Minulle tulee aina välillä sellaisia tuntemuksia, että jotakin tapahtuu. Joskus niihin alkaa liittyä harhoja. esim. Jos ajattelen, että huoneessa on joku, näen jonkun. Vähän aikaa sitten minulle tuli vahva tunne siitä, että keittiö palaa. Hermostuin ja aloin sisäisesti kamppailemaan: mitä minä teen. keittiö palaa. pitäisikö mennä ikkunasta vai voinko mennä rappuset? miksei kukaan muu huomaa, että täällä palaa!??
Olen aika hämilläni mistä nämä johtuvat. Onko minulla vain liian hyvä mielikuvitus vai mistä nämä tuntemukset ja niihin liittyvät harhat johtuvat? Toisinaan näen kyllä harhoja ilmankin mitään erityistä ajatusta. Ne vaan'' hyppää tielle''...
Olisin TODELLA kiitollinen jos edes joku vastaisi, vaikka ihan OK. Olisin superonnellinen.
Olen aika hämilläni mistä nämä johtuvat. Onko minulla vain liian hyvä mielikuvitus vai mistä nämä tuntemukset ja niihin liittyvät harhat johtuvat? Toisinaan näen kyllä harhoja ilmankin mitään erityistä ajatusta. Ne vaan'' hyppää tielle''...
Olisin TODELLA kiitollinen jos edes joku vastaisi, vaikka ihan OK. Olisin superonnellinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ajattele järkevästi. Torju harha-ajatukset.
Tiedät, että keittiö ei pala. Se ei pala. Sitä ei tarvitse mennä katsomaan, koska se ei pala. Sinun ei tarvitse miettiä pakenemista ikkunasta ei rappusiin. Mitään hätää ei ole. Rauhoita itsesi. Sano, ei ole mitään hätää. Mitään pelättävää ei ole.
Älä säntäile edestakaisin sinne tänne pelkosi ohjaamana. Mieti mikä oikeasti on totta ja todellista. Älä ruoki pelkoasi. Älä anna pelolle valtaa.
Ehkä olisi hyvä, jos pystyisit puhumaan jollekulle tuntemuksistasi.
Jos päässäsi vaan kasvaa ajatus, että varmasti keittiö palaa. Niin mene sinne keittiöön ja totea: paloa ei ole! Totea, että olit oikeassa - pelättävää ei ole. Näytä niille pelkoajatuksille päässäsi, että ne ovat väärässä: pelkäävät turhaan.
Ja sitten kun todennut ettei ole vaaraa, niin ajatukset johonkin järkevään ja kivaan.
Moi intfelisjfr23,
Vaivasi todennäköisesti on vain harmiton ja ohimenevä ilmiö.
Kuten edellä on jo kirjoitettu, niin jos vain mahdollista, sinuna en kiinnittäisi sen kummemmin huomiota noihin näköharhoihin sekä harha-ajatuksiin ja -tuntemuksiin. Pyri olemaan huomioimatta niitä, olemaan antamatta niille valtaa mielestäsi. Harhat eivät ole huomiosi ja aikasi arvoisia.
Jos sinulla on muuten hyvä toimintakyky ja pärjäät vaivasi kanssa, koita viedä huomiosi muualle, kun oireita ilmestyy. Pelaa vaikkapa jotakin peliä, kuuntele mielekästä musiikkia, lähde lenkille (yksin tai ystävän kanssa) tai katso esim. komediaelokuva (esim. Netflixistä/netin ilmaissivustoilta) tai huumorivideoita YouTubesta, ja koita tyhjentää mielesi murheista, mutta pidä samalla mielessä meidän foorumilaisten neuvot. Sinulla ei ole mitään hätää ja olet turvassa. :-)
On hyvin mahdollista, jopa todennäköistä, että ajan kanssa vaivasi katoaa itsestään. Jos tiedät, että harhat eivät ole todellisia, se on hyvä lähtökohta ja pohja sille, että tulet toimeen "häiriösi" kanssa ilman lääkehoitoa ja lääkärin apua. Ja kun et anna vaivallesi huomiota/valtaa, se menettää voimansa/merkityksensä ja katoaa sinne tyhjyyteen mistä on ilmestynytkin.
