"Sosiaaliseen rooliin liittyy muiden ja ihmisen itsensä asettamat odotukset erilaisissa rooleissa toimimisesta. Roolin käsitteen perusteet avautuvat oppilaille melko helposti, ja tunnilla voidaan esimerkiksi käsitellä sitä, millaisia odotuksia oppilaiden moniin erilaisiin rooleihin liittyy – esimerkiksi sitä, havaitsevatko oppilaat eroja omassa käyttäytymisessään seuraavissa rooleissa: oppilas (suhteessa opettajiin), luokkatoveri, lapsi (suhteessa omiin vanhempiinsa), jonkin urheilulajin tai muun harrastuksen harrastaja (suhteessa esimerkiksi seurakavereihin ja valmentajiin). Roolin käsitteen kautta tunnilla voi päästä pureutumaan melko konkreettisesti siihen, miten muiden odotukset – sekä se, mitä itse olettaa muiden odottavan – voi ainakin hetkellisesti määritellä yllättävänkin paljon elämää. Rooleihin liittyy myös normien käsite. Erilaisiin rooleihin yhdistetään erilaisia normeja, oletuksia siitä, miten pitää toimia ja ajatella. Juuri normien kautta syntyvät erilaiset rooleihin liittyvät odotukset. Ryhmässä voi pohtia myös roolien eri tyyppejä: osa ihmisen rooleista liittyy tiettyihin tilanteisiin (tilanneroolit, kuten kaupan asiakas, koululuokan oppilas), jotkin roolit liittyvät johonkin hankittuun asemaan (vaikkapa opettaja, pappi, lääkäri), toiset roolit taas liittyvät ihmisen ominaisuuksiin (niin sanotut statusroolit, kuten tyttö tai poika, nuori tai vanha)."
Kaikki näyttelevät joskus. Joko tietoisesti tai tiedostamattaan.
Kaikki näyttelevät joskus. Joko tietoisesti tai tiedostamattaan.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sä et oot yhtään sellainen kuin mitä mä odotin! (tuohon suureen asemaasi nähden).
Mutta meidän iskä kertoi vielä jotain parempaa! (jatkan asennettasi).
Sosiaaliset tilanteet aiheuttavat ihmisille joskus jännitystä, tiesitkö miksi?
Koska ihmisessä sanotaan vaikuttavan kaksi ristiriitaista toivetta (tunnetta), toinen on tarve saada huomioita ja toinen on ettei hyväksyttäisikään (ehdottomasti).
Nuo kaksi ristiriitaista tunnetta, tai eri suuntiin johtavaa asiaa, johtaa jännityksiin. Sen takia sosiaaliset tilanteet ovat joissakin tilanteissa helppoja rooleista riippumatta (koska joko tuntee saavansa hyväksynnän tai sitten ei koe liiallista halua saada juuri ko.ihmiseltä huomiota), vaikka jonkun roolin omaksuminen voi auttaa, koska se rooli luo suojakilven hlökohtaiselta kritiikilta ts. hyväksynnän tarve ei ulotu roolia syvemmälle.
Ihmisillä on luontaista hakea huomioita (varsinkin niiltä, joilta sitä hamuavat, haluavat)ja varmistaa sitä muilta tarkkailemalla niitä ympäristöstä, jos on herkkyyteen taipuvainen, ihminen voi liiallisesti pyrkiä saamaan haluttua huomiota siten, ettei hyväksynnän tunne vaarannu. Jos hyväksynnän tunne vaaraantuu, voi projisointiin taipuvainen ihminen hieman liioitella sitä, mikä aiheuttaa sen ettei ihminen ko. tilanteessa koe saaneensa hyväksyntää oikeanlaisella huomiolla.
