Narsistinen henkilö ei kykene yhteistyöhön muiden kanssa. Hän ei tarvitse tasavertaisia kumppaneita vaan hän tarvitsee apureita. Jos perheessä on narsisti(nen) vanhempi hän sanoo, kuten sanoi minun vanhempani, "en kyennyt tekemään kaikkea yksin". Hän ei nähnyt muita sellaisina jotka osaisivat toimia hänen rinnallaan yhteistyössä, vaan hän näkee muut vain huonoina mitättöminä apureina, jotka eivät osaa, ja joille ei voi antaa minkäänlaista vastuuta.
Narsistinen on itse sellainen joka ei mitään vastuuta kanna, hänelle ei niitä vastuuasioita ole olemassakaan, siksi nämä "apurit" joutuvat kantamaan salaa vastuut, he ova kuin lavastehenkilöitä, jotka saavat yleisön uskomaan että pääosan esittäjä teki ihmeen. Oikeassa teatteriesityksessä pääosan esittäjä on tietoisesti yhteistyössä avustajien kanssa. Narsistisen tapauksessa pääosan esittäjä uskoo itsekin olevansa ylikyvykäs, jolta kaikki onnistuu, apureista ei ollut mihinkään...
Hän ei hyväksy vaan väheksyy. Tästä johtuu ettei 'apurit' pääse koskaan tekemään mitään sellaista, josta olisi oikeasti hyötyä kaikille. Hyöty pitää olla narsistiselle sellainen että narsistinen itse näyttäisi tekevän yksin ihmeitä. Kaikki joutuisivat puhaltamaan ns. narsistin hiileen eivätkä yhteiseen hiileen. Usein kyllä käy siten kuten meillä kävi että apurit eivät ryhtyneet tottelemaan narsistista vaan lapset yksi kerrallaan kuin hylkäsivät tämän narsistisen mahdottomana ylläpitää. Narsistista on mahdoton edes auttaa, jos hän ei hyväksy muita. Ei narsistinen silloin ketään muita tarvitse kuin itsensä.
Narsistinen on itse sellainen joka ei mitään vastuuta kanna, hänelle ei niitä vastuuasioita ole olemassakaan, siksi nämä "apurit" joutuvat kantamaan salaa vastuut, he ova kuin lavastehenkilöitä, jotka saavat yleisön uskomaan että pääosan esittäjä teki ihmeen. Oikeassa teatteriesityksessä pääosan esittäjä on tietoisesti yhteistyössä avustajien kanssa. Narsistisen tapauksessa pääosan esittäjä uskoo itsekin olevansa ylikyvykäs, jolta kaikki onnistuu, apureista ei ollut mihinkään...
Hän ei hyväksy vaan väheksyy. Tästä johtuu ettei 'apurit' pääse koskaan tekemään mitään sellaista, josta olisi oikeasti hyötyä kaikille. Hyöty pitää olla narsistiselle sellainen että narsistinen itse näyttäisi tekevän yksin ihmeitä. Kaikki joutuisivat puhaltamaan ns. narsistin hiileen eivätkä yhteiseen hiileen. Usein kyllä käy siten kuten meillä kävi että apurit eivät ryhtyneet tottelemaan narsistista vaan lapset yksi kerrallaan kuin hylkäsivät tämän narsistisen mahdottomana ylläpitää. Narsistista on mahdoton edes auttaa, jos hän ei hyväksy muita. Ei narsistinen silloin ketään muita tarvitse kuin itsensä.
Vastaukset 101
Vanhimmat
Tämäntapaisesti olen minäkin kokenut, ja toivon mukaan vihdoin lähtemässä vanhempieni kauheasta kuviosta.
Miksi sellaista edes pitäisi auttaa? Olisi ideaali jos olisi terveestä kodista kaikki ja että asiat sujuisi, mutta kun ei ole, niin ei ole.
Surullista että muistot läheisistä ovat negatiivisia.
Ajattelepa:
Vatkatessasi kokemaasi kerta toisensa perään olet edelleen narsistin tekojen uhri ja voitto on hänen niin kauan kuin jatkat kaavaa.
Paranna itsesi irroittatumalla katkeruudesta,vihasta ja tunnemyrskyistä.
Viha kuluttaa.
Anteeksiantaminen, itseen myötätuntoisesti suhtautuminen ja eteenpäin eläminen ovat itsesi kannalta hedelmällisin tapa viettää loppuelämäsi.
Tämä ihan kaikille täällä: ei hyödytä pyöriskely katkerissa kokemuksissa.
Narsisti ei parane, mutta sinä voit parantua - ja sinun pitäisi !
Noinhan se menee, teoriassa. Kuitenkin on hyvin yksilöllistä, kuinka kauan ottaa aikaa käsitellä asiat ja sitten pikkuhiljaa päästää irti. Ei voi vain päättää että "nyt en enää ajattele narsistia".
Itse yritin ravistaa narsistin ajatuksista väkisin, ja se taas johti tilanteeseen että ahdistuin ajatuksistani kun kuitenkin ajatukset kääntyivät narsistiin. Lopulta annoin itselleni luvan ajatella ihan mitä haluan, ja silloin kun siltä tuntuu. Annoin itselleni luvan kirjoitella narsismista silloin kun se huvitti. Ajan kanssa narsisti on itsestään loitonnut ja haalennut ja voin jo kohdata hänet ja huomata ettei se nostata mitään isoja tuntea. En ole antanut mitään anteeksi koska ei ole mitään anteeksi pyydettykään. Narsistin ilkeilyt eivät tunnu enää missään tai merkitse mitään koska narsistikin on minulle merkityksetön henkilö.
Tästä on puhuttu ennenkin. Anteeksiantaminen edellyttää narsistin pohtimista erittäin aktiivisesti, kun hänenkin puolestaan pitää ajatella. Minultakaan ei ole mitään anteeksi pyydettykään on vaan kymmenia kertoja sanottu, kun on aihetettu minulle vahinkoa, että: "Oho kävi taas näin kun ei ymmärtänyt, tästä jatketaan samaan tapaan !". ja sama toistuu toistumistaan.
