On siinä yksi turha asia keksitty kuin sivarit...
Se kertoo ihmisluonnon mielenterveyshäiriösta kuin mennä sivariksi, pitäisi kieltää kokonaan..
Se ei miehisty, pysyy lapsena 80-vuotiaana> leikkii hiekkalaatikkolla. Vaikuttaa silta että kyseiset henkilöt pelkää elämää aikuisena vaan haluaa pysyä ikuisessa teini-iässä... Se joka menee inttin, pystyy ottaa vastaan elämän vaikeuksia tulavaisuudessa, pystyy ratkaisemaan haasteita.. Ja ketkä hoitaa maanpuolustuksen vaaran uhatessa, vaara olemassa aina. .Esim. Lokakuun iskut New Yorkin pilvenpiirtäjiin...Sinänsä sota hyvä asia että sodan jälkeen ei ole työttömyyttä> kova jällenrakentaminen....Itse sota ei ole mukava vai onko tarkoitus aina olla hyvä, nyky-yhteiskunta perustuu sille mammanpoikia lellitään eli kaikki saadan nenään eteen lusikalla jopa suuhun... Mistään ei ole puutetta... Sellainen yhteiskunta suosii sivareita, rikollisuutta ja paheita...
Eli sivareista joilla ei ole kuria, ojennusta elämänsä aikana tulee villejä kapinoivia jotka räkänokkia ja tekee mitä sattuu milloin sattuu, elää levotonta elämää saa nyky- yhteiskunnan sekaisin.... Ne pelkää kurinnalaisuutta, eikä niillä ole vastuuta mistään asiasta.. Vaan intissä opetaan elämään yhteiskunnan ehdoilla , vastuuntuntoisesti, kurinalaisessti ja oppii tekemään oikeita ratkaisuja ja mitä sotiemme kaatuneet vetaraanit ajattelisi teistä sivarit, kaatuiko ne turhaan ja turhaanko ne taisteli, jos ne olisi taistelleet ei olisi teitä sivareita... MIETTIKÄÄ VÄHÄN MITÄ TEETTE ELÄMÄlLÄNNE!!! Hitto soikoon..
Se kertoo ihmisluonnon mielenterveyshäiriösta kuin mennä sivariksi, pitäisi kieltää kokonaan..
Se ei miehisty, pysyy lapsena 80-vuotiaana> leikkii hiekkalaatikkolla. Vaikuttaa silta että kyseiset henkilöt pelkää elämää aikuisena vaan haluaa pysyä ikuisessa teini-iässä... Se joka menee inttin, pystyy ottaa vastaan elämän vaikeuksia tulavaisuudessa, pystyy ratkaisemaan haasteita.. Ja ketkä hoitaa maanpuolustuksen vaaran uhatessa, vaara olemassa aina. .Esim. Lokakuun iskut New Yorkin pilvenpiirtäjiin...Sinänsä sota hyvä asia että sodan jälkeen ei ole työttömyyttä> kova jällenrakentaminen....Itse sota ei ole mukava vai onko tarkoitus aina olla hyvä, nyky-yhteiskunta perustuu sille mammanpoikia lellitään eli kaikki saadan nenään eteen lusikalla jopa suuhun... Mistään ei ole puutetta... Sellainen yhteiskunta suosii sivareita, rikollisuutta ja paheita...
Eli sivareista joilla ei ole kuria, ojennusta elämänsä aikana tulee villejä kapinoivia jotka räkänokkia ja tekee mitä sattuu milloin sattuu, elää levotonta elämää saa nyky- yhteiskunnan sekaisin.... Ne pelkää kurinnalaisuutta, eikä niillä ole vastuuta mistään asiasta.. Vaan intissä opetaan elämään yhteiskunnan ehdoilla , vastuuntuntoisesti, kurinalaisessti ja oppii tekemään oikeita ratkaisuja ja mitä sotiemme kaatuneet vetaraanit ajattelisi teistä sivarit, kaatuiko ne turhaan ja turhaanko ne taisteli, jos ne olisi taistelleet ei olisi teitä sivareita... MIETTIKÄÄ VÄHÄN MITÄ TEETTE ELÄMÄlLÄNNE!!! Hitto soikoon..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihmisluonnon mielenterveyshäiriöstä kertoo ennemminkin kaltaisesi ihmiset, jotka tekevät aina kaiken "yhteiskunnan sääntöjen" ja ylempien mukaan edustivat ne mitä milloinkin...kai ymmärrät mitä vaaroja tällaisessa piilee?
Sivariudessa sitä paitsi haastetta enemmän on: sukulaiset rupeavat karsastamaan, saattavat monet välit mennä poikkikin...saat aina selitellä valintaasi ihmisille ja töitäkin saattaa olla vaikempi löytää...ei se ole helpompaa kuin armeija: siellä ei sentään tarvitse itse ajatella ollenkaan!! Kaikki tekemisesi on tarkasti rajattu ja määritelty...helppoa se on jos ei laske fyysistä rasitusta(joka ei ole mikään suuri haaste monellekaan..).
Kyllä minä kannan vastuuni toisia ihmisiä kohtaan.
Mitä enempää voi minulta vaatia?
Eivät veteraanimme kaatuneet turhaan: nyt meillä on yhteiskunta, jossa on paljon ihmisiä, joilla on laajempi näkemys maailmasta ja ajatuksia miten asiat voidaan hoitaa muutoinkin kuin valtionfasismilla.