Ihmisessä taistelee siten kaksi ristiriitaista eri suuntaan asioita vieviä tuntemuksia (halu <-> torjunta (pelko siitä)) ihmismielen halu saada / saavuttaa jotain, mutta sen tavoittelun tuoma este kuva mielessä. Tuo voi ilmetä monissa tilanteissa, esiintymissä, suhdepyrkimyksissä, ja se ilmenee kaikissa ihmissä, joissakin se näkyy selvemmin, toiset peittelevät ne paremmin tai reagoivat esim. esiintymisjännityksiin eri tavalla jne.
Näyttäytyy siis erilaisissa ihmisillä eri tavalla. Ne, jotka eivät ole oppineet, saaneet kannustusta siihen, että on ok haluta, tavoitella, nousta korkeammalle, epäröivät enemmän ja heissä näkyy jännitys yleensä selkeämmin (koska eivät välttämättä tiedä haluavatko, tavoittelevatko hyväksyntää sitä kautta, vaikka onkin ihmismielen normaali toiminto).
Koska se, ne eri suunnat pitää myöntää, pitää uskaltaa myöntää että haluaa tätä ja tuota (esim. tekemään esiintymisellään vaikutuksen, olemaan autonominen suhteissasi, ilman liaallista miellyttämis tarvetta) ja pystyn siihen (olen siihen kelvollinen, voin ilmaista itseäni ilman että hyväksynnän tunteen puuttuminen (ulkoapäin) sekoittaa pakan, tulen hylätyksi, torjutuksi) jne.
Paradoksilla voitetaan-> muuttumalla itsekkäämmäksi (mutta ystävällisyys toivottavasti säilyy) voi saavuttaa paremman sisäisen ja toimivamman kuvan itsestään.
Tuollaisilla ihmisillä voi sosiaalisissa tilanteissa myös ilmetä sitä, ettei viha tai ärtymys pääse ulos, vaan se projisoidaan toiseen, että tuo toinen tahtoisi erityisen pahaa hänelle, vaikka se tunne on hänessä itsessään sisällä. Koska ei osaa myöntää vihaansa, ärtymystään, koska ei saa riittävää, oikeanlaista huomioita, mikä vahvistaisi hänen omaa peilaustarvettaan muilta ihmisiltä.
Epäkypsemmät voivat sortua vaikka halventamaan, haukkumaan toista silloin muille, vaikka ko.ihmisillä ei pitäisi olla väleissään mitään, vaan epämääräinen käsite siitä, kuinka paljon peilaavaa huomiota pitäisi saada ja miksi juuri tuolta ihmiseltä. Kokee halua saada huomiota ko.ihmiseltä ja kun ei saa peilaavaa huomiota->loukkaantuu, liioitellen vihastuu.
Sen jälkeen, voivat aiheuttaa ympyräkierteen loukkauksillaan. Jos ei näe omaa osuuttaan, tausta syytään, mikä laukaisee pallon kierteeseen.
Ja se loukkaantuneisuus voi repiäi, varsinkin jos se on tullut ihmiseltä jolta halusi hyväksyvää huomiota. Sen jälkeehän ihminen voi vaikka tapella itsensä kanssa, karhunpainia.
Tämä ihan vaan teoriata, kirjasta luin
Ja tähtäsit tällä mihin?
Tässä kirjassa luki että vain riittävän kehittynyt, terve ja eheä ihminen kykenee jännittämään. Tai nyt kirjoittaja taitaa vain nostaa omaa häntäänsä, sillä kyllähän ylläolevat teoriakuvaukset rajoittavat elämää, kun halut <-> toiveet repivät kahtaalle ihmisen hajalle, kuin ennen vanhaan tarzan elokuvissa alkuasukkaat tunkeilijat.
Niinhän aivot varmaan toimivatkin, toivovat että "revin" tämän jännityksen tällä tavalla pois..häiritsevä "tunkeilija".
"Kun aggressiivista energiaa patoutuu on vaarana joutua vihaisten voimien vietäväksi, jos kaikki esteet yhtäkkiä kaatuisivat ja raivoa synnyttävät muistot syöksyisivät kerralla kimppuun".
@ (kieputusta koettu)
Ja sitten kun tietyn tyyppinen ihminen epäilee, että hänet on huomattu, niin se on viimeinen asia, mitä saa tehdä, huomata häntä enää siinä vaiheessa.