Ei mikään anteeksiantamattomuus kalva niinkään, että jättää asian Jumalalle ihan kokonaan. Minusta se on vapauttavin ajatus.
Outoa kun joku ulkopuolinen tulee määräilemään jotain anteeksiantamista. Mitä varten ?
Onko kellekään koskaan tullut mieleen että sitä vatkaa sitä varten kun ympäristö ymmärtää koko ajan väärin, niin yrittää korjata käsityksiä.
Ja koska se väärinymmärrys vaivaa, niin selostaa ja selostaa, ei siksi, että olisi katkera.
Eli siitä veivauksesta pääsee sitten vasta sillä kun saa ajateltua että: "Vähät väliä mitä se ympäristö luulee, ei kiinnosta."
Tästä syystä tuo kaunis kenties hyväntahtoinen neuvo saa minulta vähän tylyä palautetta. Siinä ei tunnu empatiaa, eikä se ole yksilöllisesti muotoiltu. Periaate ajatuksessa on sinällään ok, jos pitää jollein laumalle antaa joku yhteinen ohje niinkuin peruskoulun ope.
Muttei sellanen minusta enää sovi keski-ikäisille elämää nähneille ihmisille osoitettuna.
Siis joo, mun pitää ajatella niin paljon, että mun aivot treenaantuu psykopaatin aivoja vahvemmiksi ja se ottaa aikaa niinkuin mikä tahansa lihastreeni.
Nyt sain kiteytettyä asian paremmin.
Ehkä tässä on toivoa, koska ainakin mun päässä on tilaa suuremmalle aivomassalle olettaisin, kun pääni on huomattavasti suurempi kuin psykopaattini pää. (No tämä vähän huumorilla).
Mutta minun filosofioiden taso laski, kun mun keskittyminen meni vähän huonoksi tässä tänään.
Taas tätä anteeksiantosaarnaa kaikille.
Mun saarnat ei ole suunnattu kaikille samoine ohjeineen.
Ei ne muistot ole negatiivisia tai positiivisia, ne on muistoja psykopaatista ja narsisteista.
Jos narsistien uhrit ovat "näkymättömiä", eikö ole ensisijaista, että he oppivat tekemään omia ratkaisujaan ilman muiden ohjausta itse aktiivisina toimijoina omassa elämässään ?
Koska psykopaatti laittaa uhrinsa "kauko-ohjaimeen", tärkeintä on löytää keino irrottaa itsestään sen kauko-ohjainlaitteen toinen pää.
Ymmärrän.
Luin kirjoituksiasi tällä palstalla.
Kehotan sinua rikkomaan omat,jäykän kaavamaiset sisäisen minäsi puheet ja ajatusmallit.
Toki totean perään että itse valitset,haluatko helliä katkeruuttasi ja jumittua omaan tilanteeseesi vai jatkatko elämässäsi eteenpäin.
Vanhempasi eivät muutu,mutta itse voisit etsiä elämääsi mielekkyyttä muualta.
Tyylisi tuntuu tutulta, olet tätä samaa aihetta kipuillut myös Tukinet:ssa.
Saanut siellä muilta samanlaisen vastauksen :päästä irti,elä omaa elämääsi- ja samalla tavoin ärsyyntynyt heille kuin minulle :)
Kysynkin nyt,tunnistatko miten jumissa olet, ajatukset ovat jo pakkomielteisiä.
Uskon että hyötyisit esim.mielenterveystoimiston lyhytterapiasta.
Tosin he kehoittavat varmasti samaan jota sitten pidät saarnaamisena.
Siinä mielessä luot itse itsellesi oman kurjuutesi.
Tsemppiä kuitenkin.
Ensinnäkään en ole missään Tukinetissä asiaa pohdiskellut.
Toiseksikin jos olisin, niin sieltäkö se tultaisiin tänne koilottamaan ?
Ei kovin luotettavalta toimimmalta vaikuttaisi siinä tapauksessa, eli mustamaalaatko jotain Tukinetiä ?
Riko vain oma sisäinen minäsi, jos sellainen toiminta on mielestäsi mielekästä, mutta älä puutu toisten sisäisiin miniin.
Kiitos keskustelusta.
toiseksikin en ole katkera. En tavitse enää ihmisten oman katkeruuden projisoimista minuun. Minä olen kaukana katkerasta!
Kaunista päivää !
Minulla on kauniimpaakin tekemistä kun lueskella täältä tämmösiä ällöjä juttuja, joten ette kuule enää kauniita saarnojani rakkaudesta !
Menen jonnekin muualle saarnaamaan.
Elin taas tässä vähän liian kauniissa sisäisessä maailmassa niin että olin unohtanut mahdollisen tympäsevän yleisön.
Mun vanhemmat on ihan itse kertoneet minulle ihan riittävän hyvällä älyllä, etteivät muutu. Sitä ei kenenkään toisen tarvitse opettaa tälle väelle.
Ja vielä mitä tulee minun kritikoimiseeni kaavamaiseksi, niin siitä on varmasti moni päinvastaistakin mieltä. Niin sitten varmaan pitää äänestää olenko liian paljon vai liian vähän kaavamainen.
Ei ei ei et ollenkaan! Tässä on yksi vankkumaton fanisi! En nyt käsitä lainkaan mistä on kyse ja mitä ihme idiootteja tänne oikein pölähti ja mistä?! Hushus..
Sää ootkin sitten minun ihkaensimmäinen fani !!!
Ehkä en sitten välttämättä kokonaan ihan muualle meekään.
Katotaan miten näitä "filosofisia inspiraatioita" jatkossa syntyy.
Mutta en todellakaan halua sekaantua minkään Tukinetin salassapitokysymyksiin.
En ole Tukinetin käyttäjä edes.
Minuu kiinnostaa nämä omat filosofiat.
öö narsku tarttee high status duunin, paljon rahaa ja kateellisia ympärille, älykkyys voi olla niin ja näin, nörteille aina nauretaan ja niitä kiusataan. PerusPersuPomo, köyhät kyykkyyn, mitään sosiaalisia suhteita edes tarvita tänäpäivänä, vaimotkin turhan kalliita ylläpitää kun on maksettava lainaa upeasta autosta ja luksus asunnosta jonne voi huoria tuoda :) lapset vei sossu....
