Mutta näin olen sen ymmärtänyt: olet onnellisesti naimisissa, suhde ei ehkä ole enää niin intohimoinen, mutta arki toimii ja muuten kaikki hyvin.
Jos olen oikeassa, kannattaa pitää kiinni siitä mitä on.
Jos olen oikeassa, kannattaa pitää kiinni siitä mitä on.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Näinhän se järjellä ajateltuna menee.
Harmi vaan että romanttiset tunteet kohdistuu johonkin toiseen ihmiseen.
En minä mene enää koskaan naimisiin. Passaan ainoastaan omia lapsiani.
En mene minäkään. Huolehdin vain lapsestani ja hänen menoistaan tulevaisuudessa.
Kaikki meni aivan päin mäntyä jo vuosia sitten.
Mistä ap tiedät toisten ihmisten elämät ja avioliitot niin hyvin, että voit sieltä suositella "pitämään kiinni siitä, mitä on". Mitä, jos ei ole hellyyttä ja läheisyyttä koskaan ollutkaan? Mitä, jos aito rakkaus puuttuu? Mitä, jos yhteiset tavoitteet elämälle puuttuu? Mikä sinä olet sanomaan, että jonkun pitäisi tyytyä parisuhteeseen, joka muistuttaa kaveruutta. Voi itkut sun kanssasi.
Jos hän kysyisi tilanteestani kertoisinko, että avioeron lisäksi harkitsen työpaikan vaihtoa? Kertoisin, jos meillä olisi toivoa.
Mun tilanne olis ainakin ymmärretty väärin. Liittoni on tasan taloudellinen liitto tätä nykyään. Tunteet valuneet ilkeilyn ja välinpitämättömyyden takia viemäriin vuosia sitten.
samoin voisin suurinpiirtein sanoa...
ja onneton. Yritän pitää kiinni
Olen yksinäinen myös. Olen menettänyt kaverisuhteetkin tämän vuoksi lähes kokonaan ja joudun hoitamaan kaiken, vailla rakkautta.
Se on painanutkin mieltäni. Ei enään. Miksi niin vaikea kertoa tämä sinulle?.
Minua ei enää kiinnosta kenenkään toisen ajatukset tai tunteet. Elätän itseni, jos on tarpeen vaikka tekemällä kahta työtä. Kukaan ei voi ostaa minua. Ainoa mitä haluaisin on rakkain työpaikkani.
Rakastunut toiseen (sinuun?)
Olen eronnut.
kuin myös vuosia sitten, mutta minulla on edelleen sama sukunimi.
Ei kannata tehdä johtopäätöksiä tietämättä tilannetta. Suhteessani ei ole tunteita, eikä enää oikeastaan mitään muutakaan, vaikka ei ole kauan kun mentiin naimisiin. Suurin virhe. Selittäisin jos haluaisit tietää. Olin vain liian nuori, kun tämä suhde alkoi. Vihdoin olen tajunnut kaiken.
Pitäisi lähteä, ja niin aionkin. Lisäksi haluan sinut.
Pidän kiinni kuten kehoitit. Arjen harmaus kai tuli ja ihastuin. No kyllä tästä selviää! Ihana on tuo puoliso kun näin yksinään joutuu katsomaan tilanteen. En pysty kertomaan sille ajatuksistani koska ne hävettää. Puoliso ei ole koskaan antanut edes aihetta siihen miksi ihastuin. Kai myös iän tuomaa kriisiä sen myönnän. Hävettää ja nolottaa tilanne. Enköhän selviydy.
En kerro tänne. Tästä aiheesta en avaudu kaikille, vaikka avoin olenkin.
Silmä silmästä.