@kieputusta nn!nn
Tähtäsit varmaan käytännön esimerkeistä keskusteluun? Ai et, no tässä kuitenkin ole hyvä:
Vastaloukkaukset eivät ole mun juttu. Mutta kyllähän se käytös satutti, koska ihailin ja halusin itse niin kovasti tuota kiukuttelijaa enkä osannut sillä hetkellä tulkita mistä on kyse. Epävarmuus jäi.
En tähdännyt yhtään mihinkään. Mutta sattumoisin tuosta tulee kyllä joku eläväkin esimerkki mieleen siitä, miten ihminen voi (kehtaa) esittää, ettei ymmärrä miksi joku voisi olla häneen päin suuttuneen/vihaisen, "kiukuttelijan" oloinen.
Tarina alkaa näin, tuollainen ihminen huomaa toisen, tarkkailee häntä, alkaa kertomaan muille hänestä juttuja, menee mukaan "kohinaan" ja kun tuo "kohina" tulee ko.hlön korviin, ilmaisee sen toiselle katseellaan ihmetellen juttua (miksi pitää viedä asiat muaalle, muiden sekaan/kautta? (minkä toinen tulkitsee pahaa tarkoittavaksi ja pakenee syntynyttä tilannetta, koska ei pysty myöntämään mitään sisällä käymiään tunteita, tehdä niitä näkyviksi).
Hänen pomonsa ilmaisee hänelle, että älä hauku häntä (netissä ym), mistä ilmenee että on joku yleinen, julkinen palsta, johon on pääsy monilla ihmisillä siten, että yksityiset asiat, tapahtumat voidaan levittää, tuoden esille myös ko.hlölle, että toinen on jostain syystä päättänyt ilman yhtäkään sananvaihtoa, epäselvyyttä tms. halventaa ihmistä muille? altistaen toisen taasen lietsonnan kohteeksi , mikä sen vihan taas ko.hlössä laukaisee (ymmärtämätön, tyhmä käytös).
Sen jälkeen jos vielä ihmettelee jäistä, vihaista, tympeääkin käytöstä tuollaisesta tekopyhyydestä ja kierosta toiminnasta, mitä eivät pysty edes myöntämään, niin ei pitäisi enää pitää yllä sellaista, enpä yhtään osaa ymmärtää mistä on/oli kyse, enpä yhtään?
Muisti tai itsepetos voi aina antaa suojaa, jos ei pysty todellisuudessa käsitellä asioita, joihin sortuu. Kun toivo/toiveet loppuu alkaa depressio (tuon tapaisilla ihmisillä).
Tuollaisia toisaalta viitsi loputtomasti muistella, koska ihmisen pitää lähinnä olla armollinen itseään kohtaan ja unohtaa ymmärtäen asioita siten, että oma hyvinvointi säilyy, ympärillä tehdyistä/tehtävistä asioista huolimatta.
Huvittavaa on tuollaisissa ihmisissä, jotka ei mistään syystä haukkuvat suhteellisen tuntematonta ihmistä, pyrkien tekemään projisoidun identifikaatio (mikä tahansa väärä reaktio tuolloin vahvistaa tuollaisessa ihmisessä oikeutuksen tunnetta haukkumisestaan, pyrkien tuomaan esille jotain mitä tahansa "väärää"), nimenomaa se, miten heidän tarpeensa saada peilaa huomiota, ja saadessaan sen, tulkitsevat sen hyväksynnän saanniksi ja sellaisen ihmisen hyväksi.
Ovat kyvyttömiä erottamaan ihmisten vivahteita ja kuka oikeasti joukosta on "väärä" kellekin. Koska se heille tuleva huomio peittää heidän käsityskyvyn ihmisistä.
Pystyvät seisomaan narsistimiehen edessä milli välissä, nauttien toistensa peilaavasta huomiosta. Tuollainen narsistinen mies ei ole hänelle uhka, koska luokittelee peilaavan huomion vaarattomaksi, muut voivat olla toista mieltä. Sinänsä en ihmettelisi jos on joutunut/joutuisi "huijatuksi" suhteissaan, koska käsityskyky ihmisistä perustuu hyvin rajallisiin kykyihin ymmärtää ihmisiä, lähinnä pinnalliseen huomio/hyväksyntä akselille.
Jos sanoisin tyhmäksi nimittelijää, joka ei osaa erottaa ihmisluonteita toisistaan, vaan leimaa mieluummin, niin? Niin mikähän olisi lopputulos.
Mietin tuota yhtä viestiä, miten joku laittoi suoran vihjailun jostakin työpaikan yliystävällisestä hlöstä, jonka väitettiin olevan haitaksi.
Mieleen tuli tuo muistikuva siitä, miten jotkut sosiaaliset ihmiset tarvitsevat, tuntevat helppoutta ja tarvetta peilaushuomiolle, ja nostavat toisiaan toistensa silmissä.
Tuo ei ole haitallista, ihmisiä voi alkaa karsastuttaa tietynlainen suosivuus huomion kohdistuminen sellaisiin ihmisiin mitä ei itse pidä arvossa tai eivät näe pointtia olla niin peilaavan huomionhakuisia kun ja jos taustalla on myös sellaista hyväksynnän tarvetta mihin ei muut kuitenkaan pysty vastaamaan. (koska eivät anna oikeaa läsnäoloa, läheisyyttä)
Koska ovat itsenäisempiä, sellaisissa yleensä karsastuttaa peilaavien huomioiden käyttäminen, mikä sopii hyvin yksittäisiin sosiaalisiin tilanteisiin ei enää jatkotilanteisiin.
Tuota tekee, eli purkaa anonyymeina tilanteita. Täytyy olla todella yksityiskohtaisia tuntomerkkejä, että voi sanoa, että 'tuo on musta'. Todella tarkkoja tuntomerkkejä, sillä samankaltaisia tilanteita tapahtuu päivittäin pilvinpimein. Mä en ole halventanut pomoani.
Pakko jatkaa tuosta teemasta, kun tuli mieleen, miksi miehet yleensäkin erityisesti kohdistavat tarpeensa ja kokevat helpoksi tuon tyyppisen kanssakäymisen nuorempien naisten kanssa.
Kyseessä yleensä kohtaa molempien tarve saada hoivaa, useimmilla miehillä on tarve saada itselleen hoivaa naisilta, alistavat naiset oman hoivatarpeensa kohteeksi ja sivuuttavat heidät muuten ihmisinä. Nuoremmat ja tietyn tyyppiset naiset kokevat sen pikkutyttömäisen tarpeensa saada hoivaa tuon tyyppisiltä miehiltä täydennetyksi, että kombo on sopiva.
Tuo ei liity mihinkään, mutta kuvaa vain sitä helppoutta mitä ko.tyyppiset toistensa seurassa kokevat.
Lohtu ja lohdun tarve on eriasia ja sen antaminen kuin hoivatarve, useimmat miehet eivät taasen pysty lohtua, lohduttamaan naisia, koska ristiriitaisesti silloin kuvittelevat sen sopivan läheisyyden rajan menevän rikki?
Koska siinä pelataan toisella inhimillisyys aspektilla, mikä on näkyvää hlökohtaista läheisyyttä toisten välillä, kun tuo hoivatarve on molempien peiteltyä tarvetta, jota ei näkyvästi tehdä, esille tuoda.
Naiset siis yleensä jos heillä jotain omia ambioita tai muuta, joutuvat pitämään tuollaiset hoivatarve miehet itsestään erossa, sillä varsinkin työelämässä voivat tehdä paljon hallaa naisille tuolla asenteellaan, he alistavat naiset peitellen omien tarpeidensa kohteeksi, ja eivät pysty näkemään naista muuna. Säpsähtävät jos nainen tuleekin jollakin muulla tavalla ns. näkyväksi.