Vaimo kallis ylläpitää? Milloinka vaimot maksullisiksi on tulleet?
Missä sun tarttee olla yhteistyössä muiden kanssa? Kun leikkaat nurmikkoa? Haravoit lehtiä? Teet lumitöitä? :) Ei ei, ei sellasta ole.... kun teet miesten duunei nii vältetään turhia kommunikointeja....
Ei muutaku postiin töihin
Narsistilla on usein kumppani, jota hän arvostaa yli muiden. Ylentää hänet, muut ovat sitten huonompia.
Mutta hyvä, että hänellä on edes yksi ystävä.
Niin,kovasti tunnepitoista reaktiota herättää yksinkertainen neuvo olla hellimättä,olla vellomatta.
Anteeksiantamisen juju on siinä, että se vapauttaa kaunankantajan mielen.
Anteeksi voi antaa puhumatta kaunan kohteelle sanaakaan.
Kaikki tämä tapahtuu prosessina johon on itse kypsyttävä,suostuttava.
Energian käyttäminen muuhun kuin katkeruuden pohtimiseen olisi silti erittäin viisasta, meillä kun on vain tämä yksi,ainutkertainen elämä.
Narsisti tajuaa tämän,eikä kunnioita sinun elämäsi ainutlaatuisuutta.
Jatkamalla vellontaa jatkat hänen pyrkimyksiään ja aivan vapaaehtoisesti.
Kysynkin,mitä tarkoitusta se sinussa palvelee ?
Mitä tapahtuu jos alatkin miettiä,kuka olet ilman noita katkeruuden tunteita ?
Millainen ihminen olisit ?
Etkö sinä nyt todellakaan ymmärrä miksi sinä loukkaat?
Loukkaat siksi, että täysin ilman mitään perusteita rivien välissä ikäänkuin mustamaalaat ja leimaat jotakuta toista henkilöä valheellisesti katkeraksi kaunankantajaksi, vaikka tämä henkilö itse ei ole koskaan ilmaissut mitään sellaista, eikä ole valittanut kärsivänsä mitään katkeruutta tai kaunaa.
Esittäisitkö neuvosi ihmisille, jotka todella kärsivät sellaisista, etkä minulle ?
Jos jonkun toisen kenkä on rikki, onko järkevää, että minä vien kenkäni suutarille ?
Tai miksi minun pitäisi tässä yhteydessä empaattisesti eläytyä johonkin sinun kokemukseesi kaunasta ja katkeruudesta, jota projisoit minuun ?
Jumala vapauttakoon ihmiset.
Siis minä olen jo ihminen ilman niitä tunteita, joista sinä höpötät.
Ihmisiä ärsyttää ainoastaan se että joku tuntematon ihminen tulee neuvomaan ja kuvittelee tietävänsä tuntemattoman nettikirjoittelijan ajatukset ja tunteet. Etkö ymmärrä että kyse on sun näkemyksestä ja sun tulkinnasta.. Neuvoja ei kannattaisi tuputtaa ilman oikeanlaista asiantuntemusta tai kysymättä. Ne aiheuttaa vaan turhautumista.
Niin juurikin. Tunnereaktio ei tule aiheesta, vaan siitä, että nettikirjoittaja tuntuu lievästi häiriköivältä.
Ei oo kyllä ikinä minun psykopaattini yrittänyt väittää minua kaunaiseksi.
Hölmönlempeänä hän minua pitää.
Eli se edellä esitetty neuvo menee taas pieleen. Toimii psykopaatin eduksi, saa hänet tuntumaan minulle sentään aika fiksulle.
Mutta ongelma on siinä, että psykopaatin hermot ratkeaa, kun näkee edessään kaunatonta rakkautta.
Minä sanon häntä psykopaatiksi vain siksi, että olen tullut siihen johtopäätökseen, että hän ON psykopaatti. Ja olen selittänyt tämän hänelle ihan kohteliaasti ja kunnioittavasti, eikä muuta mahdollisuutta edes olisikaan.
Ja olen selittänyt hänelle, että vaikka en voi lainkaan hyväksyä mitä hän tekee ja minun on täysin unohdettava hänet vahingollisen vaikutuksen vuoksi ja irtisanouduttava hänestä kaikin tavoin, en silti koskaan hyväksyisi häntä kohdeltavan törkeästi.
Mutta jos tuon ystävällisemmäksi ryhtyy, niin sitten alkaa ne hänen karmeat psykologiset pelit. Joten se pitäisi nyt oppia ettei ikinä enää siihen lankea.
Ja kun minulla on kuitenkin menny tähän melkein 50 vuotta elämästä, niin koen sitten itselleni ihan arvokkaaksi analysoida kokemukseni perusteellisesti. Sitä en koe vellomiseksi, vaan niin, että saan nyt edes jotain mielekästä irti kärsimyksistäni, niin ettei aika mennyt ihan hukkaan.
Niinkuin psykopaattini sanoi sitä voisi pitää hänen ansionaan, että olen nyt niin hyvin perehtynyt psykopatiaan. Ja koen myös, että mitä tietoisemmin analysoin hänen pelin, sitä paremmin pystyn ikäänkuin rakentamaan aivoihini rakenteita sen välttämiseksi, että hän manipuloisi minut. Eilen kun hän yritti, sain sanottua hänelle sekuntilleen oikeaan aikaan: "Nyt et kyllä ala manipuloida minua." (sanoin vähän eri sanoin) ja suljin luurin. Tämä oli minusta hyvä edistys, että huomasin milloin manopulointi oli alkamassa ja millä keinolla. Varmaan psykopaatillenikin uutta, että minä näin huomasin.
Eli aivot pitää kasvattaa ulos siitä manipulaatiosta.
Minusta minulla on jo jonkin verran tuloksia ja olen kiinnostunut jatkamaan tätä pohdiskeluani, jonka koen ihan hedelmälliseksi, en kaunaiseksi vellomiseksi.
