Mulla on pitkä tausta mielenterveysongelmien parissa ja etenkin viimeiset puoli vuotta on ollut todella rankkaa aikaa. Bipodiagnoosi mulla on ollut jo vuosia ja sen kanssa onkin jo jotenkuten oppinut elämään, mutta mukaan kuvioihin tuli myös paniikkihäiriö, joka veti sitten ihan toimintakyvyttömäksi. Päivittäinen elämä oli monta kuukautta pelkkää sen kanssa kamppailua diapamin avulla. Nyt kolmen viikon osastojakson ja bipolääkityksen uudelleen aloittamisen jälkeen (lopetin seinään maniapäissäni n. vuosi sitten) voin kuitenkin todella hyvin, enkä ole enää edes diapamia tarvinnut, paniikkikohtaukset ovat lähes loppuneet kokonaan ja silloin harvoin kun tulee saan ne hallintaan ilman lääkettä. Onko normaalia, että mua PELOTTAA tämä normaali vointi ja tasainen mieliala, kun oon tottunut että elämä on vaikeaa ja sekavaa? Pelottaa että mitä tästä nyt seuraa ja minkälaiseksi elämä muuttuu, on kuin jonkinlainen identiteettikriisi ilman sitä jatkuvaa pahaa oloa. Totuin siihen toivottomuuteen ja pitämään itseäni surkimuksena, enkä edes uskonut asioiden voivan muuttua. Muilla kokemuksia että on tullut tällainen ihme kriisi kun vointi lähtenyt kohenemaan? Vai kuulostaako tää ihan hulluudelta?
Onko normaalia?
Paniikkibipo
4184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tietysti elämä ja terveys voi kohentua ja kohentuu, kun vaan jaksat uskoa itseesi.
Ainoa, että voi tulla kateellisilta paskaa niskaan. Eli vertaistuki voi vetää maton alta kun muut ei toivu.
Muutosta pelätään niin paljon.
Tärkeintä on nähdä kokonaiskuva: vaikka välillä tulee takapakkia, niin tulee "terveillekin", ei saa jäädä yhteen paniikkiin vaan jatkaa eteenpäin.
Pysy erossa päihteistä ja keskity vaikka johonkin mieluisaan urheilulajiin. Joissain lajeissa saa extreme-kokemuksia aivan laillisesti.
Tärkeintä on tuntea omat heikot puolensa ja hakea apua silloin kun on tarvis.
Kappaleessa lithium on juuri samanlaista tekstiä kuin kuvaamasi pelkosi. Siitä vähän spotifytä päälle, ota rento asento ja nauti annos vertaistukea.
Menetin vuosikymmenen bipolle. Vuosia kestäneen taistelun jälkeen olen "terveiden kirjoissa" , siis omasta mielestäni. Kyllä minuakin pelottaa että jos se tulee takaisin. En koskaan ole viihtynyt suurissa ihmisjoukoissa tuntemattomien kanssa. Esimerkiksi tanssilava on minulle kauhistus. Eli lievää paniikkia pukkaa... Hienoa että tunnet olosi terveeksi , nauti siitä kun voit. Kyllä tästäkin voi parantua tai saada se hallintaan. Pakkohan sitä on ollut ajatella elämää vähän syvällisemmin ja havaita asioita joita "terveet" eivät tule ajatelleeksi. Olet varmaan oppinut elämästä ja itsestäsi enemmän kuin tarpeeksi. Nyt ajatuksesi tuntuvat aika selkeiltä. Jos ja kun sinulla on nyt toimiva lääkitys, älä vaan lopeta sitä, vaikka joku kakkitietävä keittiöpsykologi niin suosittelisikin. Olen pari kertaa sitä kokeillut ja asia ovat menneet huonompaan suuntaan.
Jos käytät alkoholia, niin suosittelen lopettamista. Itse olen nyt 2 vuotta ollut ilman. Ajatus ja olo on selvästi helpottunut. Lääkkeet plus alkoholi ovat todella huono yhdistelmä.