Herra Kowasaki - Viimeinen Samurai

Seurasi kiusallinen hiljaisuus, Daniel raapi päätään, kunnes uskalsi kysyä -”niin se hana”, mies vastasi -”tulen kyllä, kun ehdin”, Daniel ihmetteli miehen yhteistyöhaluttomuutta ja oli lähdössä, pois kun mies kysyi -”mikä on nimesi nuorimies?”, Daniel vastasi -”Daniel LaRymba”, mies vastasi -”hai Daniel-san, minä olen Kowasaki”.

Kului viikko, Mary ja Daniel ehtivät asettua taloksi. Daniel oli jäänyt kotiin, Maryn lähtiessä aamulla ajoissa töihin, koulun alkamiseen oli vielä pari viikkoa. Koska Danielilla ei ollut kavereita, eikä ulkona ollut turvallisesti liikkua yksin, oli hän katsonut viisaammaksi jäädä kotiin. Daniel oli lainannut kirjastosta -opi karatea kirjan ja harjoitteli innokkaasti siinä esitettyjä potkuja, kirjan ollessa levällään hänen edessään keittiönpöydällä. Ovikello soi ja keskeytti Danielin potkuharjoitukset, Daniel käveli ovella ja avasi sen. Oven takana seisoi herra Kowasaki työkalupakki kädessään. Daniel sanoi -”herra Kowasaki vihdoinkin! Olemme juoneet vessanpöntöstä viikon, ette olisi voineet tulla parempaan aikaan”, herra Kowasaki katsoi Danielia ihmeissään ja vastasi -”hai, kun oppilas on valmis, opettaja ilmaantuu”. Daniel opasti herra Kowasakin rikkinäisen vesihanan luokse ja selitti mikä on vikana. Herra Kowasaki laski työkalupakkinsa keittiön pöydälle ja katsoi hanaa intensiivisesti. Samalla hän huomasi Danielin lukeman kirjan ja kysyi -”sinä oppii kirjasta?”, Daniel vastasi -”kyllä yritän opetella”. Herra Kowasaki hymähti ja kääntyi kohti rikkinäistä vesihanaa, herra Kowasaki päästi ihmeellisen äänen ja iski salamannopeasti kämmenellään rikkinäistä vesihanaa. Sitten herra Kowasaki tarttui työkalupakkiinsa ja sanoi Danielille -”vika korjattu”. Daniel kokeili vesihanaa, joka toimi moitteettomasti, ja kysyi herra Kowasakilta hämmästyneenä -”miten te teitte tuon?”, herra Kowasaki vastasi innostuneelle Danielille -”ette ole ainoa, joka osaa karatea” ja lähti pois.

Herra Kowasakin kobramainen isku vesihanaan, pyöri Danielin päässä jatkuvasti hidastettuna, hän näki unia herra Kowasakista yläosattomissa rannalla toistamassa erilaisia isku ja puolustusarjoja. Merituulen hyväillessä hänen hyvin ruskettunutta kehoaan, aaltojen murtuessa rantaan Daniel heräsi usein ja huomasi saaneensa siemensyöksyn.

