Milloin aiot selvittää välisi

Milloin aiot selvittää välisi aikuisen lapsesi kanssa?
Kolumni
http://yle.fi/uutiset/3-9243981
"Suomessa vallitsee varhainen itsenäistymisen ihanne muihin maihin verrattuna. Nuoret muuttavat lapsuudenkodeistaan niin nuorena, että aivot eivät ole ehtineet kehittyä vielä aikuisiin mittoihin, kirjoittaa kolumnistimme Heli Vaaranen."

"Me avaamme viinipullon, syömme ja kohta alkaa itku. Me istumme kahden ravintolassa ja kaikki ympäriltämme häviää. Me pyydämme tarjoilijalta nenäliinoja. Me halaamme ja kerromme toisillemme kaiken, mikä on ollut kertomatta. Kaksi työlleen ja opiskelulleen omistautunutta, liian etäällä toisistaan elänyttä läheistä, äiti ja aikuinen tytär."

Hienosti kirjoitettu kahden aikuisen naisen välisestä suhteesta: äiti ja tytär.

(Omalta kohdaltani voin kertoa että koska tyttäreni ei ole koskaan asunut kaukana ja olemme aina tavanneet säännöllisesti ja olleet yhteydessä niin mitään suuria välienselvittelyjä ei ole tarvittu. Vahoja asioita on toki käsitelty parin viinlasillisien jälkeen, mutta mitään suuria itkuseremonioita emme ole tarvinneet.

45

134

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mustaruusuatuuppaa

      Kääri ruusuja foliohattuun ja ajattele olevasi nuori ja kaunis,äläkä vilkaise itseäsi vanhempiin äijänköriläisiin.

    • Joskus äidin ja tyttären välit ovat ongelmalliset. Minä en ole äitini kans läheinen vaikka olemmekin ihan ok. väleissä. Äiti arvosti enemmän poikia, olen ainoa tyttö ja vanhin. Siihen aikaan toivottiin esikoisesta poikaa joten olin ilman omaa syytäni pettymys josta kuulin vanhempanakin.
      Onneksi ollaan tyttären kans hyvissä väleissä. Olin hyvin nuori kun hän syntyi, tavallaan kasvoimme yhdessä. Rakkautta ei ole puuttunut kummaltakaan lapseltamme vaikka virheitäkin on tullut tehtyä, uusintaa ei saa, mitä virheitä ajattelemaan. Onneksi tuli molemmista fiksuja hyvin pärjääviä.
      Välit olivat pojan kans hyvät, lähennyttiin vielä vaikean sairauden myötä, hänen menettämisensä on ollut elämäni kauhein asia.
      Mei istutaan iltaa tyttären ja hänen puolisonsa kanssa aina kun käyvät kotipuolessa. Olemme puhuneet ja puineet asiat niin tarkkaan että ei enää tarvitse.

      • "Mei istutaan iltaa tyttären ja hänen puolisonsa kanssa aina kun käyvät kotipuolessa. Olemme puhuneet ja puineet asiat niin tarkkaan että ei enää tarvitse." (kirjoittaa mielikki.mummo)
        Meilläkin on tullut melkein perinteeksi kun istumme iltaa tyttären ja perheen kanssa että vanhoja juttuja lapsuudesta ja nuoruudesta pulpahtaa esiin ja silloin sen huomaa miten eri tavalla voi asiat muistaa. Kun sitä ajankultaa rapsutetaan pois vanhojen muistojen päältä niin tulos voi olla yllättävä.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        "Mei istutaan iltaa tyttären ja hänen puolisonsa kanssa aina kun käyvät kotipuolessa. Olemme puhuneet ja puineet asiat niin tarkkaan että ei enää tarvitse." (kirjoittaa mielikki.mummo)
        Meilläkin on tullut melkein perinteeksi kun istumme iltaa tyttären ja perheen kanssa että vanhoja juttuja lapsuudesta ja nuoruudesta pulpahtaa esiin ja silloin sen huomaa miten eri tavalla voi asiat muistaa. Kun sitä ajankultaa rapsutetaan pois vanhojen muistojen päältä niin tulos voi olla yllättävä.

        Tytär ja minä muistamme joitakin asioita eri tavalla. Samoin om äidin kans ollut, enää hän ei muista kun lapsuudestaan jotain.
        Ensi viikonloppuna tulevat taas ruuhkasuomesta käymään. Tyttö sanoi että istutaan iltaa ja käydään jossain. Olen vielä käynyt heidän kanssaan ravintoloissakin, muuten ei tule käytyä.
        Olen onnekas kun minulla on niin ihana tytär. Muistellaan myös poikaa, hänkin istui usein seuranamme silloin kun asiat olivat vielä hyvin.


