mikään ei riitä

Elämä tuntuu niin usein ahdistavalta ja raskaalta. Vaikka kuinka paljon yrittäisi, niin mikään ei tunnu riittävän. Aina täytyisi olla parempi ja tehokkaampi ja kyetä kaikkeen mielellään virheettömästi. Ja koko ajan tulee pieniä tai suurempia vastoinkäymisiä, jotka täytyy vain jotenkin kestää.
En tiedä mikä minussa on vikana, kun tavallisten arkiasioiden hoitokin tuntuu usein eräänlaiselta taistelulta. Vaikka oikeasti minulla ei pitäisi olla mitään valittamista, on työ ja koti eikä pahoja sairauksia. Kuitenkin työ ja arjen pyörittäminen vievät voimat, eikä energiaa tahdo olla mihinkään vähänkään vaativampaan kuten sosiaalisen elämän tai elämäntapojen kohentamiseen tai kodin ulkopuolisiin harrastuksiin.
Tähän asti olen saanut tärkeimmät asiat hoidettua, mutta pelkään että jonain päivänä en enää jaksa yrittää. Toivoisin, että elämä olisi muutakin kuin jatkuvaa selviytymistaistelua, miltä se nyt tuntuu. En oikein tiedä, miten voisin tätä tilannetta muuttaa. Työtä voisi ehkä vaihtaa vähemmän vaativaan, mutta sekin vaatisi paljon voimia joita ei tunnu olevan. Lääkäriin en asian takia halua mennä, en usko että se ratkaisisi ongelmaani. En tiedä voiko asiaan ylipäätään vaikuttaa vai onko vain yritettävä jaksaa kuten ennenkin.
255
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Taidat olla aika väsynyt. Sinun kannattaa nyt alkaa järjestellä elämää rennommaksi. Jos on mahdollista niin tee välillä helpompaa työtä. Ihan varmasti kotona on juttuja, joita voit järjestellä eri tavoin. Terveellisesti voi syödä jopa helpommalla tavalla kuin ahtaa epämääräisesti kaikkea mössöä.
Yritä saada elämääsi vaikka hyötyliikuntaa. Mene luontoon, katseli syksyistä metsää, ensilumen valkaisemaa maisemaa, iltapäivän hämärää, hengitä syvään metsän raikkautta.
Mene juttelemaan työterveyshoitajan kanssa. Yhdessä voitte pohtia, miten nyt hellittää ja saada enemmän lepoa ja rentoutumista. Juttelu sinulle luotettavan ihmisen kanssa jo helpottaa kummasti ja puhuessa saatat itsekin saada oivalluksia elämän tilanteen ja stressin purkamiseen.

Äänestä

Avioeron jälkeen elin useita vuosia juuri tuollaista elämää kuin aloittaja. Aamulla istuin sängyn laidalla ja mietin, miten ihmeessä jaksan tämän päivän iltaan asti. Sitten vain laitoin jalkaa toisen eteen ja rupesin suorittamaan. Kukaan muu ei huomannut mitään. Fysiikkani on aika vahva perusterveyden ja kohtalaisen terveellisten elämäntapojen ansiosta. Uskon niiden ansiosta kestäneeni, heikompana olisin lysähtänyt. Oli yksi aika kelju työkaveri, jota piti varoa kaiken aikaa. Ja koko ajan töissä tuli eteen uusia asioita. Ihan samoin elämässä, aina kun olin selvittänyt jonkun asian, tuli uusi ongelma. Jos ei muuta suurempaa, niin katkesi hammas, tai tuli ylimääräinen kulu, kun joku isompi tavara kotona meni rikki, taas piti ehtiä hoitamaan.
Se voimaton olo on jotenkin valunut ohi ja olen alkanut suoriutua kaikesta helpommin. Onko sitten tullut ammattitaitoa ja työkokemusta lisää, pärjään nyt työkavereiden kanssa hyvin, kestokykyni on kasvanut tms. Jotakin vain on tapahtunut. Ei tosin ole nyt sattunut vastoinkäymisiäkään, ollut tasaisempaa.
Ainakin nyt ajattelen että jos olisin pyytänyt tekemään töistäni vähemmän vaativia, en olisi nyt tyytyväinen. On aika kiva olla hyvä ja osaava.
Voi että kuinka toivonkaan, että löytäisit ratkaisun.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


missavika kirjoitti:

Elämä tuntuu niin usein ahdistavalta ja raskaalta. Vaikka kuinka paljon yrittäisi, niin mikään ei tunnu riittävän. Aina täytyisi olla parempi ja tehokkaampi ja kyetä kaikkeen mielellään virheettömästi. Ja koko ajan tulee pieniä tai suurempia vastoinkäymisiä, jotka täytyy vain jotenkin kestää.
En tiedä mikä minussa on vikana, kun tavallisten arkiasioiden hoitokin tuntuu usein eräänlaiselta taistelulta. Vaikka oikeasti minulla ei pitäisi olla mitään valittamista, on työ ja koti eikä pahoja sairauksia. Kuitenkin työ ja arjen pyörittäminen vievät voimat, eikä energiaa tahdo olla mihinkään vähänkään vaativampaan kuten sosiaalisen elämän tai elämäntapojen kohentamiseen tai kodin ulkopuolisiin harrastuksiin.
Tähän asti olen saanut tärkeimmät asiat hoidettua, mutta pelkään että jonain päivänä en enää jaksa yrittää. Toivoisin, että elämä olisi muutakin kuin jatkuvaa selviytymistaistelua, miltä se nyt tuntuu. En oikein tiedä, miten voisin tätä tilannetta muuttaa. Työtä voisi ehkä vaihtaa vähemmän vaativaan, mutta sekin vaatisi paljon voimia joita ei tunnu olevan. Lääkäriin en asian takia halua mennä, en usko että se ratkaisisi ongelmaani. En tiedä voiko asiaan ylipäätään vaikuttaa vai onko vain yritettävä jaksaa kuten ennenkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu