Vanhus kertoo elämäntarinaansa. Muistot isossa sisarusparvessa eletystä lapsuudesta, jolloin ruokaa ja vaatteita saattoi välillä olla melko niukasti, ovat säilyneet vahvana mielessä. Myös työntäyteinen arki nousee monesti esille.
Ehkä olet kuullut tämänkaltaisia kertomuksia joltakin vanhemmalta ihmiseltä. Muistatko, millä mielin hän on omia kokemuksiaan puhellut? Tavatessani vanhuksia olen itse usein ihmetellyt, kuinka he juttelevat tyytyväisen oloisesti niin aiemmista elämänvaiheista kuin nykyhetkestäkin. Tämän päivän mittapuulla ajateltuna raskaita aikoja kuulee vanhemman ihmisen harvoin valittavan.
Ajattelen, että juuri tyytyväisyyttä voimme vanhemmilta sukupolvilta oppia. Vaikka saamme elää monella tavalla hyvää aikaa, toisinaan tuntuu, että jatkuvan eteenpäin menemisen sijaan pysähtyminen tekisi terää. Tekemistä ja puuhaa on tarjolla luultavasti enemmän kuin koskaan, mutta aika- ja voimavarat lienevät entisellään. Mahtaisikohan vanhempien ihmisten tyytyväisyys liittyä jollakin tavalla vaatimattomampaan elämään?
Olen erityisellä mielenkiinnolla kuunnellut monenlaisia päiviä nähneen kerrontaa siitä, kuinka hän on kokenut Jumalan johdatusta ja varjelusta elämänsä poluilla. Luottamus Jumalaan on kantanut läpi erilaisten tilanteiden, ja se puhuttelee: usko antaa turvan, tapahtuipa mitä tahansa. Virsirunoilijakin aloittaa uskomisen tärkeydestä muistuttavan virren, Myös isämme uskoivat ennen (Vk. 178), entisten sukupolvien esimerkillä.
Meidän nuorempien kannattaa olla herkällä korvalla vanhempien ihmisten jakaessa kokemuksiaan ja niin sanottua hiljaista viisauttaan. Milloin sinä lähtisit käymään oppimassa ja katsomassa isovanhempaasi tai jotakuta muuta?
Ehkä olet kuullut tämänkaltaisia kertomuksia joltakin vanhemmalta ihmiseltä. Muistatko, millä mielin hän on omia kokemuksiaan puhellut? Tavatessani vanhuksia olen itse usein ihmetellyt, kuinka he juttelevat tyytyväisen oloisesti niin aiemmista elämänvaiheista kuin nykyhetkestäkin. Tämän päivän mittapuulla ajateltuna raskaita aikoja kuulee vanhemman ihmisen harvoin valittavan.
Ajattelen, että juuri tyytyväisyyttä voimme vanhemmilta sukupolvilta oppia. Vaikka saamme elää monella tavalla hyvää aikaa, toisinaan tuntuu, että jatkuvan eteenpäin menemisen sijaan pysähtyminen tekisi terää. Tekemistä ja puuhaa on tarjolla luultavasti enemmän kuin koskaan, mutta aika- ja voimavarat lienevät entisellään. Mahtaisikohan vanhempien ihmisten tyytyväisyys liittyä jollakin tavalla vaatimattomampaan elämään?
Olen erityisellä mielenkiinnolla kuunnellut monenlaisia päiviä nähneen kerrontaa siitä, kuinka hän on kokenut Jumalan johdatusta ja varjelusta elämänsä poluilla. Luottamus Jumalaan on kantanut läpi erilaisten tilanteiden, ja se puhuttelee: usko antaa turvan, tapahtuipa mitä tahansa. Virsirunoilijakin aloittaa uskomisen tärkeydestä muistuttavan virren, Myös isämme uskoivat ennen (Vk. 178), entisten sukupolvien esimerkillä.
Meidän nuorempien kannattaa olla herkällä korvalla vanhempien ihmisten jakaessa kokemuksiaan ja niin sanottua hiljaista viisauttaan. Milloin sinä lähtisit käymään oppimassa ja katsomassa isovanhempaasi tai jotakuta muuta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.