    • Luin artikkelin. Siinä oli vahva äiti tytär näkökulma. Itse voin ottaa kantaa vaan äiti/poika-näkökulmasta.

      "Suomessa vallitsee varhainen itsenäistymisen ihanne muihin maihin verrattuna."

      Tälle ilmiölle on hyvin yksinkertainen selitys.

      Suomessa on kattava sosiaaliatukien varassa elämisen mahdollisuus. Ulkomailla systeemi on tuntematon. Lapset asuvat hyvin pitkään vanhempiensa talouksissa yksinkertaisesti taloudellisista syistä. Lähtevät heti kun pääsevät.

      Kun suomalainen nuori täyttää kahdeksantoistavuotta hän pääsee asumistuen ja opintotukien piiriin. Alle kahdeksantoista vuotiailla kotona asuvilla on myös mahdollisuus saada pientä asumistukea, varsinkin yksinhuoltaja-perheissä.

      Ilmeisesti kirjoittajan oma tytär on ollut pieni aivoinen eikä riittävän aikuinen koska äiti/tytärsuhdetta pitää nyt jälkeenpäin itkeä ravintoloissa ja puistojen penkeillä.

      Jäin miettimään, kirjoittaja päättelee, että nuorten aivot eivät ole kehittyneet aikuisen tasolle. Päättyykö nuoren aivojen kehitys vai pysähtyykö, eikä etene, jos nuori lähtee aikaisin kotoa?

      Omat lapseni ovat lähteneet kun ovat saaneet opiskelu/työpaikan tai opiskelija-asunnon/asunnon vapailta markkinoilta. Siis nuorina 18-vuotiaina.
      Vanhempi aloitti ylioppilaaksi kirjoittamien jälkeen lehden toimituksessa, nuorempi suoritti kaksoistutkinnon, omillaan asuen.

      Nuorena se vitsa on väännettävä. Onhan näitäkin, jotka ovat aina asuneet ja tulevat asumaan vanhempiensa nurkissa.

      Olin itse juuri täyttänyt 19-vuotta kun lähdin Ruotsiin leipääni tienaamaan. Kuuskytluvulla siellä oli meitä alle kaksikymppisiä paljon. Ei siis uusi ilmiö etenkään työlaisperheiden jälkeläisille. Moni lähti piiaksi Helsingin herroille ja sieltä ovat nousseet kuka miksikin. Ilman tukia edenneet ja opiskelleet tai naineet nuorina ; )

      Ei ole jäänyt selvittämättömia asioita, joita pitäisi itkeä, tai oikeastaan on, mutta ei minun ja lasteni välillä vaan minun ja lasten isän, sekä lasten ja heidän isänsä välillä.
      Hyvin tulevat toimeen isä ja lapset, mutta sitä lämmintä sidettä eivät he ole pystyneet rakentamaan keskenään sitä samaa mikä on minun ja poikieni välillä.

      Poikani ovat tervejärkisiä ja leivänsyrjässä kiinni vaikka lähtivät nuorina omilleen vai liekö se lähtö ollut syynä, että ovat menestyneet ; )).

      • Aaaah-gapa-nabraa

        - Kuinkas nuorena sinä aloit naimaan? Huusitko jo silloin vai pitikö pitää pienempää meteliä koska moraali /nolous oli hieman toista kuin nykyisin?


      • Korppis11
        Aaaah-gapa-nabraa kirjoitti:

        - Kuinkas nuorena sinä aloit naimaan? Huusitko jo silloin vai pitikö pitää pienempää meteliä koska moraali /nolous oli hieman toista kuin nykyisin?

        Samma på svenska, please!


    • Minulla on läheiset siteet molempiin lapsiini. Tyttären kanssa on tosin ollut enemmän konflikteja ja välien selvittelyä, mutta suhde on myös läheisempi ja se on aina ollut vanhempi-lapsi suhde, ei me kaveruksia olla koskaan oltu, koska silloin kun tytär on tarvinnut minun tukeani ei se ole ollut vertaistukea vailla, vaan nimenomaan vanhempaa. Tyttäreni on hyvin ulospäin suuntautuva ja sosiaalisesti kompetentti ja antaa helposti sellaisen kuvan itsestään että hän on varma itsestään ja ei pelkää esittää mielipiteitään, olipa vastapuolena kuka tahansa. Organisoija, tekevä ja taistija jolla on suuri, lämmin sydän, mutta äiti on hänelle tärkeä henkilö ja jos on kriisitilannetta niin minulta hän hakee tukea, neuvoa, turvaa. Mieheltään myös, mutta ainoana lapsena hänen on joskus vaikeaa nähdä asioita laajemmasta kulmasta.
      ***
      Äidin ja tyttären välinen suhde on mahdollisesti vieläkin läheisempi ja sitovampi kuin äidin ja pojan. Nyt kun poikani asuu meillä kolmatta vuotta olen oppinut tuntemaan häntä enemmän: melkein kaksikymmentä vuotta hänellä oli oma talous, näistä kolme vuotta Englannissa. Hän on kuitenkin asettanut tarkat rajat omalle yksityisyydelleen täälläkin: välimme ovat läheiset, mutta hän on tehnyt hyvin selväksi sen että hän on aikuinen ja että minun tulee kohdella häntä aikuisena ja kunnioittaa hänen reviirejään.

