mikään ei riitä

Taidat olla aika väsynyt. Sinun kannattaa nyt alkaa järjestellä elämää rennommaksi. Jos on mahdollista niin tee välillä helpompaa työtä. Ihan varmasti kotona on juttuja, joita voit järjestellä eri tavoin. Terveellisesti voi syödä jopa helpommalla tavalla kuin ahtaa epämääräisesti kaikkea mössöä.
Yritä saada elämääsi vaikka hyötyliikuntaa. Mene luontoon, katseli syksyistä metsää, ensilumen valkaisemaa maisemaa, iltapäivän hämärää, hengitä syvään metsän raikkautta.
Mene juttelemaan työterveyshoitajan kanssa. Yhdessä voitte pohtia, miten nyt hellittää ja saada enemmän lepoa ja rentoutumista. Juttelu sinulle luotettavan ihmisen kanssa jo helpottaa kummasti ja puhuessa saatat itsekin saada oivalluksia elämän tilanteen ja stressin purkamiseen.

Avioeron jälkeen elin useita vuosia juuri tuollaista elämää kuin aloittaja. Aamulla istuin sängyn laidalla ja mietin, miten ihmeessä jaksan tämän päivän iltaan asti. Sitten vain laitoin jalkaa toisen eteen ja rupesin suorittamaan. Kukaan muu ei huomannut mitään. Fysiikkani on aika vahva perusterveyden ja kohtalaisen terveellisten elämäntapojen ansiosta. Uskon niiden ansiosta kestäneeni, heikompana olisin lysähtänyt. Oli yksi aika kelju työkaveri, jota piti varoa kaiken aikaa. Ja koko ajan töissä tuli eteen uusia asioita. Ihan samoin elämässä, aina kun olin selvittänyt jonkun asian, tuli uusi ongelma. Jos ei muuta suurempaa, niin katkesi hammas, tai tuli ylimääräinen kulu, kun joku isompi tavara kotona meni rikki, taas piti ehtiä hoitamaan.
Se voimaton olo on jotenkin valunut ohi ja olen alkanut suoriutua kaikesta helpommin. Onko sitten tullut ammattitaitoa ja työkokemusta lisää, pärjään nyt työkavereiden kanssa hyvin, kestokykyni on kasvanut tms. Jotakin vain on tapahtunut. Ei tosin ole nyt sattunut vastoinkäymisiäkään, ollut tasaisempaa.
Ainakin nyt ajattelen että jos olisin pyytänyt tekemään töistäni vähemmän vaativia, en olisi nyt tyytyväinen. On aika kiva olla hyvä ja osaava.
Voi että kuinka toivonkaan, että löytäisit ratkaisun.