Ajatus itsemurhasta ei hellitä

Jo pienenä, siis aivan pienenä, ennen eskari-ikääkin, ajattelin tappavani itseni jos en kuole lapsena. Olen siis aina salaa ajatellut itsemurhaa, en ole koskaan uskaltanut kertoa siitä kenellekään sen jälkeen kun ymmärsin mitä ajattelen, en tietenkään myöskään sitä ennen.

Näitä ajatuksia on vieläkin ajoittain. Ne johtuvat enimmäkseen tästä helvetillisestä yksinäisyydestä. Tulevaisuuden pelko on kova myös.

Nyt olen jo kasvamassa aikuiseksi, sillä tiellä olen vasta alkupuolella, mutta se, mitä tien päässä on, pelottaa.

Kuolemaa en ole koskaan pelännyt, vain sitä, miten se tapahtuu. Toisaalta tahtoisin päästä täältä pois, mutta silti tuolla jossain on pieni uteliaisuuden hippunen, joka estää minua tekemästä itselleni mitään. Tahdon nähdä vielä vähän elämää. Mutta aikuiseksi en tahdo koskaan kasvaa. En tahdo nähdä sitä päivää, jolloin mulla on poikatissien sijasta miestissit.

Luultavasti en uskalla koskaan tehdä mitään itselleni, mutta melkein toivon onnettomuutta, jotta minun ei tarvitsisi itse päättää.

En tiedä yhtään, miksi kirjoitin tämän tänne. Tai no, tiedän, minun oli pakko purkautua johonkin. Jos tuli väärään paikkaan, olen pahoillani.
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


vihreänvyönjudoka kirjoitti:

Jo pienenä, siis aivan pienenä, ennen eskari-ikääkin, ajattelin tappavani itseni jos en kuole lapsena. Olen siis aina salaa ajatellut itsemurhaa, en ole koskaan uskaltanut kertoa siitä kenellekään sen jälkeen kun ymmärsin mitä ajattelen, en tietenkään myöskään sitä ennen.

Näitä ajatuksia on vieläkin ajoittain. Ne johtuvat enimmäkseen tästä helvetillisestä yksinäisyydestä. Tulevaisuuden pelko on kova myös.

Nyt olen jo kasvamassa aikuiseksi, sillä tiellä olen vasta alkupuolella, mutta se, mitä tien päässä on, pelottaa.

Kuolemaa en ole koskaan pelännyt, vain sitä, miten se tapahtuu. Toisaalta tahtoisin päästä täältä pois, mutta silti tuolla jossain on pieni uteliaisuuden hippunen, joka estää minua tekemästä itselleni mitään. Tahdon nähdä vielä vähän elämää. Mutta aikuiseksi en tahdo koskaan kasvaa. En tahdo nähdä sitä päivää, jolloin mulla on poikatissien sijasta miestissit.

Luultavasti en uskalla koskaan tehdä mitään itselleni, mutta melkein toivon onnettomuutta, jotta minun ei tarvitsisi itse päättää.

En tiedä yhtään, miksi kirjoitin tämän tänne. Tai no, tiedän, minun oli pakko purkautua johonkin. Jos tuli väärään paikkaan, olen pahoillani.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu