Ahdistus/jännitys ongelmieni alkulähteenä

Olen joo.

Maha menee sekaisin. On epäilty ärytyneen paksusuolen syndroomaa, mutta ilmeisin on kyllä tuo että maha ei kestä niitä tilanteita yhtään!

Hyvä pointti. Olen nykyisessä työpaikassani kärsinyt pitkään siitä, että puhelintyössä sanat takeltelee etenkin kun esittelen itseni. Tällä viikolla huomasin, että jos tietoisesti rentoutan sekä vatsa- että hartialihakset silloin kun puhelin hälyttää, ja melkeinpä kuvittelen itseni johonkin muualle, puhun rauhallisesti, rennosti ja hyvinkin sujuvasti, kun esittelen itseni. Hoidan hankalia asioita työssäni ja nyt tuntuu, että puhelut sujuvat muutenkin paremmin. Ilmeisesti rentous heijastuu ääneen yleisemminkin ja toisessa päässä olevakin rauhoittuu.

Aikaisemmin olen yrittänyt tietoisesti lisätä mukaan rentoa asennetta eli olen koettanut tavallaan näytellä rentoa, mikä ei ole auttanut ollenkaan. Jostakin syystä vasta nyt olen ymmärtänyt ennemminkin peruuttaa ja irrottaa ilman suorittamista.

Tästä syntyy myös positiivinen kierre, kun oltuani selkeä ja rauhallinen puhelimessa olen tyytyväinen itseeni ja olo rauhoittuu yleisestikin. Ei tarvitse jäädä häpeilemään ja pyörittelemään sitä, että taas tuli sönkötettyä ja ilmaistua itseään huonosti.

Aloittajalle siis sanoisin, että kuvittele tuollaisessa tilanteessa olevasi niin rento, että melkein sulat lattialle, rentouta kasvot, vatsa, hartiat. Kokeile sen jälkeen sanoa jollekulle jotakin ja seuraile, huomaatko eroa. Muista, että epäonnistumiset ovat vain tilaisuuksia oivaltaa asioita ja korjata omaa toimintaa. Ihmiset sietävät todella outoja möläytyksiä ja antavat uusia tilaisuuksia. Et leimaudu muutaman tönkön kommentin perusteella toisin kuin ehkä ajattelet. Saat uuden tilaisuuden sanoa jotain sulavampaa. :) Voit vaikka paikata tilannetta sanomalla, että olipa kömpelö aloitus, kun olen niin huono tällaisissa tilanteissa, sori. Usein ongelman myöntäminen saa ihmisen itsensä rentoutumaan ja toinenkin näkee sinut helposti lähestyttävänä. Jos joku tuon jälkeen kävelee paikalta, sellainen ihminen ei ole edes tutustumisen arvoinen.

Peinen_Tolkuri kirjoitti:

Hyvä pointti. Olen nykyisessä työpaikassani kärsinyt pitkään siitä, että puhelintyössä sanat takeltelee etenkin kun esittelen itseni. Tällä viikolla huomasin, että jos tietoisesti rentoutan sekä vatsa- että hartialihakset silloin kun puhelin hälyttää, ja melkeinpä kuvittelen itseni johonkin muualle, puhun rauhallisesti, rennosti ja hyvinkin sujuvasti, kun esittelen itseni. Hoidan hankalia asioita työssäni ja nyt tuntuu, että puhelut sujuvat muutenkin paremmin. Ilmeisesti rentous heijastuu ääneen yleisemminkin ja toisessa päässä olevakin rauhoittuu.

Aikaisemmin olen yrittänyt tietoisesti lisätä mukaan rentoa asennetta eli olen koettanut tavallaan näytellä rentoa, mikä ei ole auttanut ollenkaan. Jostakin syystä vasta nyt olen ymmärtänyt ennemminkin peruuttaa ja irrottaa ilman suorittamista.

Tästä syntyy myös positiivinen kierre, kun oltuani selkeä ja rauhallinen puhelimessa olen tyytyväinen itseeni ja olo rauhoittuu yleisestikin. Ei tarvitse jäädä häpeilemään ja pyörittelemään sitä, että taas tuli sönkötettyä ja ilmaistua itseään huonosti.

Aloittajalle siis sanoisin, että kuvittele tuollaisessa tilanteessa olevasi niin rento, että melkein sulat lattialle, rentouta kasvot, vatsa, hartiat. Kokeile sen jälkeen sanoa jollekulle jotakin ja seuraile, huomaatko eroa. Muista, että epäonnistumiset ovat vain tilaisuuksia oivaltaa asioita ja korjata omaa toimintaa. Ihmiset sietävät todella outoja möläytyksiä ja antavat uusia tilaisuuksia. Et leimaudu muutaman tönkön kommentin perusteella toisin kuin ehkä ajattelet. Saat uuden tilaisuuden sanoa jotain sulavampaa. :) Voit vaikka paikata tilannetta sanomalla, että olipa kömpelö aloitus, kun olen niin huono tällaisissa tilanteissa, sori. Usein ongelman myöntäminen saa ihmisen itsensä rentoutumaan ja toinenkin näkee sinut helposti lähestyttävänä. Jos joku tuon jälkeen kävelee paikalta, sellainen ihminen ei ole edes tutustumisen arvoinen.

Lue lisää

"Aloittajalle siis sanoisin, että kuvittele tuollaisessa tilanteessa olevasi niin rento, että melkein sulat lattialle, rentouta kasvot, vatsa, hartiat. Kokeile sen jälkeen sanoa jollekulle jotakin ja seuraile, huomaatko eroa. Muista, että epäonnistumiset ovat vain tilaisuuksia oivaltaa asioita ja korjata omaa toimintaa. Ihmiset sietävät todella outoja möläytyksiä ja antavat uusia tilaisuuksia. Et leimaudu muutaman tönkön kommentin perusteella toisin kuin ehkä ajattelet. Saat uuden tilaisuuden sanoa jotain sulavampaa. :) Voit vaikka paikata tilannetta sanomalla, että olipa kömpelö aloitus, kun olen niin huono tällaisissa tilanteissa, sori. Usein ongelman myöntäminen saa ihmisen itsensä rentoutumaan ja toinenkin näkee sinut helposti lähestyttävänä. Jos joku tuon jälkeen kävelee paikalta, sellainen ihminen ei ole edes tutustumisen arvoinen."

Kiitoksia tästä vinkistä ja muutenkin kiinnostavasta tekstistä!

Tosiaan, kroppahan tuossa menee aika lukkoon, ja kyllä sen fyysisen reagoinnin tosiaan huomaa siinä miten se vaikuttaa niin mahaan kuin ääneenkin.

Uskon muuten tuohon positiiviseen kierteeseen, sillä sille on vastapari ja se on negatiivinen kierre. Minulla epäilemättä on tuo jälkimmäinen. Muistan kyllä niitä aikoja kun oli sosiaalisempi ja ihan eri ihminen kuin nyt, silloin ilmeisesti olin positiivisessa kierteessä.

Kiitti vinkistä.

Tätä olen koittanutkin tehdä.

Ongelmana useinkin juuri onkin, ettei tuossa pääse aina alkua pidemmälle ja jos pääsee, niin hetken kuluttua on ongelma sama. Menee ikään kuin mittari nollille.