Anteeksiannon ajatus raivostuttaa siinä vaiheessa kun (tunne)kuohut on kesken. Karmeinta on ollut jopa vuosikymmenien odotus, että minulta pyydettäisiin anteeksi, vaikka se ei ole edes mahdollista. Kiusaajalle kiusanteko on luonto, ei sellainen mitenkään kykene tarkastelemaan asiaa toisten kannalta, kun omakin kuva on epäselvä.
Eli anteeksi voi ja pitää antaa kiusaajan tietämättä, itsen takia. Siihen ei tarvi kiusaajan lupaa eikä mielipiteitä, onhan teot jo puhuneet puolestaan.
Katkaista kaunaiset siteet, päästää irti. Ohjata ajatukset omaan elämään ja hyviin asioihin. Tämä on vaikeaa kun hallinnantunteen menetys on lähes sietämätöntä ja riippuminen jossain tapauksessa elossapitävä voima. Sitä on ikäänkuin ankkuroitunut kiusaajaan. Kunpa ymmärrettäisiin että irti on päästettävä itsen ja tulevaisuuden takia. Ei siihen tarvi kiusaajan lupaa!
Mutta minä koen oman pohdiskeluni koko ajan mieltäni vähitellen lisää ja lisää valostuttavaksi, joten se ei liity tähän ongelmaan kuten joku luulee.
Päinvastoin tulee huono vointi kun joku häiritsee minulle kiintoisia ja hedelmällisiä pohdintoja.
Voiko sellainen edes olla mikään oikea anteeksianto sydämestä mikä on pitänyt tehdä jonkun määräyksestä ?
Kun siitä anteeksiannosta ei tarvitse edes kohteelle kertoa, niin tarviiko sitten jollein muulle ? Kuka niitä anteeksiantoja vahtii ? Joku anteeksiantodiktaattori ?
Ok, nyt tuli mieleen, että ehkä jotkut narsistit linkittää uhreja itseensä katkeruuden ja kaunan tunteiden avulla. Mutta se on silloin niiden yksilöiden heikko kohta.
Psykopaatti etsii henkilöstä hänen henkilökohtaiset heikot kohtansa ja minun heikot kohtani ovat ihan toisenlaisia ja psykopaatti on minun kohdallani käyttänyt niitä, jotka ovat minun heikkoja kohtiani ja minun vapautumisessani minun on voitettava nuo minun henkilökohtaiset heikot kohtani.
Tulihan nyt vihdoin tämäkin analysoiduksi mistä tässä väärinkäsityksessä lienee olevan kyse. Ihmisten heikot kohdat ovat hyvin yksilöllisiä ja minun virheeni oli psykopaattini niihin perehdyttää äärimmäisellä syvällisyydellä
Kuvailin hänelle heikkoja kohtiani äärimmäisellä tarkkuudella vuosikymmeniä, jotta hän lopettaisi minun loukkaamiseni. Lopetin vasta äsköttäin sen kuvailemisen, kun tuli selväksi, että hänhän käyttää tuota infoa väärinpäin. Tuohon asti hän oli näytellyt, ettei vaan millään pysty tajuamaan sitä heikkoa kohtaa ja minä kuvasin yhä tarkemmin ja tarkemmin suunnilleen elämäntehtäväni.
Sitten hän sanoi minulle vuosikymmenien jälkeen: "Turhaan puhuit kaikki nämä vuodet !!!!!"
Minähän en määrää.
Oma asiasi, miten suhtaudut.
Kun luet omia vuodatuksiasi uudelleen huomaat itsekin millainen ihminen voisit olla ;)
Kuten huomaat myös,millainen olet nyt.
Toivottavasti sain sinut huomaamaan, miten kiintynyt olet hellimään omaa uhriutumistasi.
Vaatii henkistä tilaa, kykyä ja halua kasvaa ihmisenä.
Uskonnollisuus ei ole ratkaisu, sen sijaan usko henkilökohtaisesti on.
Ilmeisesti hengellinen valta liittyy tuohon kipuilemaasi ihmissuhteeseen(-siin).
Erityisen hyvin välittyy voimakas projisointi/torjunta/hyökkäävyys, joten sinulla on myös pelko hylätyksi tulemisesta, jota olet kokenut jo lapsesta.
Tiedän että muutos pelottaa.
Haastan sinua silti uskaltamaan ulos rakentamistasi ajatustason ehdottomuuksista joissa asiat ovat kuten olet ne mieltänyt.
Muutos tuo elämääsi mielekkyyttä tämän hyödyttömän palstaroikkumisen sijaan, vaikka jotain tarkoitusta tämäkin sinussa palvelee.
Yritä edes :)
Älykkyyttä sinulla on,kysymys on siitä, mihin sen käytät.
No joo voi älyä käyttää hyödyllisemminkin kuin tähän nettikirjoittamiseen todellakin.
Mutta sinun psykologiset teoriasi minusta menee ihan pieleen.
Ruokit koko aika psykopaatin hupia siitä että minua analysoidaan ihan hullunkurisesti mikä ei liity minuun oikeasti.
Mutta alat onnistua, että nyt alan kyllästyä tähän palstaan.
Johan tässä tuli tarpeeksi filosofoituakin.
Entäs minun fani ?
Aina minut halutaan pois joka paikasta, jos alan saamaan yhdenkin fanin.
Mitä hyödyllistä muka vuosikymmenien hulluudessa eläneellä voisi olla muuta kuin järjestellä tätä koettua ja edelleen jatkuvaa sekosoppaa? Tietysti joku munkki jossain luostarissa voisi olla yksi sosiaalisesti kunniallinen. Mutta en ymmärrä tuota kehotusta? Säästääksemme teidän hermojanne? Helpottaaksemme arjen sujuvuutta? Kenen ja palvellaksemme ketä? Pitäisikö syövänkin tutkiminen lopettaa ja diagnoosit ja tutkimustulokset jättää kertomatta koska se rasittaa yleisöä ja jollekin voi tulla joskus ehkä paha mielikin? Minusta ökhj... Tekee suurta palvelusta esimerkiksi minulle kun vaivautuu edes julkisesti tänne kirjoittelemaan. Että kiitos vaan. Latteuksien toistelijat ei ilmeisesti ole kovin fundamentaalisesti pielessä olevien perheiden lapsia kun ei taas ihan ymmärrys yllä arvon tunnistamiseen. Mutta kukapa näitä pakottaa lueskelemaan sen enempää kuin muitakaan sosiaalisia tai psykologisia ruumiinavausraportteja..