Se mistä ajatuksesi ja harha-aistimuksesi ovat peräisin, aiheuttajia voi olla lukemattomia, kuten kahvi, tee, tupakka, alkoholi, ruokien lisäaineet, limsojen makeutusaineet, energiajuomat, lääkkeiden sivuvaikutukset, hormonikorvaushoidon sivuvaikutukset (kuten e-pillerit tai Thyroxin), sopimaton ruokavalio, stressi, traumaattinen tapahtuma, äkilliset elämäntapamuutokset, lievä myrkytystila, hormonisäätelyhäiriö, kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta, kilpirauhasen tulehdus, muu somaattinen sairaus, liiallinen tai liian vähäinen liikunta, ylikunto, murrosikä (tai aikuisella hormonaaliset muutokset) jne. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa murehtisi tuota oireiluasi liiemmin, jos vain pärjäät sen kanssa eikä ole muita oheisvaivoja.
Mutta jos vaivasi vie sinulta toimintakykyä/toimintakyvyn tai sinulla on ohessa myös joitakin somaattisia (fyysisiä) oireita, silloin voisi harkita lääkärille menemistä. Somaattisten oheisoireiden tapauksessa oireilun taustalla saattaisi olla jokin tulehduksellinen tai neurologinen aiheuttaja, joka manifestoituu neuropsykiatrisena oireiluna. Silloin ensimmäinen osoite voisi olla esim. neurologin, neuroimmunologin tai endokrinologin vastaanotto. Mutta mitään huolta ei kannata tässäkään tapauksessa ottaa, koska mitään hätää tai vaaraa ei ole.
Jos kertoisit enemmän elintavoistasi, elämäntilanteestasi, elinolosuhteistasi ja muuten itsestäsi, olisi enemmän tietoa, jonka pohjalta voisi neuvoa sinua paremmin. Jos tahdot, voisit kertoa itsestäsi jotakin yleisellä tasolla paljastamatta mitään liian henkilökohtaista. Voisit aloittaa vaikka sillä, että kertoisit koska ja minkä asian yhteydessä oireilusi alkoi.
En muista tarkalleen milloin nämä harhat ja tuntemukset ovat alkaneet, mutta ne alkoivat sellaisina pieninä ja outoina, jotka minun piti tarkistaa läheisiltäni näkivätkö tai kuulivatko he esim. Vanhan puhelimen soimista. Kun tarkemmin ajattelen, olen jo pienenä kuullut välillä omiani, kuten puhetta, mutta silloin niitä oli harvoin. Nyt joinakin päivinä tuntuu, että hahmoja vain liikkuu ja liikkuu kotonani.
Kaikissa vastauksissa on ihanasti ohjeita, että ajattele järkevästi ja tiedät, että keittiö ei pala. Kyllä minä sen tiedänkin, mutta ongelma on se, että siinä hetkessä se tunne on niin voimakas, että vasta myöhemmin ymmärrän mitä on tapahtunut. Sama harhoissa: ne ovat hetken tosi tosia, kunnes "herään" ja ajattelen järkevästi. Se on vähän sellaista kun kävelelisi ympyrää ja tajuaisi vasta myöhemmin, että näki jonkun kiven jo viidettä kertaa.
Noista aiheuttajista ainoa, joka sopisi minuun on ehkä liian vähäinen liikunta, sellainen "kunnon" liikunta.Ja ehkä olen vähän stessaantunut nyt kun on abi-vuosi lukiossa, ja vietän paljon aikaa yksin... en tiedä. Jotenkin minusta vain tuntuu siltä, että etäännyn ihmisistä ja lähennyn oman mieleni kanssa.
En ole kauhean pelästynyt näistä tuntemuksista ja muusta jos ne pysyvät pääni sisällä eikä aiheuta sen enempää oudoksuntaa kun sellaiset hassut kysymykset, kuten kuulitko sinäkin sen?
Olen superonnellinen vastauksista :)
Kertomasi perusteella vaikuttaisi olevan niin, että "harhat ja tuntemukset" olisivat harmiton syntymäominaisuutesi, joka saattaa olla jonkinlaista keskushermoston yliherkkyyttä. Mukana on mahdollisesti pienehköä aivojen välittäjäaineiden toiminnan poikkeamaa tms., joka kuitenkin sinällään on todennäköisesti normaalin vaihtelun rajoissa.