    • EI-mahdollista-

      Mahdottomuutta on mahdoton selvittää,
      tienneekö perillinen itsekkää miksi on pannu välit poikki vanhempiinsa,

      hyvin surullista mutta totta ,

    • Pirrepä

      Katson ettei meille ole jäänyt mitään epäselviä asioita lastemme kanssa, hyvät välit ovat heihin jokaiseen ja heillä keskenäänkin; oisihan se kamalaa jos pitäisi nyt jälkikäteen puida perheasioita, ihan mahdoton ajatuksenakin.

    • Lähes joka päivä niitä selvitellään, jopa useamman kerran päivässä.
      Eilenkin kyseli kaikenlaista, onko nätti pöytä tämä jonka haluaisin ostaa ja minkä takin lapselle ottaisi mukaan, kun perjantaina tänne tulevat.

      Olen tyttären mielestä kävelevä joka naisen niksikirja, lakikirja, lääkärikirja sekä kukkakirja.
      (Mikä on tuo näppylä, joka lapsella on, vaikea kuvan perusteella sanoa.
      Joko voi sypressin ostaa, juu kyllä voi.
      Jne.)

      • ota-etäisyyttä-paljon

        voi luoja että sulla on tumpelo, uusavuton ja aivoton lapsi.


      • ota-etäisyyttä-paljon kirjoitti:

        voi luoja että sulla on tumpelo, uusavuton ja aivoton lapsi.

        Tuliko sulle nyt hyvä mieli?

        Niin, se onkin tuo huumori joillekin vaikea laji :)
        Tyttäreni on fiksu nainen ja soitellaan siksi, kun halutaan jutella.


      • Tuosta tuli kiva muisto mieleen kun silloin parikymppinen tyttäreni soitti minulle Costa Ricaan jossa olin ystävättären luona kylässä ja kyseli mitä mausteita papusoppaan...
        nyt näitä arkipäivän asioita selvitetään faceookin chatissa, mesessä, tekstiviesteillä ja välillä jos tarvii niin soitetaan. Kuvaviestit kulkevat ja yhteys on jatkuva. Huomattavasti nopeammin ja pienemmällä rahalla.
        Neuvotaan toinen toisiamme, eri asioissa tosin.
        ***
        Välit on selvitetty, aikaisemmin. Murrosikä oli vaikea ja moninainen muuttaminen ja koulujen vaihto jätti tiettyjä jälkiä, erilaisia muistoja, eri tavalla koettuja tilanteita. Nyt kaikki on kohdallaan ja nautin perheen läheisyydestä ja mahdollisuudesta olla edelleen "tarpeellinen" lapsilleni ja tyttäreni perheelle. Loppuviikosta menään kahdeksi päivää mummin murusia hoitamaan ja yökylään.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Tuosta tuli kiva muisto mieleen kun silloin parikymppinen tyttäreni soitti minulle Costa Ricaan jossa olin ystävättären luona kylässä ja kyseli mitä mausteita papusoppaan...
        nyt näitä arkipäivän asioita selvitetään faceookin chatissa, mesessä, tekstiviesteillä ja välillä jos tarvii niin soitetaan. Kuvaviestit kulkevat ja yhteys on jatkuva. Huomattavasti nopeammin ja pienemmällä rahalla.
        Neuvotaan toinen toisiamme, eri asioissa tosin.
        ***
        Välit on selvitetty, aikaisemmin. Murrosikä oli vaikea ja moninainen muuttaminen ja koulujen vaihto jätti tiettyjä jälkiä, erilaisia muistoja, eri tavalla koettuja tilanteita. Nyt kaikki on kohdallaan ja nautin perheen läheisyydestä ja mahdollisuudesta olla edelleen "tarpeellinen" lapsilleni ja tyttäreni perheelle. Loppuviikosta menään kahdeksi päivää mummin murusia hoitamaan ja yökylään.

