tääl viel? Mite menee?
Onks meitsin kultsi
meitsinnaisel
11126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mietin että on tää elämä hassua. Parikymppisenä sitä vedeltiin parisuhteisiin aivot narikassa ja kolmekymppisenä joko kirotaan sitä perseestä olevaa parisuhde valintaa, ollaa erottu ja/tai kiireellä etsitään joku uusi kun "aika alkaa oleen mukamas vähissä" & pannaan muksuja aluilleen ja kohta taas kirotaan kun koko tyyppi jonka kanssa on ei oikeastaan ole se oikea vaan seksi ei luista ja tunteetkin on enemmän kaverillisia ja perhe.-elämäkin perseestä. pelätään erota, koska ei tiedetä miten selvii sen hätäisesti valkatun kumppanin kanssa tehdyn lapsen kanssa kahden ja etsitään siksi salapanoja mieluummin.
Ollaan me ihmiset outoja hyyppiä suhde suhauksinemme. Minusta on kolmenkympin puolella tullut laiska. En jaksa aloittaa mitään kenenkään "nobodyn" kanssa koska mitä järkee? Nussia muutama kk tai vuosi ja todeta että ei helv. kun ei tää suhde oikein tyydytä ja taas joutua eroon tai kituuttaan siinä vanhassa miettien että ois se kiva joskus oikeestikin rakastua vielä.
Kaippa olen sitten niin ehdoton että en ala paneskeleen "kaverin" kanssa ja leikkiin tekoparisuhteita kun tiedän että ne lahoo todella nopeasti omaan mahdottomuuteensa. Miksi mennä suhteeseen jos ei ole rakastunut?
Nämä oli ilta lenkillä pyörineitä ajatuksiani.. sen lisäksi että päässä soi
"Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään
anna mulle aamurusko, anna usko elämään
anna mulle rohkeutta, että jaksan huomiseen"
Miks sää tollasia aloit miettii? Mietit liikaa..
Varmaan johtui siitä kun tänään törmäsin yhteen varattuun mieheen joka ollut avoliitossa ja suhteessa varmaan jo lähemmäs 8 vuotta ja hän vuodatti minulla koko sydämensä ja tunteensa ihan täysillä kaksi vuotta sitten...
Muutuin silloin häntä kohtaan hänen takiaan tosi tylyksi ja kylmäksi, Kiva tyyppinä hän on mutta kun en ole häneen ihastunut ja hän on vieläpä varattu niin jouduin olemaan todella tyly.. Sääliksi tänään kävi kun hän varmaan on vähän mieltään pahoittanut ja saanut osumaa, kun niin avoimesti mulle kertoi kaikki tunteensa vaikka on ns. pahis ja "pahapoika" joka ei tunteile.. varmaan hälle kova paikka kun mä niin teilasin sen yritykset ja aloin vielä vältteleen, mutta en halua aiheuttaa ongelmia hänen suhteelleen tai sekaantua varattujen juttuihin. Parempi ettei koko ihminen näe minua ettei se ruoki hänen ihastustaan.
Ilmeisesti aika pitkäaikainen ihastuminen hänellä silti minuun sillä vaikkemme enää asiasta puhu hän tuntuu aika paljon pyörivän tahallaan siellä missä olettaa minun milloinkin olevan...
Surullista jotenkin että hänelläkin noin kurja tilanne vaikka suhteessa on...
Jäin miettiin että olisiko minun pitänyt osoittaa se myötätuntoni avoimesti hänelle ja avata keskustelu asiasta..mutta sitten mietin että parempi etten niin tee. Hän selvästi miettii edelleen minua ja jos osoitan liikaa myötätuntoa annan vain toivoa ja hänen parisuhteensa menee silloin vituiksi ja täysin turhaan vieläpä...
Kuka kaiffari? Onks mul kilpailija josta mää en tiä?
Ehkä... tai sitten ei.. :) Tänään mietin että koko parisuhde sähellys on ihan pimeää kun ihmiset niin kuutamolla ettei tosikaan. Suurinosa ihmisistä on niin sekaisin suhteessaan ettei tiedä yhtään mitä on tekemässä. Sählää ja säheltää ilman mitään pointtia että mihin sillä pyrkii. Todennäköiesti ei edes mieti mihin sillä pyrkii tai mitkä seuraamukset asioilla on. Itkut itketään sitten vasta parisuhteen raunioilla kun ollaan jääty yksin ja haikeana mietitään että joskus oli asiat hyvin ja nyt kaikki palasina.