Ominaisuutesi siis ilmeisesti johtaa stressin ja vähäisen liikunnan alla pienimuotoiseen tiettyjen aivoalueiden lyhytaikaiseen ylivilkkauteen/kuormittumiseen (seurauksena väliaikaiset poikkeamat aistihavainnoissa ja tuntemuksissa). Liiallinen yksin oleminen saattaa korostaa ilmiötä ja voi johtaa liialliseen vaivan pohdiskeluun ja pyörittelyyn mielessä.
Sopiva liikunta/urheilu (kohtuullisuuden rajoissa), mielihyvää tuottavat harrastukset ja positiivisten ystävien kanssa ajan viettäminen vähentää stressiä ja aivojen ylikierrostilaa/kuormittumista, unohtamatta normaalin vuorokausirytmin ylläpitämistä ja kunnon yöunia. Jos ystävistä on pulaa, niitä voi koittaa etsiä mm. netistä, tukiryhmistä, seuroista ja harrastusten parista.
Mielestäni vaikutat täysin normaalilta nuorelta henkilöltä (jolla on omat ominaisuudet), jolla on ihan samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia - kaikkine outouksineen ja hassuuksineen - kuin kaikilla muillakin ikäisillään ja aikuisilla ihmisillä. Tiedä tämä, että olet äärettömän arvokas ja tärkeä ihminen juuri tuollaisena ihmisenä kuin olet! Ja se pitää muistaa, että kaikilla ihmisillä on silloin tällöin, tai miksei vähän useamminkin, erikoisia tai kummallisia ajatuksia tai aistihavaintoja, eikä siinä ole mitään ihmeellistä tai poikkeavaa.
Itse olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi vaalia omaa "omituisuuttaan" - kunhan ei tee sitä vaivaksi tai sairastumiseksi asti - ja kääntää omat heikkoutensa vahvuuksikseen. Itse aion hyödyntää omaa erikoista mielenmaisemaani ja älykkyyttäni taiteessa. (Mutta jos oma tietty ominaisuus tai omituisuus on ainoastaan kovaksi vaivaksi, eli pelkkä stressin aihe, silloin sille tulee "kääntää selkänsä" tai jättää se "omaan arvoonsa".)
Toivottavasti vastauksestani on keskustelun aloittajalle ja jollekulle satunnaiselle lukijalle hyötyä ja iloa.
On hyvä, että edes jälkeen päin tiedostat nähneesi sen kiven vaikka vasta viidennellä kierroksella. Kun muistat ja tunnistat nämä aiemmat tilanteet, opit ehkä tunnistamaan uudet tilanteet, kun ne ovat päällä. Luota itseesi ja järkeesi. Tunnista oikea aito todellisuus.
Älä kuitenkaan jää liikaa puimaan ja analysoimaan näitä tilanteita ja tapahtuneita. Älä tarkkaile liikaa itseäsi. Älä anna peloillesi liikaa aikaa ja huomiota. Liika tarkkailu saattaa vaan ruokkia mieltäsi tuottamaan lisää pelkotilanteita. Havannoi avoimesti sitä mitä oikeasti elämässä ja ympärilläsi tapahtuu. Älä käperry yksin omaan päänsisäiseen todellisuuteesi.
Älä anna mielesi upottaa itseäsi pääsi luomaan päänsisäiseen virtuaalitodellisuuteen. Älä huumaannu omasta päänsisäisestä maailmastasi niin, että etäännyt todellisuudesta. Tarkkana!
Oli pakko poimia tämä esiin yhdestä aiemmasta vastauksesta:
"Ja kun et anna vaivallesi huomiota/valtaa, se menettää voimansa/merkityksensä ja katoaa sinne tyhjyyteen mistä on ilmestynytkin."
Tuossa on hyvin iso totuus.
Tätä kannattanee itse kunkin miettiä kohdallansa.
Mikä voima, valta, merkitys voi voi olla tyhjyydestä syntyneellä olemattomalla? Valtaa olemattomuudelle ei ainakaan pidä antaa. Huomionkipeä vaiva voi olla, mutta eipä muuta. Ei ole huomion arvoinen. Unohda.
Myönteinen juttu, kun löysit kirjoituksestani viisauden sanoja ja nostit kertomani esille.
Toivottavasti muutkin lukijat ymmärtävät tuon, jotta saisivat siitä apua vaikeaan elämäntilanteeseen, vaivaan tai sairauteen.