Kaipaamallesi. Valehtelitko, sanoitko liikaa vai liian vähän, jätitkö sanomatta tms. voisiko nyt olla jopa toisin. Muuttaisitko jotain vai aiotko vielä muuttaa.
Minkä asian sanomista kadut?
asioitamonenlaisia
40218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Eipä jaksa enää.
KUn noita "kaipauksia" on ollut riittävästi elämässä eli useita ja niistä ei ole tullut mitään niin kun on tajunnut että useimmiten on yrittänyt eikä nainen ole yrittänyt (olipa syy mikä hyvänsä) niin pitemmälle ei jaksa mennä.
Jos nainen ei yritä itse niin ei hänestä ole suhteeseenkaan joten ei ole enää mitään "olisipa pitänyt tehdä noin tai näin".
Odotan naiselta PALJON aktiivisuutta, mutta jos yritystä ei ole niin mitä vittua mä teen sellaisella naisella?
Ei se kiinnostus riitä sen pidemmälle joka tapauksessa.
Ei minua miehenä kiinnosta jotkut eipäs/juupas suhteeet.
Jos sinua kiinnostaa, näytä se. Jos ei, niin kiva, painu vittuun.
Joo kadun. En tiedä minkä kauheus olisi jäänyt sanomatta. Huh huh mihin pystyn.
Naisena kykenee julmuuteen. Olen oppinut kaiken miehiltä. Miten olla paha ja olen kehittynyt eliittipahuudeksi.
Toivon, että olisin paremmin katsein pystynyt osoittamaan kiinnostukseni...
Nyt pahoin pelkään, että jotkin katseistani ovat saattaneet olla väärin ajoitettuja, tai katseella ollut vääränlainen paino, eikä kiinnostukseni ole käynyt täten riittävän selväksi. Tämä on saattanut viivästyttää yhteen joutumistamme, eikä ole rohkaissut naista riittävään aloitteellisuuteen. Joudun todennäköisesti korvaamaan menetetyn ajan entistäkin viipyvämmillä ja tarkoituksellisilla katseilla. Toivon samalla hartaasti, ettei tämä karkottaisi naista pois, sillä saattaakin yllättäen jopa luulla, että olen liiankin kiinnostunut, eikä täten koe minua enää riittävän jännittävänä ja mystisenä.
En kadu mitään.
Tein, tein ne itsellein...
En olisi osannut toimia toisin. Tämä ainoa viesti tänne tänään, nyt pois...
Sanoin liikaa ku ihminen osoittautuikin epäluotettavaksi, ei sellaista voi rakastaa.
Rakasta.
Valehtelin ja törkeästi. Tosin myös hän teki saman eihän siitä tullut mitään. Todella huono muisto jäi. Opin toisaalta miltä tuntuu elää noin epärehellistä elämää ja arvostan nyt asioita paljon paremmin. En tule tekemään enään koskaan samoin. Ihan liikaa sanoimme.
Ei olla juuri puhuttu, jotain kauan lähettyy viestiä mitä pahoittelinkin soittaessa.
Toisaalta olihan sillekkin joku syy jonka varmaan ties.
Se mitä sen jälkeen onkin ollu jotain aivan järjetöntä toimintaa.
Mitä välii.
Olisin sanonut tunteistani, jos olisi päästänyt luokseen. Se harmittaa eniten.
Ei katumisesta ole hyötyä. Minä ainoastaan suren sitä, että hän ei halua kohdata minua aidosti. Hän pelkää itseään, vastuita, koko kuviota. Ymmärrettäväähän se on, en kaipaa muuta hänestä kuin ystävää.
Pois. Mutta mä en ala missään netissä tai puhelimessa juttelemaan. Se on face to face, sillä viestimien kautta on helpompi olla ilkeä.
Vastuuta mä en koe asiasta, kun en ole edes varma koko jutusta ja siksikin yhteydenotto tulkoon hänen puoleltaan, jos tulee.
Mä en ala itseäni enempää nolaamaan kuin mitä tylytystä olen jo saanut.
Ymmärrän toki, jos ei kantti kestä. Eihän se kaikilla...
Ajatusten virtaa...hyvä on, tavataan. Ensiksi kuitenkin, kuka sinä olet?