Olet niin oikeassa kuin olla voi, kirjoitan tämän silläkin uhalla, että täällä hermostuminen tulee. Olen täysin samaa mieltä, että ilman anteeksiantoa itselle, ei vaan voi päästä eteenpäin. Tilanne on silloin kuin seisoisit suossa kumisaappaat jalassa ja vaikka kuinka yrittäisit nostaa jalkaasi musta suo vain imee saappaasi.
Täydellinen ajatusvirhe, älä vänkäile. Se anteeksianto lähtee sinusta itsestäsi, sinun sydämestäsi. Taitaa tämänkin vastauksesi perusteella olla kuitenkin niin, että olet eräällä tavalla kieräveetuilija. Lapsena vastaavat taipumukset omaava oikein käyttäyi niin, että sai kun saikin nenilleen, kun oikein yritti ärsyttää eli provosoida. Että aikuista ihmistä pitäisi vielä vahtia...
Ei voi olla totta! Pakko kai alkaa uskomaan johonkin aivopestyjen dystopiaan. Mitäs nyt "tuulee"? Aa-mantroja vai ihan itsekseen syvällisiä ajattelit? Jälkimmäisessä tapauksessa lue toki ensin mistä puhutaan. P.s. Tunnetila ei ole ärsyyntyminen vaan...
Näin. Ei kannata ölkj... Ei edes täällä. Näin ne sherlockit päättelee ja narsupsykot hurraa. "game" over ja parempaa tuuria ensi elämään.
Ai kiitos.
Silleen se auttaa minuakin, että jos tulee mieleen joku oivallus, jonka haluan vahvistuvan, niin sen jakaminen, vaikka täällä, jotenkin vahvistaa sitä tehokkaammin, kuin että kirjoittaisi sen vain johonkin itselleen.
Tuossa minun ja "väkivaltaliitosta":n välisessä keskustelussa ei ole oikeaa kommunikaatiota lainkaan, joten se on mielestäni kummallekin ihan ajanhukkaa.
Jakaminen on mielestäni parempi kommunikaation muoto kuin sekaantuminen.
Tosin minä en ole kauheesti päässyt siihen jakamiseen ja dialogiin.
Koen, että "väkivaltaliitosta" pyrkii sekaantumaan monologiini.
Minä halua puhua yksin monologia kunnes löydän dialogia.
Ja tiedän, ettei se ole ollenkaan mahdotonta, mutta sekaantuva kommunikaatio häiritsee aitojen dialogien rakentumista ja löytymistä, ja siksi en pidä sekaantuvaa kommunikaatiota mielekkäänä kommunikaation muotona.
Koska noin yleensä ihmisten kesken paras on pyrkiä jakamiseen ja dialogiin. Mutta jos se ei onnistu aidosti, kannatan siinä tapauksessa monologia.
:)
Kirjoitukseni oli aiempaan dfg.... :n kirjoitukseen vastaus...
Tässä keskustelussa on se sama juttu kuin monessa muussakin.
Joillakin ihmisillä on tarve, että muut ajattelisivat ihan samoin kuin he itse, tai he kokevat, että heidän hyvää ratkaisuaan heidän omassa elämässään kyseenalaistetaan, jos se sama ei ole jotain mitä joku toinen prosessoi.
Uskon täysin, että anteeksianto-oivalluksenne ovat hyviä ja oikeita, ei siitä ole kyse.
No miten käskystä rakastaminen, kuinka hyvin se lähtee omasta sydämestä ?
Niin. Tai käsky kohdella toisia kuten haluaisi itseään kohdeltavan? Onhan näitä... :)
No minähän nuorena noudatin sitten todella jämpisti ja tarkasti tuota kohtele toisia kuten haluaisit itseäsi kohdeltavan. Arvaa vaan tykkäskö kukaan narsisti tai psykopaatti ???
Kauheesti tuli ongelmia sen ohjeen noudattamisesta.
Nuorena tyttönä tykkäsin kun minua kosketettiin nenänpäästä ja puhuttiin minulle kilttejä.
No minähän menin sitten tekeen muille ihmisille niin. No kyllä jokkut tykkäs, mutta ei kyllä kaikki kattonu hyvällä.
Oletko ehkä hoitoalalla töissä? Käyttäydyt ylimielisesti ja väität että sun ajatukset ja teoriat sopivat kaikille, ei ne sovi. Aiheutatte ihmisille vain haittaa ja pahimmassa tapauksessa ihmisen pää menee enemmän sekaisin noista hyvää tarkoittavista tai/ja ylimielisistä kommenteista. Minä tiedän koska olen kokenut sen joten tiedän että aito paraneminen lähtee sisältä, se ei tule ulkopuolelta. Eli ihminen ITSE tietää mitä hän milläkin hetkellä tarvitsee ja mikä häntä auttaa pääsemään eteenpäin. Aidosti itsenäinen ja aikuinen ihminen elää sisältäpäin ohjautuen. Olen niin kyllästynyt ylimielisiin teennäisiin ihmisiin jotka tuputtavat omia ajatuksiaan ja teorioitaan jonain absoluuttisena totuutena. Opetelkaa vähän nöyryyttä. Tuli nyt vähän patoutumia ehkä yhden ihmisen niskaan.. Ei ollut pelkästään sinulle tämä purkaus.
Itse kysyy ja itse vastaa niin ei tule ongelmia vai mitä. Oot joku idiootti egotripillä, jos haluat ruokkia demoneita.
Ei siinä mitään.
:D joo, ei varmaankaikille sovikaan. Eli se siitäkin universaalista nuorasta. Taas puolletaan hyvinkin erityislaatuisten tilanteiden erityistä käsittelyä.
siis mitä demoneita ?
