Otin entisiin kiusaajiini yhteyttä Facebookissa

Syytän yksinäisyydestäni koulukiusaamista. Se jätti syvät arvet ja sai mut jättäytymään omiin oloihini, kun totuin siihen että saan muilta pelkkää paskaa niskaani. Silloin harvoin kun joku oli mulle ystävällinen, sain aina myöhemmin huomata että siihen oli joku koira haudattuna. Täysin poikkeuksetta.

Olen nyt 35-vuotias pitkäaikaistyötön ja muutenkin syrjäytynyt mies. Olen alistunut kohtalooni. En jaksa enää edes haaveilla kavereista, naisesta puhumattakaan. Haaveilen vain siitä, että tämä henkinen tuska hellittäisi otettaan edes vähän. Että oppisin hyväksymään yksinäisyyteni ja antamaan entisille kiusaajilleni anteeksi.

Pakko myöntää, että olen katkera. Olen stalkannut entisiä kiusaajiani netissä ja niillä menee paljon paremmin kuin mulla. Pahimmalla kiusaajallani on nyt hyväpalkkainen vakityö, vaimo ja 3 lasta. Toinen on eronnut, mutta sillä on yhteishuoltajuus lapseensa, vakituinen työpaikka ja uusi naisystävä. Kolmas on sinkku, jolla riittää naisia eikä rahastakaan ole pulaa. Voisin kertoa monesta muustakin, mutta kaikille on yhteistä se että kukaan niistä ei ole päätynyt tällaiseksi luuseriksi kuin minä.

Halusin kovasti kertoa entisille kiusaajilleni, mitä ne on saanut aikaan. Kirjoitin pitkän viestin, jossa kerroin siitä millaista elämäni oli kiusattuna ja kuinka kiusaaminen on vaikuttanut koko elämääni. Lopulta päädyin kuitenkin lähettämään niille Facebookin kautta vain yhden sanan, johon kiteytyy kaikki: tissitissimiestissi.

Jään jännityksellä odottamaan, vastaako kukaan.