Olen alkanut miettiä tätä koska niin moni nainen on viime aikoina vaan "kääntynyt" lesboksi.
Alkaa hiukan mietityttää että mitähän jos iso osa lesboista onkin vain seikkailijoita ja kun sitten kyllästytään tähän..niin mitä sitten...
Alkaa hiukan mietityttää että mitähän jos iso osa lesboista onkin vain seikkailijoita ja kun sitten kyllästytään tähän..niin mitä sitten...
Vastaukset 11
Vanhimmat
No sitäsitten että it's not your busines.
Eilisen uutisen mukaan naisten seksikokeilut naisten kanssa on erityisesti Suomessa lisääntyneet kovasti. Eli oppimallahan sitä nykyisin lesboiksi tullaan. Turhautuneet naiset hakee vaihtelua ja jäävät hetkeksi koukkuun, kunnes taas turhautuvat
On meitä lesboja ilman mitään kutsumaasi kääntymistä eli kokemusta miehistä! Ei sitä kokemusta tarvitse tietääkseen omaa suuntautumista nuorena, kuten lesboilla on. Bit on asia erikseen ja hekin saavat vapaasti olla itsensä ja hyvä niin. On tietysti myös erilaisia kokeilijoita, mutta kuka heitä kieltää.
No ei tämä lesbo ainakaan ! Mä oon ihastunut tyttöön/naiseen ekan kerran kun olin alta kouluikäinen, eikä se siit oo mikskään muuttunut. Tosin homman tiedostaminen tapahtu vasta (!) lukion jälkeen. Ja alkoi ns. bi-vaiheella (kuten monella ymmärtääkseni), sit vasta ekan tyttöystävän kanssa/jälkeen tajusin olevani lesbo, siihenki meni viel 4 vuotta, mut parempi myöhään, jne.
Minun kaikki tuntemani kaksi lesboa on lapsena miehen hyväksikäyttämiä. Tavallaan siis ymmärrän heidän lesboutensa
Toi on kans ihan täyttä skeidaa ! Onkohan parempi, että ET nyt enempää YMMÄRRÄ, koska ei meitä lepakoita käytetä hyväksi enempää kuin suakaan. Mutta aika monta "aika" hyvää provoa tässä nyt yhdeltä tyypiltä, eikö jo ala riittää ?
useinnäinon, valitettavasti olet pahasti hakoteillä olettamuksinesi, kannattaa siirtyä hörhöpalstalle mutuinesi. Ikävä huomata että tälle palstalle on pesiynyt yksi ja sama henkilö ja kommentoi miten näkee asiansa, liekö jotain kaapin perukoilla selvittämättä. Kyllä se siitä sinullekin päivä paistaa kun vain annat itsellesi mahdollisuuden!.
Juuri näin ! Kyllä mä myös suosittelen vähän pidempääkin terapiaa, niin tääkin voi saada lapsuuden traumat käytyä läpi. Nimenomaan psykoanalyysiä kantsii koklaa, vaikkei se nyt ihan muotijuttu ookaan
Minulla henkilökohtaisesti ei ole koskaan ollut mitään tarvetta seksiin miehen kanssa sen paremmin kuin parisuhteeseenkaan, en ole koskaan tunnistanut tällaista tarvetta itsessäni. Jos joku kysyisi minulta mitä tarkoittaa miehen puute, en osaisi vastata siihen. Kun monet tytöt alkoivat teini-iässä katsella poikia ja seurustella heidän kanssaan tai tapailla heitä, minussa ei tällaista asiaa syttynyt. Jo lapsena ajattelin, että jos minun pitää joskus aikuisena harrastaa seksiä, niin naisen kanssa mieluummin kuin miehen. Ja näin se ajatus on ollut siitä lähtien. Jossain vaiheessa jopa ajatus seksistä miehen kanssa ahdisti minua ja muutenkin ahdisti vuosikausia se, etten kokenut koskaan olevani täysin oma itseni. Olin jopa niin lukossa, että olin fyysisestikin tosi ummessa ja gynegologikin kerran ihmetteli onko mulla emätintäkään ollenkaan, mutta totesi sitten että on, mutta ahdistuneisuuden takia olin tosi lukossa myös alaruumiista. Kun vähän yli kaksi vuotta sitten tulin ulos kaapista, tuntui kuin jotkut lukot olisivat auenneet sisälläni ja liika ylimääräinen taakka pudonnut jo muutenkin kireiltä hartioiltani(aluksi ajattelin olevani bi, mutta myöhemmin minulle on selvinnyt että olen lesbo, koska minulla ei ole koskaan ollut mitään tarvetta seksiin miehen kanssa, sellainen puuttuu minusta eikä sellaista luultavasti koskaan minulle tulekaan, ei ainakaan tähän ikään mennessä ole tullut, olen nyt hieman yli 30-vuotias). Että minä en ole ainakaan pelkän seikkailun ja kokeilun halun takia lesbo ja luulen ettei suurin osa muistakaan lesboista ole. Kokeilunhalu, se että haluaa kokeilla seksiä oman sukupuolensa edustajan kanssa on eri asia kuin homoseksuaalisuus. Nämä kaksi asiaa on minusta pidettävä toisistaan erillään. Minä tiedän sisälläni että pidän naisista ja erittäin paljon ja että naiset ovat minulle ainoa vaihtoehto, jos joskus haluan seksiä ja parisuhteen, muita vaihtoehtoja minulla ei ole, koska luonto/luoja/elämä/geenit tai mikä ikinä se asia onkaan, ei ole minulle sellaista asiaa tähän päivään mennessä suonnut.
Ehkä just niiden seikkailujen tuloksena vasta huomaa miten lesbo sitä oikeesti on. Ja saattaahan Katariinan Sourin ulostulolla toki myös olla pieni vaikutus. Kun treffipalstat pursuaa onnellisesti naimisissa olevia ja ihan luvan kanssa seuraa hakevia äitejä.
Voi Katariina minkä teit:)
Joku voisi pitää muakin "käännynnäisenä" (mikä kauhea sana), koska olin useamman vuoden miehen kanssa parisuhteessa. Silloin ja jo sitä ennenkin ajattelin olevani bi, mutta koska olin hyvin ujo, en uskaltanut lähestyä niitä naisia, joista olin kiinnostunut. Olisi pitänyt tajuta hieman, miksei se suhde toiminut, mutta jälkiviisaus on aina suurinta. Ja pikkukylässä ja varsin uskonnollisessa ympäristössä kasvaneena se lesbona kaapista ulos tuleminen ei ole ollut kaikista helpoin ja luontevin asia, mutta toisaalta itselleen ja muille voi valehdella vain tiettyyn pisteeseen asti ;) toivoisin vaan, etteivät ihmiset tuomitsisi niitä, jotka tulevat (oikeasti ja aidosti) kaapista vähän kypsemmällä iällä, ja kokeilijoillekin kivoja seikkailuja, jos ne tuovat jotain uutta elämään!