Tappelijat jotka ei saaneet koko potentiaalia

Keitä tulee mieleen?

Scott Parker; Helposti pääsee korkealle mun kautta aikain listalla, mut silti aina jäi maku, että ois voinu tehä vieläki paremmin.
Oli nimittäin erittäin huippuunsa viritetty, ihme, ettei tehny tuhoisampaa jälkeä.

Matt Johnson; tottakai korkealla mun listoillani, mut silti jäi aina maku, et ois voinu tehä vieläki kovempaa jälkeä.
Usein menetti tasapainonsa, missasi iskujaan.

Link Gaetz; Teki virheen, kun ei harjoitellu tarpeeksi itse peliä, oli surkea kiekkoilija, jonka takia ei pelannu paljoakaan NHL:ssä, mut potentiaali huippytappelijax oli PALJON.

Louie Debrusk; isokokoinen, lihaksikas, painava, kaikki emmeet huipulle, mut liika kiltteys vaivasi ja passiivisuus tappelutilanteissa.

Stu Grimson; kaikkein parhaimpia kautta aikain, mut silti tuntui, että mitä jos ois treenannu enemmän puntilla hankkien lisää lihasmassaa, ni mitä sitte ois tapahtunu??

Darren Langdon; ei tietenkään pettymys, mutta iskuvoimassa uupui ja voimatasossa, jos ois treenannu enemmä voimaa, ois päässy huippunimeksi(top 1-5) useaksi vuodeksi, takuulla.

Paul Laus; painava vastustaja, mut ei satsannu yhtään suojaukseen tapellessaan, siksi ei tavoittanu parasta potentiaaliaan koskaan.

Chris Simon; niin kova kaveri että huimaa, mutta suojaus umpisurkea, loukkaantui usein, moukaroi lujaa vastustajaa, mutta miksi ihmeessä ei panostanu paremmin suojaukseen? Ei saanu siksi koko potentiaaliansa esiin.
Höh.

Wendel Clark; Yliarvostettu, tappeli usein heikompia vastaan, ei hankkinu voimaa tarpeeksi, potentiaalia ois ollu parempaan, jos ois satsannu rutkasti enemmän voimatasoon ja tapellu enemmän kovien äijien kanssa.
Ehkä vältteli niitä, koska pelkäsi saavansa turpiin.