Pahimmat tapaukset eivät ymmärrä naisen "ääntä", suuttuvat, loukkaantuvat jos naiset nousevat tekijöiksi, sillä heillä alitajuntainen, vanha aikainen ajatus pyörii taustalla, että vain miehet voivat olla ja tehdä dynaamisesti asioita, muu sekoittaa heidän tarpeensa ja asemansa, mikä kaikki pohjautuu huomio, hyväksyntä akselille, koska näkevät naiset hoivatarpeensa kautta, eivät sellaisina jotka voisivat nousta millään osa-alueilla heidän rinnalleen.
Ja monet naiset pelaavat tuollaisten miesten kanssa pelejään, menevät heidän hoiviin ja sieltä selän takaa on hyvä väheksyä muita naisia, tavalla mitä eivät koskaan uskalla miehiä vastaan tehdä, eivätkä ole koskaan heissä mitään keskeneräisyyttä näkevänsä, koska ovat niin täysin uppoutuneita vanhanaikaiseen maailmaan jossa vain katsotaan miehiä ylöspäin, sokeutuen.
Testatkaa itseänne, yrittäkää antaa krittiikkiä edes mielessänne miehiä vastaan jotka ovat teidän ympyröissänne, niin ette pysty, teillä on täysin vanhanaikainen asenne maailma, koska teidät on saatu pelkäämään aikojen alusta lähtien. Sokeutuneena menisitte joukkojen mukana minne tahansa, psyykkisinä vankeina.
Pyrkivät ympyröissään hallitsemaan naisia omalla kierolla tavallaan, tarkkailevat ja väheksyvät, odottavat että joku mies "hallitsisi" naista (passiivis-agreessivisella tavalla), jonka kautta yrittävät saada asemaansa korotettua, eivät uskalla suoralla tavalla tuoda mitään ilmi, vikisevät pikkutyttömäisesti, ja välillä heidän kanssaan.
Hyvin kirjoitit! Pitää paikkansa, myös kritiikki naisia kohtaan.
Jos olet mies, niin respect!
Toisin sanoen säpsähtävät jos heissä herää epäilys, että naisella on aivot, jotka tekevät heidät ja heidän käyttäytymisensä näkyväksi, koska elävät siinä luulossa, että naiset eivät pysty näkemään, ymmärtämään mitään, joten heiltä poistuu pelko henkilöä kohtaan, että heihin on helppo vaikuttaa vain sen avulla, mitä pystyvät työntämään toiseen itsestään, puoli manipulaatioita, jonka varassa kanssakäymistä käyvät.
Nainen ei ole heidän silmissään ajatteleva ihminen, vaan saman psyykkisen vankilan jatkumo, missä itsekin ovat. Sen takia niihin tulee välillä hyvinkin hupaisasti suhtaudettua, ja välillä vaikeuksia palautua normaalempien miesten tahtiin, kanssakäymisiin, kun jää oma dissausvaihe tuollaisten takia päälle, ettei näe miehiä ajattelevina, tuntevina ihmisinä, muuna kuin noina keskeneräisinä sisäisen hyväksynnän tarpeen huudossa hoivaa kaipaamassa, mikä motivoi kaikkea heidän toimintaansa.
Toisaalta on kovia pelureita, jotka eivät aina ymmärrä miten käytöksensä ja sanomisensa vaikuttaa, muistan erään tapauksen, missä leikitellen eräs tokaisi, että voi koville joutuu kun ei huomata, tuo oli ihan leikkiä silloin, mutta tajusin että nuo tajuavat mitä ihmismielelle voi tapahtua, jos ihminen jää ilman sitä normaalia kanssakäymistä, helppoa huomioimista puolin ja toisin, ilman sitä säätelyä, missä katsotaan tarkkaan tilannetta, eli voiko olla kuinka ystävällinen, välitön ym.
Jolloin ihmismieli voi joutua rajoittamaan itseään, olemaan varuillaan että mistä nyt tulee, kun ei avoimesti kohdata ilman pelejä, ennakkoluuloisia asenteita, avoimuutta, näkemistä.
