Mielessä kaikkialla
4:1 Olet aarrekätkö kartalla, keskellä merta aavalla. Merralla sinut kalastan, kunhan löydän; olethan lämmin kuin aurinko veden pintaan, minä yksinäinen kuutamo.
4:2 Olen kuohuva kuin meri, pinnalta tyyni ja sisältäin kaikkea valon ja pimeän välillä. Meren virta sinut löytää, joskus olemme yhtä; olethan tuolla sydämen kartalla.
4:3 Olen kuutamo pinnallasi, sinä tuikkiva tähtitaivas. Merralla jokaisen tähden sinusta kalastan, kunhan olet omani; olethan jännittävä kuin tutkimaton saari keskellä ulappaa.
4:4 Minä ja sinä olemme meri: meissä on monta hiekanjyvää. Meissä on aarrekätkö ja kartta, jota etsimme; olemmehan kaikkea valon ja pimeän väliltä.
4:5 Rakkautta on tulevaisuudessa.
Jäävuori ja laiva
5:1 Tämän heille sanottuaan hänen palstahaareminsa pohti: "Mikä oli tarinan opetus, kumpi oli ensin: meri vai saari? Miten kumpikin voi olla meri?"
5:2 Hän ymmärsi heitä ja kertoi vertauksen:
5:3 Oli mies joka astui laivaan, sehän oli luontevaa; olihan hän merimies. Vain ei hallinnut sydäntänsä, luuli; merelle tunsi kuuluvansa.
5:4 Oli hän viehättynyt tuikkivista tähdistä ja kuutamosta. Etsi hän niin merestä hiekanjyvät kauneimmat ja rakensi niistä itselleen tytön.
5:5 Meri antaa ja ottaa, mies tiesi. Ei tiennyt miksi tunsi näin, mutta tunsi, tiesi ja toimi.
5:6 Kauneimpain jyväin toivossa vaelsi mies peilityynellä kuutamolla; oli hän niin viehättynyt tytöstään, jonka meri hälle antoi.
5:7 Ei arvannut tyynellä syvällä olevan kari, koitui jäävuori kohtaloksi. Rakkaansa pelastaakseen, oli merten miehen hukuttava. Hiekaksi hän muuttui, jyviksi erivärisiksi.
5:8 Näin meidänkin on hukuttava. Emme ole ikinä täydellisiä, mutta meidän on antauduttava toiselle.
5:9 Vain antautuvat henkilöt lämpiävät lauteillani vaelluksen jälkeen.
4:1 Olet aarrekätkö kartalla, keskellä merta aavalla. Merralla sinut kalastan, kunhan löydän; olethan lämmin kuin aurinko veden pintaan, minä yksinäinen kuutamo.
4:2 Olen kuohuva kuin meri, pinnalta tyyni ja sisältäin kaikkea valon ja pimeän välillä. Meren virta sinut löytää, joskus olemme yhtä; olethan tuolla sydämen kartalla.
4:3 Olen kuutamo pinnallasi, sinä tuikkiva tähtitaivas. Merralla jokaisen tähden sinusta kalastan, kunhan olet omani; olethan jännittävä kuin tutkimaton saari keskellä ulappaa.
4:4 Minä ja sinä olemme meri: meissä on monta hiekanjyvää. Meissä on aarrekätkö ja kartta, jota etsimme; olemmehan kaikkea valon ja pimeän väliltä.
4:5 Rakkautta on tulevaisuudessa.
Jäävuori ja laiva
5:1 Tämän heille sanottuaan hänen palstahaareminsa pohti: "Mikä oli tarinan opetus, kumpi oli ensin: meri vai saari? Miten kumpikin voi olla meri?"
5:2 Hän ymmärsi heitä ja kertoi vertauksen:
5:3 Oli mies joka astui laivaan, sehän oli luontevaa; olihan hän merimies. Vain ei hallinnut sydäntänsä, luuli; merelle tunsi kuuluvansa.
5:4 Oli hän viehättynyt tuikkivista tähdistä ja kuutamosta. Etsi hän niin merestä hiekanjyvät kauneimmat ja rakensi niistä itselleen tytön.
5:5 Meri antaa ja ottaa, mies tiesi. Ei tiennyt miksi tunsi näin, mutta tunsi, tiesi ja toimi.
5:6 Kauneimpain jyväin toivossa vaelsi mies peilityynellä kuutamolla; oli hän niin viehättynyt tytöstään, jonka meri hälle antoi.
5:7 Ei arvannut tyynellä syvällä olevan kari, koitui jäävuori kohtaloksi. Rakkaansa pelastaakseen, oli merten miehen hukuttava. Hiekaksi hän muuttui, jyviksi erivärisiksi.
5:8 Näin meidänkin on hukuttava. Emme ole ikinä täydellisiä, mutta meidän on antauduttava toiselle.
5:9 Vain antautuvat henkilöt lämpiävät lauteillani vaelluksen jälkeen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voi sinua, kun olet suloinen!
Jostain syystä olen saanut päähäni, että olet hän, mutta ei se taida olla totta...En luota enää näihin ajatuksiini, ehkä me vain samoillaan tutuissa maisemissa. Lapissa.
Mitä haluat viestiä tuolla mukavalla kirjoitustyylilläsi?
Mä luulen, että sanoma on tämä: Jos haluu antaa, on pakko saada.
Niin ja nimenommaan lauteilla!!!!
Jos haluu antaa, ei toisen ole pakko ottaa vastaan. Riippuu tietysti mitäs olisit antamassa?
Minä ajattelin antaa hänelle rakkautta, mutta luulen, etten osaa tehdä sitä, joten ei tarvitse edes miettiä vastaanottamista. Minä saan tyhjän.
Mitä tulee tuohon antamiseen ja saamiseen, kyllähän siinä on aina taka-ajatusta. Harva niin pyyteetön...pakko saada edes hyvä mieli, sekin riittää. Vastavuoroisuuteen perustuu kaikki toimiva kahden välillä.
Miehet on perseestä
Aa mä luulin lappimiljööksi, ollaannin Porvoossa.
Harmi ettei sinusta koskaan tullut tai tule mitään.
Elämme viimeisiä aikoja.