Ylistys ihastukselle
1:1 Olet kuin leivos ja pullataikina, karamelli ja limonadi. Olet elämänsuolan mauste, täydellismystinen kuin yötaivaallinen pyöröjuusto.
1:2. Olet tähtisilmäinen enkelströsseli jäätelöhiutalein päällä. Olet ensilumi autiolla palolaakealla, tulen ja hengen lepyttäjä.
1:3. Esi-isäsi kävelivät metsissä, eivät osanneet aavistaa. Taivaasta satoi vettä; vilja kasvoi, korjattiin ja syötiin. Eivät tunteneet henkiä, joiden olemassaoloksi työskentelivät.
1:4. Ne taas tuntevat ja taistelevat, eivätkä tunne henkiä joille työskentelevät;
toisensa näkevät toisensa omat.
Ymmärrys koetuksella
2:1 Tämän heille sanottuaan hänen palstahaareminsa pohti: "Mikä on tuo mies olevinaan, hänhän puhuu kuin väinämöisläiset! Ei hänessä ole sitä harmautta ja vakautta kuitenkaan: yhtä sekava vain, vähemmän luotettava näin"
2:2 Tämän kuultuaan hän otti karahkansa ja hakkasi mäntyä, joka kuihtui siihen paikkaan.
2:3 "Ettekö te neljänkään jakeen jälkeen tajua! Onko teillä usko lopussa? Katsokaa mäntyä, joka kuoli!
2:4 Se ei tiennyt miksi hakkasin sitä, koska ei tunne merkitystä, mutta minä rakennan lauteet saunaani;
2:5 jokainen sukupolvi rakentaa lauteita!
Lauteiden jakaminen
3:1 Lauteiden puolesta mänty kuoli ja höylättiin, ja nostettiin kolmantena päivänä sahan terille.
3:2 Totisesti sanon teille tämän olevan perinnöllinen tietämys: elämällä ja rakkaudella on jatkumo selkänne takana.
3:3 Teillä ei ole silmiä selässänne, joten olkoon mänty tietämyksemme muistopuu. Menkää aina mänty edessänne!
3:4 Minun mäntyni on kova ja vahva, se antaa teille pyhyyden kosketuksen: ottakaa puuta niin paljon kuin tarvitsette, minä olen metsä ja minä tarjoan.
3:5 Jakakaa tietämystänne edespäin: muistakaa mänty edellänne!
1:1 Olet kuin leivos ja pullataikina, karamelli ja limonadi. Olet elämänsuolan mauste, täydellismystinen kuin yötaivaallinen pyöröjuusto.
1:2. Olet tähtisilmäinen enkelströsseli jäätelöhiutalein päällä. Olet ensilumi autiolla palolaakealla, tulen ja hengen lepyttäjä.
1:3. Esi-isäsi kävelivät metsissä, eivät osanneet aavistaa. Taivaasta satoi vettä; vilja kasvoi, korjattiin ja syötiin. Eivät tunteneet henkiä, joiden olemassaoloksi työskentelivät.
1:4. Ne taas tuntevat ja taistelevat, eivätkä tunne henkiä joille työskentelevät;
toisensa näkevät toisensa omat.
Ymmärrys koetuksella
2:1 Tämän heille sanottuaan hänen palstahaareminsa pohti: "Mikä on tuo mies olevinaan, hänhän puhuu kuin väinämöisläiset! Ei hänessä ole sitä harmautta ja vakautta kuitenkaan: yhtä sekava vain, vähemmän luotettava näin"
2:2 Tämän kuultuaan hän otti karahkansa ja hakkasi mäntyä, joka kuihtui siihen paikkaan.
2:3 "Ettekö te neljänkään jakeen jälkeen tajua! Onko teillä usko lopussa? Katsokaa mäntyä, joka kuoli!
2:4 Se ei tiennyt miksi hakkasin sitä, koska ei tunne merkitystä, mutta minä rakennan lauteet saunaani;
2:5 jokainen sukupolvi rakentaa lauteita!
Lauteiden jakaminen
3:1 Lauteiden puolesta mänty kuoli ja höylättiin, ja nostettiin kolmantena päivänä sahan terille.
3:2 Totisesti sanon teille tämän olevan perinnöllinen tietämys: elämällä ja rakkaudella on jatkumo selkänne takana.
3:3 Teillä ei ole silmiä selässänne, joten olkoon mänty tietämyksemme muistopuu. Menkää aina mänty edessänne!
3:4 Minun mäntyni on kova ja vahva, se antaa teille pyhyyden kosketuksen: ottakaa puuta niin paljon kuin tarvitsette, minä olen metsä ja minä tarjoan.
3:5 Jakakaa tietämystänne edespäin: muistakaa mänty edellänne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Evankelista.. noh, hauska olet. :)
Jollakin taitaa viirata hieman. Sitä se teettää...
Väinämöläiset ;D
Ooo tämä on kerrassaan ihana sanan virvoitus! Tahdon ilolla ja riemukkain askelin rientää tästä evankeliseerauksesta ammentamaan heti ja justiinsa! Nöyrät sen kuulivat ja suuresti ilakoivat.
Tosin on sanottava, että Raamattu on Jumalan sana. Hauskasti aloittaja mukaili Raamatun kerrontatapaa. Raamatun sana on hyvin arvokas. Siinä on viisaus ja voima. Hienoin kirja, jonka voi omistaa. Nyt hyvää yötä.
Muista kerätä kaikki risut lopuksi, kun lauteet on kuosissa, oi Mosses.