Tuollaista tietoista säätelyä, mikä heijastuu kylläkin heidän omista rajoitteistaan, mutta kyllähän ihmismieli siinä joutuu omat puolustusmekanisminsa aktivoimaan ja keksimään tavan olla ja pitää huolta omasta tarpeestansa yhteisön jäsenenä tulla näkyväksi, tuntemaan itsensä arvokkaaksi siten, ettei tietoiset pelurit pääse vahingoittamaan tuolla tarkoitushakuisella pelillä.
Kehittyneemmät voivat kipuilla tämän <> kahtaalle repivän tunteen kanssa (miehet ja naiset), huomio < > hyväksyntä, kieltävät tai eivät myönnä haluavansa, tarvitsevansa hyväksyntää (keltään), ettei heitä leimattaisi tuohon miesryhmään kuuluvaksi, jotka asemoituvat naisiin tuolla tavalla, tai että tarvitsisi ketään ihmistä siinä mielessä.
Joku taustalla on estämässä tasapainoisempaa toimintaa, liittyy silloin haavoittuvuuden peittelemiseen tms. vaikka nämä aspektit ovat normaaleja ihmismielessä. Tulla huomatuksi hyväksytyllä tavalla kanssaihmisten keskuudessa.
Ja ihminen, ihmiset osaavat ymmärtää mistä kumpuaa heidän tuntemuksensa, jos tuntevat jäävänsä ulkopuoliseksi, tuleeko liiallisesti mustasukkaisuuden tms. tunteita esille, mikä voi johtaa että tuntee itsensä vähemmän hyväksytyksi, mikä voi johtaa muihin negatiivisiin tunteisiin. Vaikka tunnistamalla tuntemuksena, että haluaa, haluaa niin kovasti jotain, mutta epäilee ettei pysty jne. ajatteleminen voi vapauttaa ristikkäiset tuntemukset sisällä tasapainosemmaksi.
Ettei ihmiset ajaudu liian itseriittoiseksi, ja välitä toisista tippaakaan, vaan ovat vain hetkellisten tarpeiden tyydyttäjiä, ja sen jälkeen unohdettuja.
Oivaltavasti huomioitu ja analysoitu. Yllättävä kirjoitus täällä. Kiitos tästä! Ajateltavaa antaa.
Sovellan, tuohon yhteen soveltamiseen olisi syvempääkin analyysia aikaisempien vuosien ympäristöstä, missä ihmiset olivat jo sopeutuneet aika omituisiin asetelmiin. Jotka jotkut voivat samaistaa nykytilanteeseensa, mutta sehän on heidän ongelma, jos samalta näyttää.
Joskus sitä toivoo ettei silmät näkisi tilanteita, mitkä ihan pakosti aiheuttaa käsittelemistä, tarpeettomastikin. Niinkuin sekin silmäkulmasta havaittu asia, mitä jäin ihmettelemään, kun nainen onnellinen hymy naamalla heitti hiukset taaksepäin, tavalla mitä näkee baareissa tms kun nainen saa imartelua osakseen, mistä nauttii.
Mutta keskellä päivää, keskustellessa työympäristössä jonkun kanssa? mietin vain esille tullutta oksennusreaktio tarvettani, että miksi tunsin niin voimakasta epäuskoa siitä, miten ihmiset ilmevät itseään, pystyvät toimimaan. Kohdistivat toisiinsa vahvaa imartelua, flirttailun oloista käytöstä, jonka nainen vahvisti eleillään, sai nostetta, mutta millä keinoilla, joo-o.
Kuten sanoin, tarpeettomia ihmismielen tutkimista, jotka voivat liittyä suurempiin kokonaisuuksiin, asioiden taakse, kurkistuksia
Motiiveja auki ja kiinni.
