Jeesus vertasi taivasten valtakuntaa kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltaan tilityksiä. On siis kysymys kuningaskunnasta, ei demokraattisesta tasavallasta. Kaikki valta on kuninkaalla ja kansalaiset ovat tilivelvollisia hallitsijalle elämästään ja omaisuudestaan.
Raamattu osoittaa, että Jumala on antanut ikuisesti muuttumattoman sanansa, joka vaatii ihmisen tilille teoista, sanoista, jopa ajatuksistakin. Jeesus osoitti kuulijoilleen, että laki on niin vaativa, että sitä ei kukaan ihminen kykene täyttämään. Jumalan rakkaus luomaansa ihmistä kohtaan on kuitenkin käsittämätön. Poika täytti Isän edessä ihmisten puolesta koko vaativan lain. Näin hän lunasti meidät kanssaperillisiksi iankaikkiseen taivasten valtakuntaan.
Ansaitsematon armo
Jeesuksen vertauksessa palvelija oli kuninkaan edessä tiliä tekemässä. Hänen velkansa todettiin niin suureksi, ettei hän kyennyt sitä maksamaan. Velallisen oma näkemys maksukyvystään oli epärealistinen. ”Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken”, hän aneli. Velan maksuun olisi kuitenkin tarvittu palvelijan palkkatasolla jopa tuhansia vuosia. Tilanne oli siis aivan toivoton. Hän sai kuitenkin kokea kuninkaan täydellisen armahduksen veloistaan. Vertauksessa näkyy Jumalan mittaamaton ja ansioton armo syntistä ihmistä kohtaan.
Oman ainoan Poikansa ansion tähden Jumala haluaa armahtaa ihmisen ja antaa koko velan anteeksi. ”Mikä armosi mitta, oi Herra, minun kohdalle määrätty?” kyselee Siionin laulun sanoittaja. Kristuksen sovitustyön tähden olemme jokainen jo syntymälahjana saaneet täydellisen anteeksiannon ja olemme lapsen uskolla tarttuneet kiinni Jumalan lupauksiin iankaikkisesta elämästä.
Antakaa toisillenne anteeksi
Vertauksessa esiintyneen toisen palvelijan sydämessä ei enää ollut elävä usko ohjaamassa elämää ja ihmissuhteita. Epäusko esti häntä näkemästä oman sydämensä tilaa. Hän oli unohtanut kokemansa armahduksen. Hänen sydämensä oli kova ja anteeksiantamaton lähimmäistä kohtaan.
Jeesus opetti anteeksiantamisen tärkeyttä opetuslapsilleen. Pietari kysyi: ”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan?” (Matt. 18:21). Jeesuksen sanoma omilleen oli, että aina kun syntinen katuu, on hänelle annettava anteeksi. Tämän kuultuaan opetuslapset epäilivät omia mahdollisuuksiaan ja pyysivät Jeesukselta: ”Lisää meille uskoa.” (Luuk. 17:4–5.) Usein tunnemme uskon vähyyttä ja tarvitsemme ensin itse evankeliumia jaksaaksemme antaa anteeksi toisille.
Paavali neuvoi Kolossan seurakuntaa: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:13.) Palvelijat ovat vastuussa myös toinen toisistaan. Kun Jeesuksen vertauksessa kovasydämisen palvelijan toiminta herätti huolestumista toisissa, he kertoivat asiasta kuninkaalle. Jos Jumalan valtakunnassa tulee tällaisia huolenaiheita, niistä halutaan keskustella sillä rukouksella, että Pyhä Henki saisi avata sydämiä uskomaan armosta ja asiat korjaantuisivat.
Anteeksiantamuksen valtakunta
Koko elämämme on Kristuksen mittaamattoman rakkauden ja Isän Jumalan äärettömän armon varassa. Meillä on uskon kautta elävä toivo iankaikkisesta elämästä kunnian taivaassa. Jumalan antaman rakkauden voimalla jaksamme antaa anteeksi lähimmäisillemme. Vanha osamme on itsekäs, pitkävihainen ja anteeksiantamaton. Jos kuitenkin sydämemme asukkaana on Jeesus Kristus, vuotavat sieltä Hengen hedelminä rakkaus, pitkämielisyys ja anteeksiantamus.
Kun Togon Lomessa, Afrikassa, uskovaiset rakensivat ensimmäisen oman kirkkonsa, he antoivat sille nimen, Temple du pardon, syntien anteeksiantamisen kirkko. Nimi kuvaa hyvin Raamatun ydinsanomaa maan päälle lasketusta anteeksiantamuksen valtakunnasta ja armollisesta Taivaan Isästä. Armosta osalliseksi tulleelle Jumalan valtakunta on vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.