        Samoilla tuumin, voisin kertoa pikkutapauksia, murrosiästä ja vähän muustakin.
        Mutta tänne irvinikkien pilkattavaksi on turha niin tehdä.
        Nautitaan lastemme ja pikkuisten seurasta, kivoja hoitopäiviä teille.


      • Ancelina kirjoitti:

        Tuliko sulle nyt hyvä mieli?

        Niin, se onkin tuo huumori joillekin vaikea laji :)
        Tyttäreni on fiksu nainen ja soitellaan siksi, kun halutaan jutella.

        "Ancelina"

        Vaihtaisimmeko tyttäriämme?

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "Ancelina"

        Vaihtaisimmeko tyttäriämme?

        H.

        hunksz

        En usko tyttäreni suostuvan.
        Pyydäpä Hetaleenaa soittamaan itsellesi.
        .


      • Hetalle-helloy

        Heta kyllä ymmärtää Hunksinkin päälle koska Heta ymmärtää myös kaikkia vinksahtaneita, pudokkaita.


      • Hetalle-helloy kirjoitti:

        Heta kyllä ymmärtää Hunksinkin päälle koska Heta ymmärtää myös kaikkia vinksahtaneita, pudokkaita.

        Ei olla ilkeitä, kyllä minäkin ymmärrän ja tulen toimeen hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.
        Näin palstalla, kun ei ihmistä nimimerkin takana tunne, joutuu joskus vähän miettimään.
        Tämä ent.yst. hunksz on kuitenkin melko helppo tapaus.
        .


    • korppis11

      Hyvästä äiti/lapsi suhteesta kertoo juuri tuo Ancelin esimerkki. Hyvää jaetaan puolin ja toisin. Poikani soittavat ja kysyvät mm. neuvoja ruokaohjeista jne. Kuopuksen kanssa käydään joskus vaateostoksille, olen makutuomarina. Esikoisen kanssa neuvotellaan jos minulla on ongelmia jne. Ilot ja surut jaetaan. Riidellään ja halutaan.

      • korppis11

        Halataan..❤ tää kännykän oikoluku tekee hauskoja oikaisuja.


      • kesi.vä
        korppis11 kirjoitti:

        Halataan..❤ tää kännykän oikoluku tekee hauskoja oikaisuja.

        Tuo kännykän oikoluku on ärsyttävä, ei aina huomaa itse miten se muokkaa. Äsken tyttäreni kanssa viestittelin vielä unipöpperössä ja ulkopuolinen ei olisi saanut mitään tolkkua tekstistä :)


      • Korppis11
        kesi.vä kirjoitti:

        Tuo kännykän oikoluku on ärsyttävä, ei aina huomaa itse miten se muokkaa. Äsken tyttäreni kanssa viestittelin vielä unipöpperössä ja ulkopuolinen ei olisi saanut mitään tolkkua tekstistä :)

        Minun tietokoneella, jossa nyt kirjoitan on i-kirjain saanut jotain tahmeaa alleen kun ei aina suostu yhteistyöhön, mutta laitetaan kaikki kirjoitustaidon puutteen tiliin. Olisikohan kansalasopistolla kursseja, miten okoluet oikolukua tai miten mansikkahillon saa pois kirjainten välistä ; )


      • kesi.vä
        Korppis11 kirjoitti:

        Minun tietokoneella, jossa nyt kirjoitan on i-kirjain saanut jotain tahmeaa alleen kun ei aina suostu yhteistyöhön, mutta laitetaan kaikki kirjoitustaidon puutteen tiliin. Olisikohan kansalasopistolla kursseja, miten okoluet oikolukua tai miten mansikkahillon saa pois kirjainten välistä ; )

        Mulla on sellainen vinkki, että kone kannattaa sammuttaa ennen kuin näppäimistöä putsaa. Tämä läppäri josta nyt kirjoitan on siitä mukava, että on matalat näppäimet eikä lika pääse väleihin. Tosin en syö koneen ääressä, mutta tuo riivatin pöly mistä sitä sikiää. Nyt syyssiivouspäivä ja huilitauko.


    • SydämessäAina

      Ei ole jäänyt matkanvarrelta selviteltävää, kaikki on hoidettu ajallaan. Päivittäin ollan yhteydessä puhelimen tai facen välityksellä. Pitkästä välimatkasta johtuen tapaamme vain noin 4-5 kertaa vuodessa, silloin aina useamman päivän tai viikon ajan kerrallaan.

