Toivotan niille, jotka oikeasti kaipaavat. Sinä, joka et syystä tai toisesta saa olla kaipaamasi kanssa, vaikka sitä niin haluaisit, ja kokisit, että se olis hyvä, ja jopa tarkoitettukin. Se vaan ei ole. Ainoa tie parantua, on se, että et enää toivo näkeväsi häntä, et katsele kuvia, jne jne. Aluks se vaikuttaa mahdottomalta, kun koet niin voimakkaasti, että teidän pitäis olla yhdessä. Mutta irl asia ei ole niin, se on vaan sun oma juttu, ei sen toisen. Omista ulelmista ei pidä luopua, vaan päättää muuttaa ne koskemaan jotakuta, sellaista 'kaunista' ihmistä' joksi kaivattusi kuvittelit. Tee mielikuvaharjoituksia, kirjoita ajatuksiasi paperille. Psyykkaa itseäsi tietoisesti eroon juuri siitä ihmisestä, jota kaipaat. Kuulostaa utopistiselta, mutta tällai on mahdollista muuttaa alitajunnan tasoa. Jos tuijottelet ihmisen kuvia, voit olla varma, että siellä se ihminen pyörii. Tuota ihmistä ei ole mitään syytä vihata, kostaa mielessään yms, vaan ainoastaan työstää asiaa irl-elämää vastaavaksi, siis siihen, että hän ei ole sinun elämässäsi. Ja tämän myötä voit kuvitella haaveisiisi jonkun hahmon, unelman, jonka kanssa teet asioita, joita olisit tehnyt sen tietyn kanssa. Tällä tavalla ajtukset saa uutta ravintoa, ja siellä sun on parempi olla. Voimia jokaiselle joka vielä oikeasti kaipaa. Sytytät ikään kuin kynttilän kaivatullesi.
matkalle parantumiseen
hyvänKynttilän
555
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En halua miestäsi, mutta on se säälittävää toimintaa sinulta. Jos haluan niin se ei kuulu tänne. Ajatelkaa muut samoin, lahko ei päätä elämästänne, asioistanne ja tulevaisuudestanne. Se lahko murtuu one by one. Tavikset voittavat ja elämä. Älkää hävetkö tunteitanne, ne ovat osa teitä. Älkää heittäkö kuitenkaan arkea ja normaalisuutta pois. Ajatelkaa että olette yhtätärkeitä kuin muut ja ihan jokaisella on oikeus ajatella ja puhua mitä sattuu luottoihmisten parissa. Jokaisella on oikeus tunteisiin ja omiin ajatuksiin. Joskus jonkun sydän särkyy, nämäkin ovat yksityisasioita ja jokainen hoitaa tavallaan. Ei ole suurta lahjoa joka voi tulla sanomaan kuka on oikeutettu yksityisiin ajatuksiin tai kuka kantaa kenenkin maineen. Jokaisella on oikeus yksityisyyteen, omaan itseensä ja ajatuksiinsa. Jokaisella on oikeus ajatella joskus pahasti, ei pitäisi vain ajatuksena loukata ketään.
Unohtamaan. Hän mies on minulle se oikea ja en pysty häntä unohtamaan.
Kuulostaa vähän keinotekoiselta.
Minä ajattelen ja toimin niin, että hyväksyn omat tunteeni sellaisina kuin ne ovat. Niillä on oikeus olla sellaisia kuin ovat. Aitoja, pahoja tai hyviä.
Se ottaa oman aikansa, mutta tässä iässä jo tietää, että ei se ole niin vaarallista. Ei ole tarpeen puhua ja selitellä ja kuvitella tai projisoida tunteita joksikin toiseksi kuin mitä ne ovat ja miltä oikeasti tuntuu. Osaan olla yksin tunteideni kanssa, en pelkää niitä. Kynttilän voin kyllä sytyttää kaivatulleni, mutta en hautausmielessä, vaan ajatellen häntä ja muistellen. Päästää irti...vapauttaa itsensä ja se toinen...kaikki negatiivinen ja vihamielinenkin pitää hyväksyä, mutta se menee nopeasti ohi. Eri vaiheet pitää käydä läpi.
Tunne jää lopuksi kauniiksi, lämpimäksi ajatukseksi, pieneksi lahjaksi.
Tälle matkalle haluun lähtee mä tyttö.
EN PYSTY KUVITTELEE MITÄÄ MIELIKUVITUSHAHMOA SEN MIEHEN TILALLE!!!