Minulla on syyni olettaa hänen olevan onnellinen. Moni kuitenkin on tässäkin ketjussa onnettomassa suhteessa ja rakastunut toiseen. Oletteko olleet joskus rakastuneita nykyiseen kumppaniinne ja voisiko sen rakkauden elvyttää? Vai onko koko elämä rakkauden perässä juoksemista? Arki tulee ja tunteet laimenevat uudenkin kanssa. Haluaako silloin taas jonkun muun? Tällaisia mietin, enkä itse ainakaan uskalla luottaa enää tunteisiin, vaan yritän ajatella järjellä.
Olen ollut puolet elämästäni nykyisessä suhteessa. Siinä on paljon hyvää mutta en voi sanoa rakastavani häntä enkä usko, että voin oppia rakastamaan.
Ehkä rakastit kuitenkin aikanaan. Muistatko miltä se tuntui? Jos sen saisi uudelleen herätettyä?
Ei kannata olettaa mitään, jos ei kerran tiedä! Menee usein väärin sillä tavalla. En ole naimisissa, enkä kovinkaan onnellinen.
Hämäriä muistikuvia. Ei sitä saa elvytettyä. Yritetty on, jo pitkään.
Mitä sitten jos kaikkien kanssa käy samoin? Tunteet kuihtuvat ja rakkaus kuolee? Olisiko pitänyt jäädä kuitenkin? Vai aina etsiä uusi ihminen, joka herättää tunteet? Nämä ajatukset vaivaavat.
Elämäni ei ole rakkauden perässä juoksemista. En ole koskaan rakastunut siinä mielessä miestäni, kaikki on vaan mennyt näin. Ja nyt on vahvoja tunteita sinuun.. Älä anna niiden valua hukkaan..
Ymmärrän, että oletat asian olevan toisin, koska siltähän se voi näyttää. Totuus on toinen. Sitäpaitsi olen kyllä sitoutuvaa tyyppiä.
Tämä viesti on nuorelta naiselta tärkeälle miehelle..
Ymmärrän sinua, jos et ole koskaan edes rakastanut miestäsi. Ei kannata tuhlata enempää aikaa suhteessa, puolet elämästä on jo pitkä aika ja jos tunteita ei sinä aikana ole herännyt, tuskin niitä herääkään. Enemmän mietin suhteita joissa rakkautta on ollut. Jos tunteet haalistuvat, tulisiko näin käymään muidenkin kanssa? Odottaako sitä elämältä liikoja?
Joissakin tapauksissa voi olla noin ja toisissa wi ole noin. Joskus luonteet eivät vain sovi yhteen, voi olla monenlaista alkoholismista narsistisuuteen ja väkivaltaan. Ihminen voi muuttua suhteen aikana tai tuleekin esille hänen hankalat piirteensä ja taipumuksensa. On monenlaista!
Silloin voikin olla niin. Ketäs itse kaipaat kun täällä pyörit?
Se ketä kaipaan, ei ole tärkeää. Hänellä on oma polkunsa. Nainen olen.
Tunteet kertovat sen, miten asiat ovat. Niiden perusteella voi toimia tai olla toimimatta.
oho palstalla on älyllistä keskustelua
Sellaisissa väleissä, puheväleissä että voisi sinulle kertoa sillä ethän toki oleta täällä kenenkään moisia kertovan?
Entäpä jos löytää sen suuren rakkauden vasta myöhemmin..?
Onko suuri rakkaus aina se sen hetkinen rakkaus? Helposti unohtaa mitä joskus on tuntenut?
Niin se varmaan on..
Rakastin vielä ensimmäisien lyöntien jälkeen. Kyllä sen rakkauden saa hakkaamalla ja alistamalla pois ajettua.
Tähänkin
Kuten elämässä yleensä
Pätee toteamus;
Elämä ei ole niin mustavalkoista
Miltä joskus saattaa vaikuttaa
No miksi sitten tyrkytät itseäsi jos on jo kerrottu että naimisissa on ja hyvin menee ? Unohda ja siirry eteenpäin.
Minusta tuntuu, että nyt ei nähdä metsää puilta.