Raamattu osoittaa, että Jumala on antanut ikuisesti muuttumattoman sanansa, joka vaatii ihmisen tilille teoista, sanoista, jopa ajatuksistakin. Jeesus osoitti kuulijoilleen, että laki on niin vaativa, että sitä ei kukaan ihminen kykene täyttämään. Jumalan rakkaus luomaansa ihmistä kohtaan on kuitenkin käsittämätön. Poika täytti Isän edessä ihmisten puolesta koko vaativan lain. Näin hän lunasti meidät kanssaperillisiksi iankaikkiseen taivasten valtakuntaan.
Ansaitsematon armo
Jeesuksen vertauksessa palvelija oli kuninkaan edessä tiliä tekemässä. Hänen velkansa todettiin niin suureksi, ettei hän kyennyt sitä maksamaan. Velallisen oma näkemys maksukyvystään oli epärealistinen. ”Ole kärsivällinen! Minä maksan sinulle kyllä kaiken”, hän aneli. Velan maksuun olisi kuitenkin tarvittu palvelijan palkkatasolla jopa tuhansia vuosia. Tilanne oli siis aivan toivoton. Hän sai kuitenkin kokea kuninkaan täydellisen armahduksen veloistaan. Vertauksessa näkyy Jumalan mittaamaton ja ansioton armo syntistä ihmistä kohtaan.
Oman ainoan Poikansa ansion tähden Jumala haluaa armahtaa ihmisen ja antaa koko velan anteeksi. ”Mikä armosi mitta, oi Herra, minun kohdalle määrätty?” kyselee Siionin laulun sanoittaja. Kristuksen sovitustyön tähden olemme jokainen jo syntymälahjana saaneet täydellisen anteeksiannon ja olemme lapsen uskolla tarttuneet kiinni Jumalan lupauksiin iankaikkisesta elämästä.
Antakaa toisillenne anteeksi
Vertauksessa esiintyneen toisen palvelijan sydämessä ei enää ollut elävä usko ohjaamassa elämää ja ihmissuhteita. Epäusko esti häntä näkemästä oman sydämensä tilaa. Hän oli unohtanut kokemansa armahduksen. Hänen sydämensä oli kova ja anteeksiantamaton lähimmäistä kohtaan.
Jeesus opetti anteeksiantamisen tärkeyttä opetuslapsilleen. Pietari kysyi: ”Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan?” (Matt. 18:21). Jeesuksen sanoma omilleen oli, että aina kun syntinen katuu, on hänelle annettava anteeksi. Tämän kuultuaan opetuslapset epäilivät omia mahdollisuuksiaan ja pyysivät Jeesukselta: ”Lisää meille uskoa.” (Luuk. 17:4–5.) Usein tunnemme uskon vähyyttä ja tarvitsemme ensin itse evankeliumia jaksaaksemme antaa anteeksi toisille.
Paavali neuvoi Kolossan seurakuntaa: ”Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin.” (Kol. 3:13.) Palvelijat ovat vastuussa myös toinen toisistaan. Kun Jeesuksen vertauksessa kovasydämisen palvelijan toiminta herätti huolestumista toisissa, he kertoivat asiasta kuninkaalle. Jos Jumalan valtakunnassa tulee tällaisia huolenaiheita, niistä halutaan keskustella sillä rukouksella, että Pyhä Henki saisi avata sydämiä uskomaan armosta ja asiat korjaantuisivat.
Anteeksiantamuksen valtakunta
Koko elämämme on Kristuksen mittaamattoman rakkauden ja Isän Jumalan äärettömän armon varassa. Meillä on uskon kautta elävä toivo iankaikkisesta elämästä kunnian taivaassa. Jumalan antaman rakkauden voimalla jaksamme antaa anteeksi lähimmäisillemme. Vanha osamme on itsekäs, pitkävihainen ja anteeksiantamaton. Jos kuitenkin sydämemme asukkaana on Jeesus Kristus, vuotavat sieltä Hengen hedelminä rakkaus, pitkämielisyys ja anteeksiantamus.
Kun Togon Lomessa, Afrikassa, uskovaiset rakensivat ensimmäisen oman kirkkonsa, he antoivat sille nimen, Temple du pardon, syntien anteeksiantamisen kirkko. Nimi kuvaa hyvin Raamatun ydinsanomaa maan päälle lasketusta anteeksiantamuksen valtakunnasta ja armollisesta Taivaan Isästä. Armosta osalliseksi tulleelle Jumalan valtakunta on vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pardon, eihän tuossa kirkon nimessä mitään synneistä puhuta, valehtelet.
>Kaikki valta on kuninkaalla ja kansalaiset ovat tilivelvollisia hallitsijalle elämästään ja omaisuudestaan.
Kammottavaa.
mielestä Jumalan olemassaolo on kammottavaa. Jumalan olemassaolo vain on tosiasia, joka ei miksikään muutu sillä, että joku ei haluaisi hänen olevan olemassa. Kuninkaana.
Todistapa sitten "tosiasiasi", kiitos. Taitaa jäädä suutariksi.
Ehkäpä Jumala, mutta ossuuspankki ei anna!