Ihastunut nainen: millaisia ajatuksia ajattelet

Itse ihastun aika kokonaisvaltaisesti, joten muihin miehiin suhtaudutaan silloin neutraalilla kohteliaisuudella vaikka ne eivät voisi paljon vähempää kiinnostaa. Yritän kyllä suhtautua päällisin puolin ihastukseenikin samalla tavoin, eri asia kuinka hyvin siinä sitten onnistuu. Ajatukset pyörivät jatkuvasti hänessä... ja yleensä aika paljon siltä kannalta, että tulee mietittyä millaista olisi päästä sänkyyn ko. henkilön kanssa. Muut ajatukset koskevat pääasiassa henkilön positiivisia piirteitä ("onpas kiva hymy, upea leveä selkä, onpa kivat elämänarvot asian x osalta, ajatteleepa se asiasta y fiksusti"). Ihastuksen lauhtuessa kriittisyys miestä kohtaan alkaa toki lisääntyä, mutta se lienee vain positiivista alun lähes kritiikittömien ruusunpunaisten lasien jälkeen.

Minua kiinnostaa vain ja ainoastaan ihastukseni kohde. Muitakin miehiä pörrää ympärillä, mutta ei voisi vähempää tällä hetkellä kiinostaa. En kuitenkaan ole varma, että tuleeko siitä mitää miehen kanssa, johon olen niin kovin ihastunut. Keskustelemme somessa päivittäin ja olemme tavanneetkin, mutta kumpikaan ei tee mitään asian etenemiseksi.

Lämpimiä, tuhmia, kauniita, riisuvia..hmm, siis on mielessä melkein koko ajan. Tavatessa olen sulaa vahaa ja joudun käyttämään kaiken tahdonvoimani siihen etten koskettele tai toljota ihastuksen kohdettani koko ajan.

Muihin suhtaudun ihan normaalisti, yksi on vain joka vie jalat alta.

Tähän taas tekee mieli ihan kapina mielessä vastailla ja potkia vähän mustasukkaisia perseelle.

Noh, juttuhan on niin että jos jostain tykkää ajattelen hänet ihmisenä, en minään yli-ihmisenä joka on jollain Jeesus kristus statuksella. Ihminen jossa on hyviä että huonoja ominaisuuksia. Kun ihastun hyväksyn sen ihmisen pakettina johon kuuluu myös ne huonot puolet. Rakastan niitä huonojakin puolia vaikka ne toisinaan ärsyttävät.

Suhteessa joskus olen välillä huvittuneena miettinyt että miten voinkaan rakastaa ja pitää suloisina samoja ominaisuuksia ex-miehessäni mihin menetin välillä totaalisesti hermoni. Joskus asiaa hermostumisesta mykkäkoulua vedellessä ja hiljaa tiskailessa vaan mietin huvittuneena että ei jumalauta että pitää ollakin raivostuttavaa että rakastan noita ton veemäisiäkin puolia enkä mä ihan oikeasti vaikka hermojani raastaakin ja tekee mut hulluksi haluaisi mitään tuossa ihmisessa lähteä muunteleen jos vallan saisin siihen. En koskisi mihinkään ominaisuuteen. Haluaisin pitää toisen sellaisena, koska ne vittumaisetkin piirteet tekevät siitä ihmisestä juuri sen ihmisen. Epätäydellisen täydellisen ja sitä kautta maailmaan mahdottomimman ja samalla maailman suloisimman ja rakastettavimman.

Noin ajattelen aina ihastuneena ihastukseni kohteesta. Otan ihmisen sellaisenaan virheineen päivineen ja rakastan häntä kokonaisuutena. En osaa ajatella rakkautta jossa rakastetaan vain kiiltokuvamaista kuvaa josta irrotetaan kaikki "virheet" pois.


Miten suhtaudun muihin miehiin ihastuneena? Riippuu tilanteesta. Juttuhan on niin että ihastuneena ei ole lupauksia annettu, ei edes pakosti tiedetä että tunteeko toinen samoin tai että onko edes vapaa

Silloin kun tilanne on auki en osaa ajatella kuin ihastumisen kohdetta. Muut miehet ei kiinnosta. En osaa ihastua vaikka yrittäisin väkisten. Muut miehet koen enemmän ns. sukupuolettomina... tunnetasolla


Taasen jos tilanne se että tiedän ettei tunteet ole molemminpuoliset tai toinen varattu, mulla lähtee hakupäälle. Se käynnistyy lähes automaattisesti. Ihastus on ajatuksissa mutta näen jo muutkin miehet taas miehinä ja miellän päässäni ne taas vastakkaiseksi sukupuoleksi enkä enää katsele ns. sukupuolettomina heitä.

Se on että haist viddu!

Sellaista että kurjaa ettei aikamme ollut vielä..
Ajattelen hänestä pelkkää hyvä vaikka olenkin ollut ihan romuna, toivon hänelle sellaista elämää kuin hän haluaa.
Hän on hyvä mies, muttei minulle. Valitettavasti.

No semmossii, et pässi jaaaa pässimpi jaaa pässein!

Sellainen ajatus on käynyt mielen vieressä, että entä jos hän onkin aivokääpiö, joka leikkii älyllistä. Sitten kuhertelen, että ihihihiiiiii =D

Ihastunut nainen joka työstää irtipääsyä, on yhden miehen nainen ensimmäisestä tunteesta lähtien. Ajatuksethan on hyvin monenlaisia: tehtäis yhdessä niitä asioita mistä molemmat tykkää ja erillään niitä mitkä on tyttöjen tai poikien juttuja. Ajattelen tietysti niistä hetkiä jolloin tehdään ja ollaan yhdessä. Ja siis minun tapauksessa tunne-eroahdistus menossa. Vielä en ole kenenkään treffikutsuun myöntävästi vastannut, kun mieli on "varattu".

Paremminkin päästän irti. Liian kauan on mennyt ajatellessa, haaveillessa... Koskaan en tule ole hänelle olemaan yhtä "iso" kuin hän on ollut mulle. Hänellä on oma elämänsä kauempana (liekö naista vaie ei, tiedä häntä) ja olen saanuut käsityksen että ollaan eri planeetoilta, minä tavallinen luonnonlapsi jolla on multaa varpaiden välissä ja vaaleanpunaiset haaveet en ole riittävä tai riittävän kokenut, kansainvälinen, fiksu tai muutakaan.

Rasitteena jos huomioi. En noteeraa muutenkaan äijiä.