hakeudun itseni pakottaen kauniiden ja positiivisten asioiden äärelle.
En kuitenkaan kykene aistimaan nyt sitä sisäistä lämpöä tai pakahduttavaa hyvän olon tunnetta kuten ennen koin. Nyt jäljellä on vain epätoivoa ja tyhjyyttä.
Tunnen ajelehtivani, kuin kohtalon ohjaamana, syvemmälle omaan pimeyteeni.
Pimeyden äänet tuntevat heikkouteni, ne kuiskailevat ja houkuttelevat;
Et sinä tänne kuulu
Olet aivan vääränlainen ja viallinen tähän maailmaan
Tapa itsesi ja tee palvelus muille ja itsellesi, sinä et ansaitse hyvää tai tule kokemaan mitään hyvää
Etkö ymmärrä, osanasi oli olla vain varoituksena muille; elävä ja hengittävä kärsimysnäytelmä
Näin tämä syksyn väreissä leijaileva, haavoittunut lehti jatkaa hidasta, mutta vääjäämätöntä kulkuaan kohden kohtaloaan..
Aivan kuin luontoäiti tällä värien iloittelulla esittäisi meille pahoittelunsa tai osanottonsa siitä mitä on seuraava.
Oma sisimpäni ja mieleni on kuin syksyinen luonto;
Syvällinen ja rauhaisa
Mietiskelevä ja hiljainen
Aina kohtalokas ja kuolemaa nuoleskeleva, haikea
Täynnä ainutlaatuista kauneutta sille, joka sen osaa löytää ja nähdä, ottaa omaksensa, vaalia ja arvostaa
Rohkea ja vahva, mutta samalla äärimmäisen herkkä ja helposti viouttuva
Nyt sisimpäni on kuitenkin rakkaudettomuuden raiskaama. Se on täynnä mustaa ja synkkyyttä, katkeruutta ja kaipausta, yksin olon pakahduttavaa piinallisuutta.
Yritän parantaa sisimpääni ja hillitä sen tapumusta synkkyyteen epätoivoisesti;
Etsin ja hakeudun itseni pakottaen kauniiden ja positiivisten asioiden äärelle.
En kuitenkaan kykene aistimaan nyt sitä sisäistä lämpöä tai pakahduttavaa hyvän olon tunnetta kuten ennen koin. Nyt jäljellä on vain epätoivoa ja tyhjyyttä.
Tunnen ajelehtivani, kuin kohtalon ohjaamana, syvemmälle omaan pimeyteeni.
Pimeyden äänet tuntevat heikkouteni, ne kuiskailevat ja houkuttelevat;
Et sinä tänne kuulu
Olet aivan vääränlainen ja viallinen tähän maailmaan
Tapa itsesi ja tee palvelus muille ja itsellesi, sinä et ansaitse hyvää tai tule kokemaan mitään hyvää
Etkö ymmärrä, osanasi oli olla vain varoituksena muille; elävä ja hengittävä kärsimysnäytelmä
Näin tämä syksyn väreissä leijaileva, haavoittunut lehti jatkaa hidasta, mutta vääjäämätöntä kulkuaan kohden kohtaloaan..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älähän kuuntele ääniä pimeydestä!
Jos minulle ei olisi siunaantunut jälkikasvua, olisin lähtenyt oman käden kautta jo aikoja sitten. Ensimmäisen kerran olin naru kaulassa 17-vuotiaana kotipihan ulkorakennuksessa, mutta teon esti sukulaislapsen ääni, joka kuului läheltä. En halunnut hänen löytävän ruumistani.
Mutta nytpä sitä Kiusaajaa on vastustettu sen jälkeen jo 20 vuotta.
Keväät ja syksyt ovat minulle hankalinta aikaa. Meitä on monta.