Danielin oli pakko etsiä herra Kowasaki käsiinsä, unet eivät loppuneet. Eräänä iltana Daniel tiesi herra Kowasakin olevan kellarissa. Daniel meni kellariin ja huomasi herra Kowasakin istumassa huoneen nurkassa riisipuikot kädessään. Daniel jäi seuraamaan huoneen ovelle, kuinka kärpäsen surratessa ilmatessa ja lähestyessä herra Kowasakia, herra Kowasaki nappasi sen riisipuikoilla kiinni. Daniel oli hämmästynyt ja sanoi ääneen -”vau”, herra Kowasaki kuuli Danielin ovella ja sanoi -”sisään Daniel san, riisu kenkäsi”, Daniel riisui kenkänsä ja kulki pienen pöydän ääreen, jonka edessä herra Kowasaki istui, Daniel katsoi herra Kowasakia kuin Jumalaa ja kysyi -”herra Kowasaki voitteko opettaa minua? Teen mitä vain jos opetatte minua.”. Herra Kowasaki piteli riisipuikoilla kärpästä ja hymisi itsekseen -”hyvä on Daniel san, jos syöt tämän kärpäsen, otan sinut oppilaakseni”, sitten herra Kowasaki ojensi kärpästä riisipuikoilla kohti Danielia. Daniel sanoi kauhistuneena -”mitä tahansa muuta herra Kowasaki”, herra Kowasaki vastasi -”hyvä on, ei sitten” ja veti riisipuikkoja pois Danielin edestä. Daniel säikähti ja nappasi kärpäsen riisipuikoista käteensä ja laittoi sen sitten suuhunsa, herra Kowasaki hymyili ja sanoi -”hyvä Daniel san, nuori peloton tiikeri, tule kotiini viikon päästä”.

Daniel nousi rappusia kotiinsa onnellisena, edes kärpäsen maku suussa, ei pilannut hänen iloaan. Daniel oli onnensa kukkuloilla, koko pienen elämänsä hän oli haaveillut saavansa oppia karatea ja nyt suurmestari Kowasaki oli lupautunut hänen opettajakseen. Noustessaan viimeistä rappusta Qeasar tuli häntä vastaan huutaen -”Daniel jäbä, miten menee?!”, Daniel vastasi iloisena -”Itseasiassa pitkästä aikaa helvetin hyvin”, Qeasar sanoi -”hienoo, mitä teet nyt, rannalla ois bailut, jonne oon just menossa, lähde mukaan”, Daniel mietti hetken ja oli jo kieltäytymässä, mutta sanoi -”no, ei helvetti mennään”.

Aallot hajosivat vaahdoten rantaan ja kirkkaat tähdet valaisivat taivasta, oli kaunis ilta. Daniel ja Qeasar istuivat uppotukin päällä, nuotion äärellä ja katsoivat ihmisiä, jotka tanssivat sen ympärillä. Qeasar kysyi Danielilta -”mitä oot tykännyt Losista LaRymba?”, Daniel vastasi pitkästä aikaa optimistisena -”itseasiassa aika jees”. Qeasar hymyili ja kilautti kaljapullollaan Danielin kaljapulloa.

Liian kauniin hiljaisuuden keskeytti moottoripyörien ääni, joka voimistui hitaasti. Qeasar nousi ylös tukilta ja ihmiset lopettivat tanssimisen. Qeasar tähäili horisonttiin ja huomasi noin 7 kevytmoottoripyörän lähestyvän heitä nopeasti. Pian kevytmoottoripyörät saavuttivat juhlivan joukon ja saartoivat heidät. Qeasar kuiskasi Danielille -”toi pieni jäbä on Sam FluSnuffle, toi tukeva muija nahkakorsetissa on sen isosisko, toi muija pandapaidassa on sen pikkusisko, molemmat lesboja, sekopäisin perhe koko Losissa”, Daniel kuiskasi takaisin -”ketä noi kaksi pulleaa kundia on”, Qeasar vastasi -”toi pullea kikkarapää on Samin paras kaveri Kent, toi toinen pullero on Jon, ne kuuluu kaikki Kobrakaihin”, Daniel kysyi -”Kobrakaihin?”, Qeasar vastasi -”joo Kobrakaihin, se on karateseura, oo hiljaa nyt se tulee”.

