Muutos harvoin sujuu ongelmitta.
Barry Goldwater ei varmaan sano monelle nuoremmalle ihmiselle mitään. Tuota nimeä on kuitenkin toisteltu Yhdysvaltain politiikkaa seuraavissa piireissä viime kesän republikaanien puoluekokouksesta lähtien.
Vuonna 1964 varakas republikaaniehdokas Goldwater halusi muuttaa puolueensa suuntaa sosiaaliberalismista kohti talousliberalismia. Hänen kuuluisia vaaliteesejään on muun muassa se, että vapauden puolustamisessa äärimmäisyyksin meneminen ei ole mikään pahe, eikä maltillisuus oikeuteen pyrkimisessä hyve.
Valitsijamiehistä 486 äänesti demokraattien Lyndon B. Johnsonia, kun 52 tuki ääri-ihmiseksi leimattua Goldwateria. Äänestäneestä kansasta vain 38,4 prosenttia antoi tukensa Goldwaterille, joka palasi vaalien jälkeen senaattiin.
Se oli vaalihistorian tylyin tappio.
Vaaleja seurannut nuori Ronald Reagan kuitenkin innostui Goldwaterin ajatuksista, jotka lopulta loivat pohjan koko puolueen uudistumiselle ja kantoivat Reaganin aina presidentiksi saakka.
Republikaanit on vielä nykyäänkin opittu tuntemaan puolueena, joka vaaleista toiseen vaatii pienempiä veroja, säännöstelyn purkamista ja budjetin tasapainotusta. Kaikki erkaantumista yrittäneet puolueen jäsenet on leimattu yksittäistapauksiksi.
Kunnes tuli Donald Trump
Puolue on viikko ennen vaaleja jälleen 52 vuoden takaisissa tunnelmissa, jossa murskatappio ja uudistuminen ovat todennäköisin skenaario.
Tällä kertaa Trumpin rasistiset ja epätotuuksia viljelevät ajatukset tuskin aiheuttavat suurta kehitystä, mutta se tapa, jolla puolueytimen ulkopuolelta vyörynyt voima on tarinansa luonut, voi osoittautua republikaaneille vielä tärkeäksi kokemukseksi jatkoa ajatellen.
Harva Trumpin äänestäjä antaa äänensä republikaaniehdokas Donald Trumpille, vaan ääni Trumpille on mielenilmaus nykyistä hallintoa vastaan. Ja nyt republikaaneilla on näihin ihmisiin yhteys.
Puolueen kannalta Trumpin aiheuttama muutos on esimerkki, jonka mukaan puolueen sisällä voi olla vakavasti otettavia vapaamatkustajia, eikä vain perinteisen republikaanin mallin mukaisia sivujakausmiehiä.
Paradoksaalisesti Trumpista on kehittynyt vuoden aikana republikaanien viime vuosien tärkein henkilö, eikä puolueen tuhoava voima, jollaiseksi häntä on tykätty leimata.
Kiinnostava ja täysin relevantti kysymys on, että mitä sitten?
Barry Goldwater ei varmaan sano monelle nuoremmalle ihmiselle mitään. Tuota nimeä on kuitenkin toisteltu Yhdysvaltain politiikkaa seuraavissa piireissä viime kesän republikaanien puoluekokouksesta lähtien.
Vuonna 1964 varakas republikaaniehdokas Goldwater halusi muuttaa puolueensa suuntaa sosiaaliberalismista kohti talousliberalismia. Hänen kuuluisia vaaliteesejään on muun muassa se, että vapauden puolustamisessa äärimmäisyyksin meneminen ei ole mikään pahe, eikä maltillisuus oikeuteen pyrkimisessä hyve.
Valitsijamiehistä 486 äänesti demokraattien Lyndon B. Johnsonia, kun 52 tuki ääri-ihmiseksi leimattua Goldwateria. Äänestäneestä kansasta vain 38,4 prosenttia antoi tukensa Goldwaterille, joka palasi vaalien jälkeen senaattiin.
Se oli vaalihistorian tylyin tappio.
Vaaleja seurannut nuori Ronald Reagan kuitenkin innostui Goldwaterin ajatuksista, jotka lopulta loivat pohjan koko puolueen uudistumiselle ja kantoivat Reaganin aina presidentiksi saakka.