Menee nyt niin käsittämättömäksi, että tosiaankin poistun.
Hyvää jatkoa fanilleni.
Tiedän vanhasta kokemukesta, kun muut alkaa puhua jotain minulle täysin vierasta kieltä, sillon on paras häipyä.
Jos minä en anna psykopaatilleni tai itselleni anteeksi sillä tyylillä, kun netissä käsketään, niin kirjottajat alkaa hermostumaan.
Todella outoa !
Mutta on monenlaista outoa tullu ihmeteltyä ennenkin.
Hyvää jatkoa vaan kaikille !
Luultavasti en palaa tälle palstalle.
Asiattomat kommentit saattaa joskus herättää ärtymystä, varsinkin jos sitä tulee jatkuvasti tuutin täydeltä. Toisaalta voihan sitä olla jalostunut kovinkin pitkämieliseksi.... Mutta neuvoisin pysymään asiassa niin ei ole vaaraa että menee hermo. Vai?
Jätät suuren tyhjyyden fanisi maailmaan. Todella jään suremaan. Mutta jatkakaamme pohtimista tahoillamme omin päin... Taas kerran, kun ei tänne maailmaan näytetä mahtuvan se kun on jo valmis.. Ymmärrän kyllä vastenmieliset tuntemuksesi mutta itse olen jo turtunut noihin ns neuvonantajiin... Siinäpä muuten toisaalta olisi myös ällisteltävää tavallaan että mistä niitä riittääkin ja olisiko niissä joku vipuvarsi jossain todellisuustilan aikaansaamiseksi. Mutta ei kaikkea kerkeä. Hyvästi myös.
Niin käväisin tuos aiemmin lukaisemas täällä, mutta en löytänyt mitään kommentoitavaa, jolloin lueskelin noita facen tarjoamia juttuja eri aihealueista.
Niitä kun tulee jos tykkää tietyistä sivuista, joten tämmönenkin tuli tänään vastaan, jonka linkitän ny tänne, kun sopine hyvinkin tähän ketjun jatkoksi...
http://mielenihmeet.fi/ihmiset-jotka-puhuvat-puhuvat-ja-puhuvat-itsestaan/
Sinäkin voisit oman narsistisuutesi kanssa painua hevonkuuseen.
No voihan nyt hittoon taas! Tässäpä kaikenkattava totuus taas! Ei kommunikaatio ole mitään laskennallista 50-50. Joillakin saattaa olla enemmän ja reflektoidumpaa ASIAA kuin toisella. Se että toinen hengenhädässä selittää tilannettaan ei tarkoita sitä että sinä kello kädessä vahtaat josko tulisi sun vuoro inventoida päivän kosmetiikkaostoksesi. Ja jos toisella on päällepuhuvampi tyyli niin mikä normi sinä olet jollain tyttömäisillä tasapeliodotuksillasi. Siis sen jälkeen kun latelet toisen hätääntyneen selostuksen perään ajattelematta naistenlehdissä omaksutut latteudet ja ohjeet. Tässäkin voisi muodostella mielestäni jotain tasoryhmiä jo vaikkapa peruskoulussa...
Tuo on hyvä linkki ja hyvä sivusto muutenkin.
Joo ei näistä mitään yhdenmukaisia lopputenttejä pidetä. Jokaisella omat keinot selviytyä, vähän kustakin purkista.
Ehkä täällä on syntynyt väärinkäsityksiä siitä syystä, että kaikille ei ole selvää, että "öklkjhgfghjk" ja "rakastamisenrajat" nimimerkit ovat sama kirjoittaja. Se olisi varmaankin pitänyt tuoda esiin selvemmin.
"ölkjhgfdsghj" aloitti pitkän kirjoituksensa Moraalinen ja uskontofilosofinen pohdinta ketjulla, jonka pääaiheena oli tähän anteeksiantamiseen liittyvä asia, ja niistä juurista sitten lähti versoamaan nämä muut pohdiskelut.
Siksi nähdäkseni tuo "kaunaneuvo" mikä minulle tässä ketjussa on annettu, on lähinnä tarkoitettu mitätöimään uskontofilosofista pohdintaani leimaamalla kirjoittajaa väärin joksikin kaunaiseksi henkilöksi, mikäli neuvoja on hahmottanut nämä nimimerkit samaksi kirjoittajaksi. Siitä syystä en innostunut siitä.
Tottakai jokaisen on hyvä antaa anteeksi itse hyväksi kokemallaan tavalla. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Ihminen sen yleensä itse tuntee mikä on hänelle hyväksi ja mikä ei.
Mutta koska koko kirjoitusrupeamani teema tällä erää liittyi sellaiseen pohdintaan, jolla yritin tuoda esiin hieman toisenlaista näkökulmaa anteeksiantokysymykseen, koin tämän minullekin osoitetun yleisen anteeksiantoneuvon sen päätteeksi tarkoitukselliseksi koko filosofisen pohdintani mitätöimiseksi ja siksi en ollut innostunut siihen joukolla mukaan.
Kysymys ei ole siitä ettenkö pitäisi anteeksiantamisesta taikka ettenkö pitäisi anteeksiantamista hyvänä asiana ja ideana.
Arvelen olevani innokas anteeksiantaja, koska en ole koskaan elämässäni suuttunut helposti.
En tule enempää kommentoimaan, enkä mahdollisesti lukemaankaan, koska
en viihdy häslinkien keskellä.
Olet oikeassa, juuri tätä eilen ajattelin mutta en osannut itseäni ilmaista.
Ja kun mulla on semmonen olo, että "väkivaltaliitosta": n tarkoituksenakin on voinut olla provosoida muut luulemaan, etten pidä anteeksiantamisesta, aiheuttamalla minulle mahdollisesti tietoisesti tunnereaktio tästä toisesta syystä saaden sen yleisölle näyttämään ikäänkuin olisi kyse anteeksiantamattomuudesta ja reaktiosta siihen hänen anteeksiantoselitykseensä sellaisenaan.
Nyt meen kokonaan toisten kiireiden pariin ja pysyvästi.
Ja kiitos teille ymmärtämyksestä.