    • Aamu-teeveessä Heta, ihanaa...
      -
      Poliisimme on pakotettu alkaa ottaa pika-kännit.
      Enää ei kuluteta vero-hallinnon aikaa pillin-pipertämiseen.
      Puhalletaan tötteröön vain.
      Tötterössä tai ei.
      Laskekaapa paljonko enemmän saadaan sakko-tuloja per tunti.
      -
      Huhutaan entisen koti-maisen kone-kone-valmistajan saaneen 12 miljoonaa Euroa tuote-kehitkseen.
      Kodin-koneet tulevat seuraamaan koko-ajan kalsari- ja muiden kännien kehittymistä.
      Rapalan vieheet alkavat tunnistaa alko-holin sormen-päiden hiestä.
      -
      Syynä on se, että kaikki muut rikokset vievät rahaa.
      Joten tärkeimmät ensin.

      H.

      • ...kodin-kone-

        H.


      • Tavuviiva

        Tarkentaisitko Rapalan viehe/alkohooli/hiki......
        Oon ostanut vuosia tuon Rapalan vuosivieheen lahjaksi; hällä on pieni kokoelma. Ne on muuten itseasiassa kauniita. Raaskiiko heittää heinikkoon haukea narraamaan?


      • Tavuviiva kirjoitti:

        Tarkentaisitko Rapalan viehe/alkohooli/hiki......
        Oon ostanut vuosia tuon Rapalan vuosivieheen lahjaksi; hällä on pieni kokoelma. Ne on muuten itseasiassa kauniita. Raaskiiko heittää heinikkoon haukea narraamaan?

        "tavuviiva"

        Juttu oli oikeastaan enämpi hupi kun tosi.
        Mutta, kuten aina, tarinoissanikin on aina osa totta.
        Sokeri-tasoja seurataan jo hiki-anturilla.
        Tai sitten lehti aprillasi.
        Rapala on kotimainen laatu-tuote.
        Ei sitä saa heitellä miten tahansa, huvikseenkaan.

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "tavuviiva"

        Juttu oli oikeastaan enämpi hupi kun tosi.
        Mutta, kuten aina, tarinoissanikin on aina osa totta.
        Sokeri-tasoja seurataan jo hiki-anturilla.
        Tai sitten lehti aprillasi.
        Rapala on kotimainen laatu-tuote.
        Ei sitä saa heitellä miten tahansa, huvikseenkaan.

        H.

        HyväH
        Rapalaa ei saa heinikoihin viskellä,
        mutta"kotimainen" laatutuote, omistus ulkolaisissa käsissä
        ranskalaiset ja belgialaiset tietävät - mistä koukut tulevat.
        sorvaillaan halvalla sortavalassa ja pärnussa, miten lie kiina,
        tekeekö vaan muovista tai jostain massoista.

        Yksi neljästä suurimmasta, ostellut firmoja maailmalta
        leviää tuotemerkeissä
        moneksi vaikka olisi yksi hyvä brändi...Rapala
        mm


      • rosaliiin kirjoitti:

        HyväH
        Rapalaa ei saa heinikoihin viskellä,
        mutta"kotimainen" laatutuote, omistus ulkolaisissa käsissä
        ranskalaiset ja belgialaiset tietävät - mistä koukut tulevat.
        sorvaillaan halvalla sortavalassa ja pärnussa, miten lie kiina,
        tekeekö vaan muovista tai jostain massoista.

        Yksi neljästä suurimmasta, ostellut firmoja maailmalta
        leviää tuotemerkeissä
        moneksi vaikka olisi yksi hyvä brändi...Rapala
        mm

        "rosaliin"

        Tottahan sinä tursustelet.
        Kauan aikaa sitten Rapala oli minulle pyhä.
        Ei pelkästään Juuson vuoksi.
        Pentuna jo luin Laurista joka ei tehnytkään kaarnasta veneitä.
        -
        Samasta syystä minulla on Nokian puhelinkin.
        Malli 1520, viimeinen aidon Nokian teettämä.
        -
        Toissa-päivänä oli profiilissani kuva ehjistä ja rikkinäisistä kala-saksista.
        Ehjät olivat Fiskarsin.
        Sekään ei enää ole Suomalainen.
        -
        Ei mene kauaa kuin Suomalaista on maassamme enää Koti-Kuuset ja Sora-Tiet.

        H.


    • Irti-juuriltaan

      Ihanne? Taitaa olla pikku pakko lähteä maaseudulta kaupunkeihin opiskelemaan tai työnhakuun.