Republikaanit on vielä nykyäänkin opittu tuntemaan puolueena, joka vaaleista toiseen vaatii pienempiä veroja, säännöstelyn purkamista ja budjetin tasapainotusta. Kaikki erkaantumista yrittäneet puolueen jäsenet on leimattu yksittäistapauksiksi.
Kunnes tuli Donald Trump
Puolue on viikko ennen vaaleja jälleen 52 vuoden takaisissa tunnelmissa, jossa murskatappio ja uudistuminen ovat todennäköisin skenaario.
Tällä kertaa Trumpin rasistiset ja epätotuuksia viljelevät ajatukset tuskin aiheuttavat suurta kehitystä, mutta se tapa, jolla puolueytimen ulkopuolelta vyörynyt voima on tarinansa luonut, voi osoittautua republikaaneille vielä tärkeäksi kokemukseksi jatkoa ajatellen.
Harva Trumpin äänestäjä antaa äänensä republikaaniehdokas Donald Trumpille, vaan ääni Trumpille on mielenilmaus nykyistä hallintoa vastaan. Ja nyt republikaaneilla on näihin ihmisiin yhteys.
Puolueen kannalta Trumpin aiheuttama muutos on esimerkki, jonka mukaan puolueen sisällä voi olla vakavasti otettavia vapaamatkustajia, eikä vain perinteisen republikaanin mallin mukaisia sivujakausmiehiä.
Paradoksaalisesti Trumpista on kehittynyt vuoden aikana republikaanien viime vuosien tärkein henkilö, eikä puolueen tuhoava voima, jollaiseksi häntä on tykätty leimata.
Kiinnostava ja täysin relevantti kysymys on, että mitä sitten?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kaikki viittaa, että Trumppi voittaa.
Naisetkin tulossa taakseen.
Presidentin rouva ei kykene viemään loppuun asti kampanjaansa, niin huonossa hapessa.
...ja lähde oli tuo: http://m.kauppalehti.fi/uutiset/donald-trump-voi-osoittautua-viela-hyvaksi-asiaksi/ryQjbZc3
Pankkomajuri aloittajaidiootti tietää, että käyttämänsä pankkolängvits paljastaisi oitis hänet ja siksi kopioinut koko artikkelin. Tietenkään ei ole lähdettä ilmoittanut.
noista jenkki-idiooteista pressa ehdokkaista. Maailma on häviäjä, suurin häviäjä on Usan kansalaiset.
ex presidentin rouva presidentiksi ?
Voi hyvät hyssykät, kuin meillä Pena turjake olisi tulossa.
Noin yleensä ottaen on merkillistä, että USAlla on ikäloppuehdokkaat pressaksi. Se on vähän vaarallista, varsinkin, kun molemmat ovat vähän hulluja lempeästi ilmaistuna. C on sotahullu ja T ihan muuten vain. - Näin ollen T olisi turvallisempi vaihtoehto.
Tosiasiassa Tssä ja venäjän Pssä on yksi ja sama piirre. He ovat ISÄNMAALLISIA, mitä esim. C ei ole. C on Sorosin maksama nukke.
Vielä yksi eikä vähiten tärkeä seikka. Tllä on fiksu varapresidenttiehdokas ...
Suomen media saa vielä hävetä. On erikoista, että bilderberg-huorien Yle:n ja HS:n annetaan louskuttaa päivästä toiseen valheellista paskaa jenkkien vaaleista. Ne eivät näytä ymmärtävän niistä yhtään mitään. Saksa Saarikoskikin on oikeasti täysin lahjaton kusipää, mutta niin itsevarma omassa tyhmyydessään ja siksi aina väärässä. Sama koskee Yleä. Lauri Kivisen Ylellä ei ole edes tahtoa puhua totta. Se valehtelee ja manipuloi aivan surutta kaikki faktat ja aiheet. Yle on nyt Kivisen kuva. Kivinen on ihmisenä tyhjää hölöttävä idiootti, kaiken älyllisyyden ja rehellisyyden irvikuva. Kivinen ei ole ikinä ollutkaan muuta. Siksi kokoomus valitsi Kivisen Ylen pomoksi. Kokoomukselle on tärkeää, että maamme laitokset ovat kevytkenkäisten kusipäiden hallussa.
Kokkarit pelastivat Kivisen Nokialta, sillä kusipäälle oli tiedossa potkut.