Tulee mieleen aina tää biisi sanoituksineen:
https://www.youtube.com/watch?v=gROYJjDfAVg
Mä en halua olla osallisena mihkään haaksirikkojen aiheutumiseen, koska tiedän että sitä saattaa aivot narikassa suhteessa säheltäjät katua. Yritän suojella ihmisiä jotka eivät osaa ajatella kauas kantoisesti...
Onks siit kaiffarista ollu ny si ongelmii?
Ei nyt mitään pahempaa. Sitä perus että kutsutaan itsensä kahville luokseni kysymättä multa että sopiiko asia mulle ja muuta sen suuntaista. Ei silleen mitään vakavempaa.
Minulla ei oikein ole mitään auktoriteettia noihin miehiin. Ei ne välitä mun kielloista. pakeista, välttelyistä.
Joskus hämmästelen noiden miesten röyhkeyden laatua. Minulla on kunnioitus parisuhteita kohtaan enkä halua varattuihin sekaantua, mutta useat miehet lyö multa jalat alta niiden jutuillaan.
Saatan valehdella että tapailen jotakuta että mut jätettäis rauhaan niin kuulen monen miehen sanovan siihen mulle: "Ei kai se nyt mikään vakava asia ole jos vähän kahvitellaan kahden sun luona?"
tai
"Ei se ole mikään este vaan hidaste.. eikä kahvittelussa luonasi nyt mitään pahaa ole? "
Minua alkaa ärsyttämään sellaiset kommentit kun olen juuri valehdellut että olen varattu joten sanon siihen pokkana: "Jos mun mies saa liittyä meidän kahviseuraksi, niin sitten käy mulle."
Siihen miehet usein sitten toteaa jotain hätäistä jolla luistaa koko kahvittelu sessiosta kun ei se enää innostakaan yhtäkkiä...
Joku raja tuohon moraalittomuuteenkin pitää laittaa, vaikka kuinka itsevarmasti haluaisi jonkun itselleen..
Sää tarviit miehen häätään ihailijoitas pois.
Haluaisin sanoa tähän että nainen pystyy ihan kaikkeen mihin mieskin... mutta valitettavasti tässä asiassa se ei kyllä oikein päde..
Kyllä se välillä vähän pelottaan alkaa asua yksistään kun tyypit seuraa perässäni jostain kyliltä ovelle saakka ja rappuun ja siitä huoneistoni ovelle ja lyö jalan oven väliin ja estää minua sulkemasta ovea... Kyllä siinä välillä käy mielessä monenlaisia asioita ja yksi yleisimmistä jota päässä silloin liikkuu on sen tajuaminen kuinka pieni on ja avuttomassa tilanteessa sillä hetkellä olisi jos sillä tyypillä olisikin pahat aikeet eikä tekisi sitä vain herjalla mitä noista useimmat tekee.
Siltikin... ei mulle kovin mustasukkainen mies kyllä sovellu koksa tällainen on mulle arkea. Miehet lähestyy minua paljon kuvaamillani tavoilla. Itse olen kuvaamani kaltainen torjuva mutta yritän tehdä sen kiltisti ja ystävällisesti enkä laittaa suoriltaan mitään rähinää pystyyn tai alkaa loukkaamaan törkeästi.
Joskus kävin yhden exän kanssa keskustelun tästä aiheesta ja hän oli sitä mieltä että naisen kuuluisi juurikin pistää se rähinä heti pystyyn ja torjua todella aggressiivisesti ihailijansa.Minä en moista ymmärrä. Miksi pitää olla ilkeä ja epäkohtelias heti? Eikö sitä hommaa voi yrittää edes hoitaan sillai siististi ja kivasti?
Tietenkin jos sana ei kuulu eikä se tehoa niin sitten tietenkin voi lähetä axäni suosittelemalle linjalle mutta ei heti...
Itselleni minusta sopii paremmin mies joka osaa ottaa huumorilla noita mulle tulleita ihailuja ja luottaa minuun sen verran että ei pistä mitään kohtausta pystyyn ja aiheuta parisuhdekriisejä sen takia. Voi minua tarvittaessa puolustaa ja niitä pois häädellä, mutta että osaisi nauraa niille tilanteille ja luottaa siihen että olen mieheni valinnut ja se on se joka siinä suhteessa kanssani nyt on.
Sä olet kiva, ja sulla on hauska murre. Voisinko mäkin olla sun kulta?
Täällähän minä.hyvin menee.