Noilla sanoilla alkoi runo, jota lapsena toistelin usein silloisen bestikseni kanssa. Me oltiin monta vuotta kuin paita ja peppu. En muista enää miten se alkuperäinen runo meni, mutta mieleeni jäi ikuisesti selkäänpuukottaja-bestiksen tekemä väännös, joka johti meidän välirikkoon. Tahdon nyt jakaa sen teidän kanssa, koska sen myötä menetin viimeisenkin ystäväni:
Ollaan ystäviä jookos,
ollaan ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina,
syödään pipareita tusina.
Juodaan litrakaupalla kokista,
eikä välitetä mokista.
Olet päästäsi ihan pimeä,
miksei miestissejäsi saa imeä?
Itkettää vieläkin kun ajattelen, kuinka jopa paras ystäväni näki mussa lopulta pelkät miestissit. Eikö muka tissimies ole ihmisenä minkään arvoinen?
Ollaan ystäviä jookos,
ollaan ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina,
syödään pipareita tusina.
Juodaan litrakaupalla kokista,
eikä välitetä mokista.
Olet päästäsi ihan pimeä,
miksei miestissejäsi saa imeä?
Itkettää vieläkin kun ajattelen, kuinka jopa paras ystäväni näki mussa lopulta pelkät miestissit. Eikö muka tissimies ole ihmisenä minkään arvoinen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
xDDD Aivan mahtavaa! Lisää tällasta <3