    • kesi.vä

      Aloituksen tiimoille, mulla on kaksi tytärtä. Molempien kanssa aikoinaan ollaan kipuiltu. Ollaan selvitelty murkkuikäisten tempperamenttien ja äidin huolen yhteentörmäykset.
      Parasta, kun olen jotain omantunnontuskiani, pikaisia sanomisia katunut, ovat vanhemman tyttäreni sanat, että "sä olet ollut ihan hyvä äiti".
      Nykyhetkessä tiedän olevani hyvä äiti ja isoäiti :)
      Omassa nuoruudessani ei ollut tapana puida äiti-tytärsuhdetta tai äiti-poikasuhdetta, joten ei sitä oman äitini kanssa ollut.

    • Tavuviiva

      Lapseni on itsenäistynyt varhain; opiskellut eri puolilla Suomea, mikä mielestäni on ollut erittäin terveellistä = elämää on muuallakin.
      Murkkuikä oli rankkaa aikaa ja kyllä napanuorasta irroittautuminen myöhemmin oli melkoista. On ollut siroccotuulta, mistraalituulta, hurrikaania, myrskyä, mutta kasvu aikuiseksi on tapahtunut. Tasaantuminen. Rauhoittuminen.
      En ole myöskään ottanut kaveriroolia vaan jo varhaisessa vaiheessa sanoin, että olen äiti = aikuinen nainen.
      Välit ovat luottamukselliset. Olen turva = majakka. En usko, että ongelmitta kukaan tästä elämässä selviää, aina on varaa kasvaa ja kypsyä ja toivon mukaan tapahtuumyös kehittystä. Nyt lapseni tuoreena vanhempana kohtaa hänelle uudet haasteet.
      Tämä kehä, spiraali, ellipsi = elämää.

    • ent.siivoojaparka

      Kyllä minä olen katsonut viisaimmaksi säilyttää hyvät välit tyttärieni kanssa.
      He ovat kuitenkin vanhuuden ja köyhyyteni niskaan hiipiessä se ainut todellinen turvani.

      Nytkin vanhempi likka oli jostain fixannut sunnuntaiksi 100kr/kpl teatteriliput, jotka normaalisti olisivat maksaneet 495kr/kpl. Pahoitteli, että tosin vain kakkosrivistä, mutta menköön tämän kerran, en valita.
      Nuoremmalla on auto, millä hän kiepauttaa minua silloin tällöin kaupoilla, jos on jotain painavampia ostoksia. Joskus hän aina tuo minulle maistiaisia, kun on tehnyt jotain hyvää ruokaa tai leiponut herkkuja. Lisäksi hän on melko kätevä käsistään ja aika hyvä kaikenlaisessa teknisessä, mikä minulle taas on hebreaa.

      Mihin minä joutuisin ilman heitä.

    • elämän-kirous

      Mitä tuota turhia kyselee,
      ei minkäänlaista aikomusta selvittää välejä,
      alote pitää tulla hylkääjän taholta
      jos aikoo korjata välinsä vanhempiinsa,
      voi tulla jopa perinnöttömäksi teko kyseseen,
      korkeentaan saa lakiosan,
      jos sitäkää,
      rakas lapsi muuttui veri-viholliseksi,
      jota ei voi järkeilemälläkää käsittää,

      • Tavuviiva

        Tämän kirjoituksen kun luin eilen illalla, mulle tuli tosi kurja olo.
        Noin neljäkymmentä vuotta sitten eräs ystävä sanoi näin, että vahvempi (henkisesti) menee puolitiehen vastaan.
        Itsestään välit eivät korjaannu. Eikä kaikkea voi antaa anteeksi. Anteeksi voi pyytää, mutta tunnetasolla se voi olla vain sietämistä.
        Yllättäisit itsesi ja ajattelisit, että tossain olisi ripe välittämisestä kummallakin puolella; tarttuisit siihen. Kahvit jossain miten-sinulla-menee. Sitten keskusteluapua saa, jolloin voi käydä oksentamassa, kumpainenkin, jolle ulkopuoliselle solmut. Nykyään ihmiset osaavat käyttää eri kanavia, ettei tarvitse kerätä möykkyjä sisälle.
        Tällaisissa asioissa olen vain arkiajattelija, en mikään superihminen.


      • toivoton-tapaus-
        Tavuviiva kirjoitti:

        Tämän kirjoituksen kun luin eilen illalla, mulle tuli tosi kurja olo.
        Noin neljäkymmentä vuotta sitten eräs ystävä sanoi näin, että vahvempi (henkisesti) menee puolitiehen vastaan.
        Itsestään välit eivät korjaannu. Eikä kaikkea voi antaa anteeksi. Anteeksi voi pyytää, mutta tunnetasolla se voi olla vain sietämistä.
        Yllättäisit itsesi ja ajattelisit, että tossain olisi ripe välittämisestä kummallakin puolella; tarttuisit siihen. Kahvit jossain miten-sinulla-menee. Sitten keskusteluapua saa, jolloin voi käydä oksentamassa, kumpainenkin, jolle ulkopuoliselle solmut. Nykyään ihmiset osaavat käyttää eri kanavia, ettei tarvitse kerätä möykkyjä sisälle.
        Tällaisissa asioissa olen vain arkiajattelija, en mikään superihminen.