Sam FluSnuffle puki pöyräilyhanskoja käteensä kulkiessaan kohti Danielia ja Qeasaria, saavuttuaan heidän eteensä hän sanoi -”mitäs luusereita täältä löytyy”, kumpikaan ei vastannut mitään, joten Sam FluSnuffle jatkoi -”no niin neidit, bailut on ohi, me omistetaan tää ranta, joten painukaa vaikka vittuun.”, Qeasar vastasi -”okei Sam, me ei tahdota mitään ongelmia”. Qeasar ja Daniel kääntyivät ja lähtivät kävelemään pois rannalta, samassa Sam nipisti heitä molempia pyllyistä ja huusi -”Kobrakai!”, Samin perhe räjähti nauramaan ja Kent huusi -”hyvä Sam sä näytit niille!”, Jon jatkoi -”anna mä haistan sun sormia”. Qeasar ja Daniel seisoivat rannan törmällä ja katsoivat Kobrakain jäseniä, Daniel kysyi Qeasarilta -”onko tommosia ihmisiä edes olemassakaan, tapahtuiko toi juuri?” Qeasar vastasi -”tapasit juuri tulevat koulukaverisi”.

Oli kulunut viikko tapahtumista, Daniel oli ehtinyt aloittaa uudessa koulussa, jossa myös Kobrakain jäsenet opiskelivat. Daniel oli innoissaan, hän katsoi paperilappua, johon oli raapustettu osoite Santa Ana Street 25. Herra Kowasaki käski tulla tähän osoitteeseen, Daniel vilkaisi katukylttiä ja sanoi ääneen -”ton sen on pakko olla” ja käveli romuttamon pihalle. Kulkiessaan romuttamon läpi hän huomasi, että romuttamon takana alkoi kasvaa tiheä Japaninvaahterametsä. Kulkiessaan metsän läpi, hän tuli pihaan, jonka täyttivät toinen toistaan hienommat autot Daniel raapi päätään ja ihmetteli mitä helvettiä. Kivisen pihan edustalla oli suuri Japanilastyylinen talo, Daniel meni talon terassille ja painoi ovikelloa. Herra Kowasakin ovikello soitti love-strory tunnaria ja Daniel piti sitä hieman outona, mutta oli oppinut olemaan tuomitsematta ihmisiä äkkiseltään.

Herra Kowasaki tuli avaamaan kylpytakissa ja sanoi -”Daniel san, juuri ajoissa, ottakaa kengät pois ja tulkaa sisään” Daniel riisui kenkänsä ja astui sisään loisteliaseen Japanilaiseen palatsiin, Daniel sanoi hämmästyneenä -”luulin, että olet talonmies herra Kowasaki”, herra Kowasaki vastasi -”opetus numero 1 Daniel san, ulkonäkö voi pettää. Olen talonmies, mutta omistan myös talot”. Herra Kowasaki esitteli Danielille talonsa ja kysyi -”haluat siis oppia karatea?”, Daniel vastasi innostuneena -”kyllä herra Kowasaki”, herra Kowasaki vastasi -”Daniel san tulee mukaan”. Herra Kowasaki viittoi Danielia seuraamaan itseään ja pian he saapuivat pihaan, jossa olivat herra Kowasakin autot. Herra Kowasaki ojensi Danielille metallisen ämpärin ja rätin. Herra Kowasaki sanoi -”Daniel san pesee autot ja vahaa pyörivin liikkein onko selvä?” Daniel vastasi -”selvä”, herra Kowasaki sanoi -”hyvä, Daniel san tulee mukaan”, Daniel seurasi herra Kowasakia kuin innokas koira puiselle aidalle ja herra Kowasaki sanoi -”Daniel san maalaa aidan alhaalta ylös, kiinnittää erikoista huomiota ranteen asentoon, onko selvä?” Daniel vastasi -”Selvä on”, herra Kowasaki jatkoi -”Daniel san tulee mukaan”, herra Kowasaki johdatti Danielin puutarhaansa, jonka puron päälle oli rakennettu puinen silta, joka johdatti saarekkelle. Herra Kowasaki sanoi -”Daniel san hioo silta ja ruokkii puron karpit, onko selvät?”, Daniel vastasi -”selvä on”. Herra Kowasaki iski Danielille Tetra Goldfish purkin käteen ja sanoi -”saa aloittaa”.