On totta että ajoittain käytän hyvin runsaasti sanoja.
Olen yrittänyt opetella tiivistämistä ja kaikkea, muttei se ei ihan vielä suju.
Tekstimääräni aiheuttaa usein ärtymystä ihan pelkästään määränsä vuoksi.
Ja ymmärrän sen. Mutta aina joskus jotkut tykkääkin. Ja minua on jo vaikka kuinka monta kertaa neuvottu kirjoittamaan kirja, jotkut niistä tekstimäärästä ärtyneistäkin ovat neuvoneet. Mulla on pää joka tuottaa ajoittain aika suuria määriä sanaryöppyjä. Se toimii niin, ei voi mitään. Aina välillä jotkut tulkisee sen itsekeskeisyydeksi.
Mä ite taas koen sen niin, etten sekaannu muiden asioihin enkä häiritse heitä, kun puhelen vaan omiani. Mun tapani kunnioittaa toisia.
Mutta minun mielestäni tämä ei liity asenteeseeni itseäni tai muita kohtaan, vaan yksinkertaisesti mulla on neurologisesti sellanen pää, että se silleen päivän mittaan ikäänkuin taukoamatta tuottaa tekstiä.
Olen menettänyt monta tuttavuutta tekstiä pulppuavan pääni takia.
Mutta en nyt pulputa tänne enempää, kun tänne on tullut jo liikaa eikä eikä se ole mielekästä enempää. Asia tuli suurinpiirtein sanottua.
Mutta tosiaan tää on tää mun pää. Mun piti lopettaa yksien ihanien kirjojenkin lukeminen, koska ne alko tuottaan mulle itelle päähän liian suuria määriä tekstiä kun niin innostuin lukemastani. Tälle ei aina itestään tule loppua ja sitten mun on vaan poikkastava se ja vaihdettava asiaa, johon keskityn.
Ja nyt on selvästikin sen aika. En ole suuttunut.
Hyvää jatkoa ! :)
PS.
Jollekin ehkä paljo ajattelu ja analysointi tuntuu "vellomiselle", mulle ei, se on mun olemassaolon tapa. Ei se liity mihinkään katkeriin tunteisiin, että analysoin psykopaattiani. Mä analysoin kaikkea mitä mä vaan satun kohtaamaan elämässäni ja se tapahtuu tunteellisesti ihan neutraalisti. Nimenomaan tää analysointi neutroloi tunteita, niin että siitä tulee vain asia-analyysi.
Esim. psykopatia ei niin kauhistuta, kun siitä tulee ikioma tuttu tutkimuskohde.
Summa summarum: pidä toi.
Älä missään tapauksessa anna anteeksi. Älä edes kysy mitään kun kaikki on kuitenkin ihan tyhmiä. Paitsi sinä ja sun psykopaattisi. Ehkä sinun tuleekin olla symbioosissa psykopaattisi kanssa.
Mitä sitä katkaisemaan, kun anteeksiantamattomuutta ja muuta henkistä pienuutta niin tarvitset, samanmielisesti narsistien kanssa.
Joko et ole lukenut kirjoittamaani tai ymmärrät tahallaan väärin tai sitten vahingossa.
Ja nyt sitten tietenkin vapaasti vääristellään jatkot, kun poistun.
Mun mielestä teidät on manipuloitu luulemaan että olen jotenkin anteeksiatamaton.
Heippa!
Näitä joitain mulle outoja sosiaalisia ilmiöitä, kuten nyt tämä hässäkkä tässä, tuskin pystyn millään analysoimallakaan ymmärtämään, että en minä mikään kovin viisas ole. Ihan olen ainakin lopenuupunut tähän kirjoittamiseen tänne.
Unohtakaa koko juttu samantien.
Mutta mielenkiintoista että tämmönen hulabaloo jostain ihmisten oman pään sisäisestä omasta tunneasiasta mitä ei edes tarvi kertoa kenellekään.
Mitä jos mä vaan en ikinä kerro kellekään oonko antanu anteeksi vai en ?
En taida kertoa ikinä. Olisi hyvä kun muistasin pitää sen niin että kukaan ikinä ei tule tietämään.
No minä kyllä kärsin puolestasi täällä jos et itse osaa tai kykene. Luin niin kovin mielelläni ajatuksiasi ja nyt nämä moukat ovat saaneet minut puolestasi ihan tolaltaan. Ei mitään uutta kokemusta tässä kuitenkaan, mutta kyllähän tämä epätoivoiseksi tekee joka kerta noustessaan esiin. Siis tämä tyhmyys tai läpäisemättömyys ja erottelukyvyttömyys.... Tai mitä se nyt onkaan. Täytyypä muuten miettiä ja analyseerata nyt kun on ihan kirjoitettua aineistoa. Voi sentään. Kiitos.
Mielenterveyspuolella "akuutit" kestosuoltajat vie resursseja oikeilta akuuttiavuntarvitsijoilta.
Ei voi sanoa että juuri sinun tilantarpeesi on väärä.Tavallaan kaikkia pitäisi hoitaa samoin,toisaalta ei.
Tämä suoltaja-ölkky tässä, tulee mieleen joku bipon mania.
Taustamusiikiksi mikko alatalon känkkäränkkä.
Kerro toki lisää mielikuvastasi. Onko useinkin niin että pidät jääräpäisesti kiinni ensimmäisen mielikuvan kehyksestä vaikka kirjoittaja on jo useaan otteeseen korjannut tämän väärinkäsityksen. Podetko jotain pakko-oireistoa vai mikä tämän joustavan siirtymän kehyksestä toiseen vaikka ohjattunakin esteenä on. Valuta toki asiaa. Ei kai tämä palstatila kesken lopu?
Mutta huolehtikaa ensisijaisesti itsestänne ja älkää lannistuko. Tämä esimerkki ei tarkoita sitä etteikö itseään saisi ilmaista vapaasti missään maailmassa ilman tämäntyyppisiä savustuksia, jotka kylläkin myöskin ovat yleisiä.
Narsisti väheksyy alentaa ja nauraa päin naamaa. Ei tunne empatiaa eikä näe koe tekevänsä koskaan mitään väärää.