        Ei ole pienintäkää aikomusta yrittää korjata välejä,

        mutta
        jos ihme tapahtuisi ja jälkeläinen ilmestyisi ystävällisissä merkeissä luokseni,
        pystyisi juttelemaan normaalisti,

        siinä silmäräpäyksessä kaiken pahan unohtaisin,
        itkisin ilosta,

        jumala häntä suojelkoon,


      • toivoton-tapaus-
        toivoton-tapaus- kirjoitti:

        Ei ole pienintäkää aikomusta yrittää korjata välejä,

        mutta
        jos ihme tapahtuisi ja jälkeläinen ilmestyisi ystävällisissä merkeissä luokseni,
        pystyisi juttelemaan normaalisti,

        siinä silmäräpäyksessä kaiken pahan unohtaisin,
        itkisin ilosta,

        jumala häntä suojelkoon,

        lisäys edelliseen,,,, jumala häntä suojelkoon, myös meitä kaikkia muitaki,

        jumalan tiet on salatut,
        vain jumala tietää miksi näin on käyny,


    • Ei oikeastaan ole mitään selvittämättömiä asioita. Aina on suu saatu auki kun on ollut aihetta ja molemminpuolin osattu kuunnella oikeaan aikaan.
      Silloin kun lapset olivat kotona niin asuttiin maalla ja ei heitä sieltä mihinkään hätistelty.
      Kun koulut loppu, oli aika siirtyä eteenpäin, pakkohan sieltä oli opiskelemaan kaupunkiin tai yleensä muualle lähteä, se oli luonteva tapa lasten aikuistua ja vanhempien päästää irti. Sitten taas lapset meni eteenpäin ja perustivat perheen ja ihan luontevasti kaikki on käynyt, nyt on vaihe heillä pienet omat lapset ja minulla siinä kuviossa ihan oma osani.
      Ei mitään hampaankolossa, että pitäisi viinilasin ääressä itkeä ja menneitä murehtia, päinvastoin. Skype on verraton apuväline, on ollut hauskaa seurata miten päin se lusikka pienen suuhun menee, joko menee oikein....

      • kylmätotuus

        Ei minun ja poikani välillä ole selvittämättömiä asioita. Kaikki on selvitetty silloin, kun ne ovat olleet ajankohtaisia.
        Välimme ovat aina olleet hyvin avoimet ja ovat edelleenkin.

        On kuitenkin tärkeää jättää ns. omaa tilaa kummallekin.
        Ei minun tarvitse tietää kaikkea hänen elämästään, eikä myöskään päinvastoin.


      • kylmätotuus kirjoitti:

        Ei minun ja poikani välillä ole selvittämättömiä asioita. Kaikki on selvitetty silloin, kun ne ovat olleet ajankohtaisia.
        Välimme ovat aina olleet hyvin avoimet ja ovat edelleenkin.

        On kuitenkin tärkeää jättää ns. omaa tilaa kummallekin.
        Ei minun tarvitse tietää kaikkea hänen elämästään, eikä myöskään päinvastoin.

        Ihanteellinen tilanne, avainsana onkin tuo ajankohtainen, silloin kun asiat on ramilla ne setvitään ja sitten jatketaan matkaa.

        Olen joskus ajatellut, että kyllä se luoja oikeastaan aika viisas on ollut, kun vaan poikia lapsikseni lykkäsi. Niitten kanssa on ollut niin helppoa elää niin silloin kun olivat pieniä ja varsinkin nyt ne ovat aikuisia, suorastaan nautin niistä tilanteista kun yhdessä jotain tehdään.
        Aikuisena voi katsella niin tasavertaiselta tasolta vaikka äiti-lapsi suhde onkin. Ei tarvitse paapoa eikä olla mikään päällepäsmäri.


    • Elämäonkoulu

      Tohtorin juttu taisi mennä täällä nyt hieman yli 'hilseestä'. Meidän 'karikkomme' johtui ehkä kuitenkin päinvastaisesta eli liiallisesta huolehtimisesta ja auttamishalusta, jonka vanhempi perillisemme tulkitsi epämiellyttävänä puuttumisena hänen omaan elämäänsä.