Daniel pesi ja vahasi autoja viikon, kunnes siirtyi maalaamaan aitaa, Daniel alkoi turhautumaan. Herra Kowasaki oli luvannut opettaa hänelle karatea, mutta näytti teettävän hänellä hanttihommiaan. Saatuaan aidan maalattua, Daniel siirtyi hiomaan herra Kowasakin, mahtavan puutarhan puron siltaa, vihdoin kahden viikon kuluttua Daniel oli saanut kaikki askareet tehtyä.

Daniel lähti etsimään herra Kowasakia ja huomasi tämän istuvan sisällä nojatuolissa rööki suussa ja olut kädessä. Herra Kowasaki katsoi Wrestlemaniaa ja nauroi karistaessaan röökiään tuhkikseen, Daniel kysyi tulistuneena -”hommat on tehty, joko nyt rupeat opettamaan minulle karatea?”. Herra Kowasaki nousi ylös nojatuolista ja kysyi -”ruokitko kalat?”, Daniel vastasi vihaisena -”en vielä, enkä ruoki”, herra Kowasaki tuli kosketusetäisyydellä Danielista ja tarttui tätä olkapäistä sanoen vihaisesti -”sinä ruokit kalat”, Daniel riuhtaisi itsensä irti herra Kowasakin otteesta ja sanoi -”en ruoki, ennen kuin opetat minulle karatea”, herra Kowasaki huusi -”Daniel san! Tule tänne!”. Daniel oli lähdössä kävelemään pois, mutta jokin outo voima sai hänet jäämään. Daniel käveli herra Kowasakin luokse ja huusi -”no!”, herra Kowasaki sanoi -”näytä hio lattiaa”, Daniel oli kyyristymässä lattialle, mutta herra Kowasaki tarttui häntä olkapäistä ja sanoi -”ei! näytä seisaaltaan, hio lattiaa”, Daniel alkoi pyörittämään käsiään ilmassa ja herra Kowasaki teki yllättäen hurjan iskusarjan kohti Danielia, jonka Daniel torjui. Daniel oli hämmästynyt ja herra Kowasaki oli vahvassa humalassa. Herra Kowasaki huusi -”näytä maalaa aita”, Daniel maalasi aitaa ja herra Kowasaki potki häntä kohti vimmatusti, mutta Daniel onnistui torjumaan kaikki potkut.

Daniel seisoi hämmästyneenä herra Kowasakin edessä ja kysyi -”mitä seuraavaksi herra Kowasaki?”, Herra Kowasaki sanoi -”ruoki kalat”, Daniel avasi mielikuvitus kalanruokapurkin ja ripotteli mielikuvitus kalanruokaa herra Kowasakin edessä, mikä sai herra Kowasakin huutamaan raivostuneena -”ruoki ne oikeat kalat saamarin idiootti!”. Herra Kowasaki puristi kätensä nyrkkiin, mutta rauhottui ja meni istumaan nojatuoliinsa. Daniel lähti innokkaana ruokkimaan kaloja ja palasi sitten herra Kowasakin luokse. Herra Kowasaki istui nojatuolissa ja siemaili olutta, nähtyään Danielin palaavan hän kysyi -”Daniel san osaatko ajaa autoa?”, Daniel vastasi -”kyllä osaan, sain juuri kortin”, herra Kowasaki heitti Danielille avain-nipun ja sanoi -”se musta Mercedes, käynnistä se, tulen kohta”, Daniel nyökkäsi ja lähti käynnistämään autoa.