Kenties seuraavan (hävityn?) sodan jälkeen suomessa on paljon ihmisiä, joille suomalaisuus ei tarkoita vain maaplänttiä jolla seisomme, vaan ainutlaatuista kehittynyttä viisautta, joka periytyy tulevillekin sukupolvillemme...
Eipä liene paljon lisättävää; hienoa että taas yksi järkevä kirjoittaja antaa näkyä itsestään!
Valottaisitteko hiukan näkemyksiänne Sivari ja Gnome siitä, mitä mielestänne pitäisi tehdä tilanteessa, jossa Suomeen tunkeutuisi vihamielinen ja ihmisoikeuksia polkeva ulkomainen sotavoima?
Jokaisen suomalaisen olisi tällaisessa tilanteessa pyrittävä pitämään yhtä ja olematta kääntymästä toisiaan vastaan missään tilanteessa.
Pyrittävä pitämään omat arvonsa siinäkin tapauksessa, että joku toinen voima valloittaa maan.
Kun ei ole pettureita, oma kulttuuri ei ole uhattuna...esim.mustalaiset, juutalaiset...ym.
Asioiden järjestämiseen on monia erilaisia keinoja.
Aseisiin tarttukoon ne, joita varma kuolema ei pelota. Itse olen valmis tekemään näin omasta tahdostani mikäli näen asialle oikeutuksen...vaan kenenkään käskystä en mene luodin eteen seisomaan...
Oma esimerkki ja kyky olla onnellinen sekä omat mielipiteet oikeudenmukaisuudesta tulee toimeen...
Luuletko, että puolustusvoimamme pystyvät todella johonkin muuhunkin kuin varmaan itsemurhaan?
On ajateltava muitakin keinoja. Ei minua kiinnosta kuolla vain periaatteesta jonkun tärkeilijän komennuksessa rajalla...
Koska viimeisten kahdentuhannen vuoden aikana yhtään kertaa minkään maan armeija ei hävitessäänkään ole tuhoutunut viimeiseen mieheen, uskon, että Suomen armeija pystyy muuhunkin kuin varmaan itsemurhaan. Esimerkiksi viivyttämään ja kuluttamaan vihollisarmeijaa niin, että liittolaisten apua ehditään hankkia tai voidaan päästä poliittiseen ratkaisuun.
Vielä huomautuksena, että sodassa voi kuolla, vaikka ei tarttuisikaan aseeseen.
Tapasin joskus 80-luvulla lomamatkalla silloisessa Leningradissa useita nuoria virolaisia, jotka olivat kokeneet vain NL:n vallan aikaa. Se toivottomuus ja samanaikainen vapaudenkaipuu, joka heistä kumpusi oli todella koskettavaa. Heidän oma kulttuurinsa ja elämäntapansa oli kommunistisen ja arvoiltaan erilaisen suurvallan armottomassa puristuksessa, edes laillista länteen matkustusoikeutta ei ollut. Ainut keino kokea jotain muuta oli Suomen TV ja länsimaisten tapaaminen joissain Neuvostoliiton suurkaupungeissa, kuten juuri Leningrad.
Kun nyt tapaan ketä hyvänsä virolaista, on heidän itsetuntonsa kokonaan toisella tasolla, yritteliäisyys ja reipas eteenpäin katsominen ovat palanneet. Yhteiskuntaa rakennetaan aivan toisella tavalla noiden tuhovuosien jälkeen.
"Myös sivari", olet eräs naiviiuden huipentuma ajatuksinesi tässä valossa. Ei hajuakaan hengestä ja oikeasta yhteistyötajusta. Mutta mitäpä siitä, moniarvoinen yhteiskuntamme pitää hyvä huolen myös kaltaisistasi, sinänsä oikein. Eihän koskaan ole liian myöhäistä saada arvomaailmaansa ripaus epäitsekkyyttä ja vastuuntuntoa. Ainakaan toistaiseksi. On vastuutonta väittää, että Viron esimerkki ei olisi enää tänä päivänä mahdollista. Taatusti on.
"Tuossa valossa" olen todellakin naiivi kun yritän toteuttaa niitä arvoja ja omaa esimerkkiäni tässä maailmassa siitä minkä näen oikeaksi.
Itsekäs olen siinä mielessä kyllä ettei kukaan tule minulle sanomaan mikä on oikein ja mikä "itsekästä" tässä maailmassa.
Itse en pidä itseäni itsekkäänä ja olen varma, että kuka tahansa minut tunteva todistaisi samaa...sinun "henkeäsi ja oikeata yhteistyöntajuasi" minä en kyllä ymmärtänyt..
tajua mitä henki ja yhteistyökyky on ja tuo mukanaan, kun kerran kirjoittelet noita alistuneita teesejäsi Suomen "viisaudesta", silloin kun/jos se ei pystyisi puolustamaan itseään uhkatekijöitä vastaan.
Hyvä henki ja yhteiseen hiileen puhaltaminen ovat aina ratkaisevassa asiassa tämän maailman kamppailuissa, oliko kyseessä sitten jokapäiväisen toimeentulon hankkiminen tai maansa vapaana pitäminen. Rautainen tahto voittaa millaisen teräksen hyvänsä, sen todistavat sekä Talvi- että Jatkosodan ratkaisutaistelut. Niiden ansiosta sinunkin lippusi liehuu, ei ehkä yhteiseksi hyväksemme, niin kuin näytät sitä väheksyvän voimakkaasti, mutta ainakin itsellesi.