      Persoona, joka lapsesta asti halusi huolehtia itse koulunsa ja harrastuksensa (ja hyvin hoitikin) eikä tahtonut niihin puututtavan ei sitten aikuistuttuaan sietänyt kyselemistä, avun tarjoamista, huolehtimista ja sen sellaista osallistumista elämäänsä enää lainkaan.

      Siitä syntyi jonkin sortin konflikti perheessä ja varsinkin äiti-suhteessa, äitihän se kovin huolesta hössöttäjä useimmiten on. Iloinen, avoin, sosiaalinen, lahjakas lapsi muuttui puberteetin jälkeen huomattavasti mörököllimmäksi, jurommaksi, 'salailevaksi', puhumattomammaksi ... Hän halusi selvästi itsenäistyä, eriytyä vanhemmista ja perhekahleesta ja hän ärsyyntyy vieläkin jos hänelle sanotaan että hän on lapsemme.
      Hän ei näe asiaa laillamme: mehän olemme äiti, isä ja lapsi hamaan hautaamme asti.

      Noin kymmenen vuoden 'taistelutantereen' jälkeen on alkanut seesteisempi aika ja nyt apu ja tuki jälleen kelpaa. Koulunsa se on kunkin käytävä.

      • kylmätotuus

        Ymmärrän hyvin, ettei omatoiminen ja lahjakas lapsi pidä hössötyksestä tai liiallisesta huolehtimisesta.
        Jos lapsi hoitaa asiansa mallikkaasti, hän voi kokea hössötyksen merkkinä siitä, etteivät vanhemmat luota hänen kykyihinsä. Sehän ei ole mikään miellyttävä tunne.

        Muistan hyvin ajan, jolloin poikani aloitti koulunsa.
        Ajattelin mielessäni, että hän varmaankin hukkaa kaikki tavaransa jo ensimmäisenä koulupäivänä.
        Toisin kuitenkin kävi. Kaikki tavarat olivat repussa ja taisipa olla jo Aapinenkin lisukkeena.

        Hyvin pian huomasin, että hän osaa itse ottaa mukaansa tarvitsemansa koulutarvikkeet, enkä enää puuttunut koko juttuun.
        Kolmannella luokalla tuli uudeksi oppiaineeksi englannin kieli.
        Muutaman kerran kyselin sanastoa, mutta katsoin senkin tarpeettomaksi ja lopetin "kuulustelun".
        Sen jälkeen en hänen koulunkäynnistään huolehtinut.


      • Äiteenongelmavain

        Nii-in, meitsikin ymmärtää - nyt. En minäkään kouluasioihin puuttunut millään tavalla kun ei ollut tarvetta. Ko. 'lapsi' ihmetteli joskus miksi ei viikonloppuisin mennä kouluun ja kesälomat olivat aina liian pitkiä. Ajattelinkin että hänestä tulee opettaja mutta ei tullut.

        Suurimmat huolet äitinä johtuivat ehkä siitä, että hänet oli laskettava maailmalle jo hyvin nuorena. Lahjakkaan lapsen harrastus vaati menemistä jopa ulkomaita myöten vieraissa porukoissa, ilman vanhempia. Ajatus siitä ahdistaa joskus vieläkin.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kumpi vetoaa enemmän sinuun

      Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?
      Ikävä
      102
      2356
    2. Ei se mene ohi ajan kanssa

      Näin se vaan on.
      Ikävä
      121
      1964
    3. Tunnistebiisi

      Laita joku tunnistebiisi, niin tiedän ett oot täällä ja kaipaat ehkä mua
      Ikävä
      92
      1519
    4. Taidat tykätä linnuista paljon

      Mikä on sun lemppari ☺️😉🥹🦢🐦‍⬛🦉🦜🦚
      Ikävä
      138
      1469
    5. Okei nyt mä ymmärrän

      Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘
      Ikävä
      74
      1278
    6. Tavoitteeni onkin ärsyttää

      Sua niin turhaudut ja unohdat koko homman
      Ikävä
      117
      1276
    7. Ajattelen sinua nyt

      Ajattelen sinua hyvin todennäköisesti myös huomenna. Sitten voi mennä viikko, että ajattelen sinua vain iltaisin ja aamu
      Ikävä
      22
      1230
    8. Olen huolissani

      Että joku päivä ihastut/rakastut siskooni. Ja itseasiassa haluaisin, ettei hän olisi mitenkään sinun tyyppiäsi ja pitäis
      Ikävä
      63
      1141
    9. Miks käyttäydyt noin?

      Välttelet kaikkia kohtaamisia...
      Ikävä
      51
      1107
    10. Ei sun tarvi jännittää enää

      en yritä enää mitään. Tiedän että olin mauton ja sössin kaiken.
      Ikävä
      38
      1062
    Aihe