tarkka seuranta ettei vaan tienaa liikaa, MIKSI?

Ongelma on hankala. Siksipä tulo- yms loukuista puhutaankin.

Perussyyhän moiseen tarkkailuun on siinä, että jos saa yhteiskunnan kustantamaa sosiaalitukea tai muuta etuutta vähätuloisuuden tai tulottomuuden vuoksi, niin silloin pitää olla vähätuloinen tai tuloton. Ja jossain sitten menee raja, kun oikeus noihin yhteiskunnan tukiin. Eihän tarkoitus ole elää tuilla, ja varsinkaan jos on omia tuloja.
Ongelmahan liittyy juuri niihin rajoihin, jossa yhteiskunnan tukien saaminen menee. Onko rajat kohdallaan ja miten rajat käytännössä toimii, siinäpä se

Joo, just näin, koska tämä on kateuden yhteiskunta. Ymmärrän, että joku katto pitää olla. Mielestäni opiskelijoilla, jotka saavat opintorahan, sopiva ansiokatto olisi 5000 euroa/kk. Osa-aikaeläkkeellä, jonka saa aikaisintaan 61-vuotiaana, ansiokatto voisi olla 4000 euroa/kk. Minulta aikoinaan opiskellessani karhuttiin pois saamani opintoraha, koska minun oli pakko ottaa pois säästöni pitkäaikaistililtä (jolla olevat rahat olivat perintörahoja, joista olin jo maksanut ison perintöveron), kun silloinen hyvätuloinen puolisoni ei suostunut minua elättämään opintojeni aikana, eikä opintoraha riittänyt elämiseen. Nyt kituuttelen nälkärajalla, koska osa-aikaeläkkeeni on hyvin pieni, ja saan ansaita työstä vain noin 30 % eläkettä edeltävistä tuloistani. Jos menee sentinkään rajan yli, minut pullautetaan pois osa-aikaeläkkeeltä! Sairasta, minun mielestäni. Ei ihme, että tämän yhteiskunnan pyörät eivät pyöri, kun ansaitsemaan kykenevätkin ihmiset pitää pakottaa köyhyyteen!

Vielä työttömyyskorvaussysteemistä Suomessa verrattuna Ruotsiin: Ruotsissa asuessani 80-luvun lopulla aloitin kotiäitiyden jälkeen aluksi osa-aikaisen (melko satunnaisen) extratyön. Oltuani jonkun aikaa tässä työssä saatoin hakea työttömille päivilleni KAS-työttömyyskorvausta, joka ei ollut kovin suuri, mutta jonka sain muistaakseni koko ajan, olinpa ollut töissä kuinka vähän tai paljon tahansa. Lähetin työssäololaput työttömyyskassaan, eikä mitään todistuksia työnantajalta tarvittu, vaan kas-korvaus tuli nopeasti ja sujuvasti kuin manulle illallinen. Kun aloin olla enemmän töissä, pääsin ammattiliiton ansiosidonnaiselle työttöminä päivinäni. Yhä uskottiin lähettämiäni hakemuksia, eikä mitään todistuksia työnantajalta kaivattu, vaan korvaukset työttömiltä päiviltä tulivat nopeasti ja kivuttomasti. Uskon, että tämä oli loppujen lopuksi kannattavampaa kuin ison tarkistushenkilöstön ylläpito, joiden palkkaus olisi varmasti ollut kalliimpaa kuin jokunen katteeton korvausmaksu. Tärkeintä oli , että talous pelasi, yhteiskunnan pyörät pyörivät, eikä yhden köyhän kyttääminen!
Sitä olen aina ihaillut Ruotsissa, että, ainakin ennen, siellä pyörät pyörivät, kulutusyhteiskunta kukoisti, eikä systeemi perustunut kyttäämiseen ja kateuteen! Paljon on muuttunut Ruotsissa sitten noiden aikojen, mutta vieläkin siellä talous pyörii paljon paremmin kuin Suomessa, arvaan kyllä miksi.