Motiiveja siitä, miten ihmiset voivat olla toisenlaisia, kuten tuo ap.aloituksessaan ilmaisi, aina sen mukaan miten sopeutuvat siihen sosiaaliseen tilanteeseen tai miten myöhemmin yrittävät sanoa, ettei sellaista ollut koska sosiaalinen tilanne niin vaatii.
Tuossa esimerkin tapauksessa ihmetystä ja tuota reaktioita aiheuttaa lähinnä, muu kuin tuo missä tilassa tuollaista ilmenee, on se, luottamus toista ihmistä kohtaan, halu näyttää tuolle toiselle ihmiselle itsestään tuo puoli. Kukaan nainen ei nimittäin vapautuneesti heitä pöyhkeästi hiuksiaan toisten edessä jollei ole varma tai nauti itsevarmasti jopa seksuaalisesti olostaan.
Ilmentymiä ihmismielen toisesta puolesta, mikä on hämärissä päivät ja heräävät tarpeen mukaan, mutta tuo tosin oli päivällä.
<> väliin jää paljon vaihteluja, värejä ja syvyyksiä, mitkä näyttäytyvät välillä vain hetkittäin. Toivottavasti syvästi ja aidosti eikä puolimanipulaatioiden voimalla, mikä voi johtaa sellaisiin itsepetosmaisiin käytöksiin, uppoutumista todellisuuden toiselle puolelle.
Eipä muuta sosiaalisista aspekteista tällä kertaa, kurkistuksia
Hyvä kirjoitus. Varsinkin viimeinen kappale joka osui henkilökohtaiseen tilanteeseni aika hyvin. Monimutkaista. Parasta aina vain tangentti eikä halkaisija.
Monimutkaista, mutta tarvittaessa selkää.
Kuinka pitkä matka on ._________> siiitä mitä ilmentää kuin pikkutyttö, jota vanhemmat kehuvat prinsessaksi, ja alkaa sen myötä keimailemaan, mikä vähän nuoremmissa naisissa voi ilmetä vielä tietoisemmin vaikutuksestaan, mikä tee tuollaisesta käytöksestä irvokasta, koska siinä naisenpuolikas menettää otteensa ja uppoutuu (ja menettää tietoisuutensa) molemminpuoliseen vaikutukseen.
Itse kannatan naisisssa avoimempaa uskallausta naiseutensa näyttämiseen, enkä piilottelemista, minkä pelon sitten taasen saattaa projisoida muihin, että miksi voivat olla avoimemmin hyvännäköisiä sensuelleja naisia ympäristöissään.
..............> kuinka pitkä matka tuollaisesta on siihen pään sisässään pyörittelemiin fantasioihin saalistajasta? omavaltaisesta avoimuudesta, tietoisemmasta olemisesta, tekemisestä? Eikä vajoamisesta...ja sitä myötä projisoimaan omia asenteitaan mitä omituisella tavalla huomioimatta omia tekemisiään.
Muistan vuosien takaa tähän vanhanaikaiseen asenteeseen liittyen, eräs nainen oli saanut aivan tarpeekseen tuosta piiloasenteesta ja kun jutteli miehen kanssa jostain huusi niin että ikkunat tärisi koko talossa, "tiedän kyllä arvoni"!, siinä purkautui tunnetila tuosta tilanteesta, mihin oli joutunut, ja harva varmaan ymmärsi noin rajua ilmaisua.
Mistä tulee tähän loppukaneetti siitä, että miten usein tarvittaisiin objektiivista käsittelyä eri ympäristöissä, jotta asiat saataisiin tasapainoon, jotta asiat edistyisi, kun useat eri ympäristöt voivat vajota sellaisiin hiljaiseen tilanteeseen ja voivat sopeutua lahkomaisiinkiin tilanteisiin ja ovat psyykkisiä vankeja, uskaltamatta enää toimia, puhua avoimemmin, reakoida normaalin järkevyyden sisällä.
Joko pääsit kaivattusi pään sisään?
;).
Musta on ihanaa olla mieheni tossun alla. Se on oma valinta. Mä en piittaa feminismistä liiaksi. Se on turhaa.