Olis pitänny sanoa ihan suoraan kaikki mikä siin äijäs mättää, kun se reppana näkee ittensä ylivertaisena muiden silmissä. Todellisuudessa luuseri juoppo joka nylpyttää nypyään pusikoissa stalkkina.
Kadun että tutustuin.
Kadun, että haukuin häntä hulluksi ja jotain sellasta, mitä mun ei olis ikinä pitänyt sanoa. En taida saada koskaan
Kadun kauniita sanoja joita on tullut haaskattua väärään ihmiseen.
Oli joo...
Sun sitten lopettaa täällä kirjoittelu ja keskittyä reaali elämään ja olen-naiseen.
Jotkut ei osaa arvostaa mitään ja pitää asioita itsestäänselvyytenä. Sitten ihmettelevät, että miksi ovat onnettomia.
Nyt täällä sanotuista sanoista, joista ei voi tietää kenelle menee. Vain aavistella ja siihen perustin mielipiteen.
Eli syytät minua jonkun toisen sanoista jotka olet itsellesi ominut. Ei mene hyvin. Minä puhuin sanoista oikeassa elämässä. Luulin, että on siitä kyse, koska kuten sanoit niin ei voi tietää kuka kirjoittaa ja mitä.
On varmaan mukava elää pilvissä ja valheellisessa toivossa.
Mun päivän, oikeasti! :)
Mutta uteliaisuudesta kysyn: Mitä sä täältä haet?
En mitään. Selailin palstoja ja tämä keskustelu osui silmään.
Ikävää jos sanoja voi h a a s k a t a johonkin i h m i s e e n. Minä en koskaan halua ajatella haaskanneeni sanoja, kun puhutaan kauniista sanoista ja ihmisestä.
En kadu niitä kaikkia vuolaasti virranneita sielustani kumpuavia kaipauksen aiheuttamia tunneryöppyjä.
En kadu mitään mitä sanoin, kaikki oli totta.
Rehellisyys on tärkeää, mutta hän ei kestä rehellisyyttäni mitä hän kuitenkin niin kovasti naiselta arvostaa.
Olisin voinut olla hiljaakin, tai kertoa vain vitsejä ja hauskoja juttuja.. Saada hänet elämääni, mutta ehkä olen vain liikaa kaikella tavalla.
En kadu mitään sanomaani. Sanani viiltävät terät ovat olleet juuri oikein valittuja kuhunkin hetkeen. Se, mitä kadun, on suun avaaminen alun perinkään koko tyypille. Olisin päässyt paljon helpommalla jos olisin malttanut.. Nyt suun umpeen teippaaminen vaikuttaa mahdottomalta.
Liian myöhäistä vaieta.
Eikö? No hyvä. Tukin turpani nyt ja tästä eteenpäin.
Järjellä... Jos kuppi on jo lähes täynnä, niin meneekö se yli, jos nyt lopetat? Eipä mene. Joskaan et saa niitä jo kaatamiasi pois...
No mitä tuokin tarkoittaa?? Olkoon kuppi missä tilassa tahansa nyt, jos/kun lopetan, niin ajan kanssa mitä ikinä on kuppiin kaadettukaan, loputkin haihtuu tai kuivuu kasaan. Win-win either way.
Sitä, että jos lopetat nyt, malja ei vuoda yli ja käy kuvailemasi lopputulos. Ellei sitten tule joku ja töytäise tuota lähes täynnä olevaa kuppia...
Ole hyvä ihminen ja lopeta henkinen väkivaltasi.
Ne sanat mitä olen mahdollisesti sanonut eivät ole henkistä väkivaltaa vaan puolustautumista. Älä vedä johtopäätöksiä asioista joista et tiedä. Mikä holhoojabesserwisser luulet olevasi.
Olivat henkistä väkivaltaa vai puolustauduitko jotenkin ennakkoon.
Ja toisellako osapuolella ei ollut? Et tiedä sitä. Vastasin hänelle, hän aloitti, suoraan mulle kohdennettuna. En ole sitä koulukuntaa joka vain kääntää toisen posken läimittäväksi. Ehkä itse olet. Minä en ole.
Ilmeisesti olen...
Voi liioitella...
Juu. Ja siksi tukin turpani ja korvani tästä etiäpäin.
Asioiden vatvominen mitään auta, who cares :)