"minun" yksi elämäni pahimpia narsuja oli pyytänyt mahdollistavat vanhemmalta kuulemma anteeksi. Minulta ei koskaan kukaan. Näitä on kyllä niin vaikea käsittää ettei mitään järkeä. Ilmeisesti olen vain krääsääkin armottomasti koko suvulle. Kavereille kelpaisi tietyissä heille sopivissa rajoissa, mutta kun ei niitäkään oikein jaksa, kun on niin isoja asioita repussa eikä se mahdu eikä sisältö kiinnosta. Semmoista vaan juolahti sitten että joku mielikuvitusharjoitus voisi näille latteuksien latelijoille olla ihan paikallaan..? Infosta ei nyt taida olla näiden kirjoitusten jälkeen pulaa mutta entä luetun ymmärtäminen? hallussa? Vaikea empatiakyvyttömyys? Heikko situationaalinen hahmotuskyky? Tyhmyys? Ilkeydestäe..? Ohhoh.. Alkaa kuulostamaan tietyltä piirreluettelolta.
Ei narsisti pysty ryhmätyöhön eli vastavuoroisuuteen yksityiselämässään ,eikä työelämässä . Jossakin hierarkisessa paikassa esim. mielisairaalan osastonhoitaja jossa ei ole tulosvstuuta voisi onnistua, kun on hyvin kärsivällisiä ihmisiä ympärillä.
Kirjoittaja ö...:n käsittämätön minäjargoni sisältää hirveää mielensaastaa.
Mikä oikeus sulla oisi kirjoittaa kaikki ajatuksesi esille ?
Niitä ei jaksa kukaan lukea!!!!
Oot myös kinaamassa uskonto ja sinkutpalstalla senkin miehenpuutteinen vanhapiika.
Saanut saman vastaanoton, ei juttujas jaksa kukaan lukee !!!
Oot itse pahin narsisti täällä, oikein taputtelet sitä 'mun psykopaatti'as, sääliksi käy ,koville joutuu piruparka.
Imet valon pois muista.
Ajatukses velloo oikeudessas tuntee,muilla sitä ei oo,muuten on heti ylimielinen.
Painu blogittamaan juttusi,tämä narsistipalsta on tarkoitettu kaikille.
Oot niin sairas...
Korjaan vielä. En ole uskonto ja sinkutpalstalla väittelemässä, se on sitten joku muu.
Ei minulla ole mitään kenenkään tuntemista vastaan, mistähän moinenkin käsitys on voinut tulla.
Minun psykopaattini on sisukas piru, kyllä se pärjää, ja tietää, että minä olen ällöttävässä lempeydessäni sellanen, että olisin sitäkin puolustamassa jos ei pärjäisi, niin siinä mielessä sillä on ihan hyvin asiat ja se sanookin mulle harvase päivä: "Kaikilla muilla on kaikki hyvin paitsi sulla !!!"
Enempää en jatka, koska sen ymmärrän, että ärsyttää jos joku kirjoittaa liian paljon. Monikin kritisoi minua liian suuresta määrästä sanoja.
"Kaikilla muilla on kaikki hyvin paitsi sulla !!!"
Otin tuon irrallisen lauseen tähän, sillä siinä taitaakin olla se totuus. Turhaan täällä mitätöit psykopaattiasi, hän taitaa olla kuitenkin aika viisas.
Meilläkein sanotaan tuollaista syntipukkaamiseksi jos yksi uhrataan jotta yhdellä hoveineen olis mukavaa. Kai se voi tavallaan olla ihan viisasta... Tai mitäpä väliä kun ei ketään kiinnosta paitsi ehkä syntipukkia että onko se sitten sitä taikka tätä.
On on, hänen ei tarvi lukea edes tiedettä eikä filosofiaa, riittää kun on tytär, joka kirjottaa nettipalstalle, niin kohta hän on tuntematon kuuluisuus viisaudestaan.
Mutta mä oon nyt ite niin korviani myöden tätä aihetta että ihan äklöttää jo minuakin, että koko ajan vaan psykopaatti, psykopaatti....
Että joskohan tämä vaihe meneekin tästä tälleen luonnollisesti ohi eikä olekaan tarvetta pohtia enempää.
Raamatusta oli apua.
Lupasit poistua.
Et sitten kyennyt.
Totta,joku kehottikin: pidä katkeruutesi, älä vain hellitä !
Huumeiden käyttö aiheuttaa puheripulia.
Siitäkö on kyse ?
En ole ikinä käyttänyt mitään päihdettä.
Joo poistumiseni aina tapahtuu hiljalleen ei salamannopeasti, mutta kyllä se tapahtuu ihan piakkoin älä huoli.
Ihan käsittämätöntä tämä katkeruusselostus, vaikka en ole koskaan elämässäni missään millään tavalla ilmaissut olevani jotenkin katkera.
Mutta antaa olla.
Vaikka nyt väittäsitte sitä sata kertaa en enää korjaa.
Jos olen havainnut vanhempani psykopaattimaiseksi mitä se edes liittyy mihinkään katkeruusteemaan ? Mielestäni loppuenlopuksi ei oikeastaan mitenkään. Piste.
Miksi lapsen pitäisi jotenkin antaa anteeksi jos vanhempi on psykopaattimainen ?
Jos se on psykopaatti, niin se sitten vaan on. Pointti on että pitää varoa sen manipulointia.
En enempää tästä asiasta tajuakaan.
Hyvästi.
Minkälainen lähtee ovet paukkuen ja samantien pyörtää kynnykseltä vielä jatkamaan samaa jauhamista, toistuvasti? Sitten ihmettelee kun ei ole millään tavalla uskottava.
Täällä on ollut joskus hyviäkin ketjuja, mutta tämän ölkjhgf tapainen häirikkö ei ole hyvä kirjoittaja. Ei millään tavalla uskottava.
Makuasia. Ja arvostelukyvyn...
Tosin kaikki tämän palstan ölkjhgfdfg:it ei ole sama kirjoittaja.
Olen huomannut muitakin.
Onko näin? Mistä tiedät?