Daniel istui käynnissä olevassa mustassa Mercedeksessä ja puristi rattia unelmoiden, voi pojat kun omistaisin, joskus tälläisen auton. Samassa herra Kowasaki tuli autoon. Herra Kowasaki komensi -”aja punaisten lyhtyjen alueella Daniel san”, Daniel ei uskaltanut enää epäillä, eikä kyseenalaistaa mitään herra Kowasakin sanomaa, vaan lähti ajamaan samantien, herra Kowasakin myhäillessä tyytyväisenä pelkääjän paikalla. Tunnin ajomatkan jälkeen, musta Mercedes pysähtyi punaisten lyhtyjen alueelle, Daniel katsoi aluetta, jota dominoivat transuprostituoidut. Daniel mietti mitä ihmettä herra Kowasaki aikoisi täällä hänelle opettaa, muttei kehdannut enää kyseenalaistaa mestarinsa opetuksia. Herra Kowasaki kysyi -”Daniel san, näetkö tuon kadunkulman, missä nuo miesnaiset seisovat?”, Daniel vastasi -”kyllä herra Kowasaki, mitä siitä”, herra Kowasaki komensi -”mene sinne ja jos sinua lähestytään, tee mitä he käskevät”. Daniel nielaisi syvään ja katsoi herra Kowasakia, joka vaikutti olevan syvässä humalassa. Sitten hän avasi autonoven ja kulki kadunkulmaan, pysähtyessään vielä katsomaan anovasti taaksepäin, josko herra Kowasaki muuttaisi mieltään. Herra Kowasaki viittoi kädellään eteenpäin, eteenpäin ja Daniel jatkoi matkaa.

Daniel ehti seistä kadunkulmassa noin viisi minuuttia, kun viisi nahkapoliisiseiksi pukeutunutta, viiksekästä miestä pysähtyi hänen luoksensa, herra Kowasaki seurasi autosta kuinka Daniel lähti poliisien matkaan ja he menivät pimeällä kujalle.

Noin tunnin kuluttua nahkapoliisit poistuivat naureskellen pimeältä kujalta ja Daniel seurasi heidän perässään parin minuutin kuluttua. Daniel piteli vasemmassa kädessään suurta tukkoa rahaa ja oikealla kädellään hän piteli takapuoltaan, kävellessään ontuvasti kohti mustaa Mercedestä, jossa herra Kowasaki odotti. Daniel avasi oven ja istui autoon, parahtaen kivusta laskeutuessaan penkille. Herra Kowasaki kysyi -”saitko rahat?”, Daniel ojensi herra Kowasakille suuren tukon rahaa. Herra Kowasaki myhäili tyytyväisenä laskiessaan rahoja, mikä sai Danielin kysymään itkuisena -”mikä tässä oli opetuksena herra Kowasaki, he tekivät minulle pahaa?”. Herra Kowasaki alkoi nauramaan ja sanoi -”älä koskaan luota juoppoon, joka lyö vetoa Wrestlemanian lopputuloksesta”. Herra Kowasaki sytytti röökin ja kaivoi hanskalokerosta viskipullon -”kotiin Daniel san” hän komensi mustan Mercedekseksensä liikkeelle pimeään yöhön.

Tapahtumista oli kulunut viikonpäivät, Daniel oli ottanut etäisyyttä herra Kowasakiin. Eräänä koulupäivänä Daniel näki ilmoitustaululla ilmoituksen ”Kobrakain karaten alkeiskurssi, mukaan tarvitset verkkarit ja iloisen mielen”, Daniel repäisi ilmoituksen seinältä ja päätti tuonne minä menen. Kulkiessaan kohti Kobrakain harjoitusalia, Daniel muisti mielessään herra Kowasakin opetuksen ”jos et voi voittaa heitä, liity heihin”.

Suurta harjoitusalia koristivat Kobrakain logot, noin kymmenen ihmistä oli saapunut alkeiskurssille. Sam FluSnuffle kulki alkeiskurssilaisten edessä ja huusi -” Kent, Jon, sulkekaa ovet!”, Kent ja Jon syöksyivät sulkemaan suuren salin ovet. Suljettuaan salin ovet, Kent ja Jon palasivat takaisin riviin alkeiskurssilaisten rinnalle. Sam FluSnuffle aloitti palopuheensa -”tiedättekö mikä eläin on eläinmaailman vaarallisin”, Kent huusi -”Pingviini!”, joka sai alkeiskurssilaiset nauramaan. Sam naurahti ja sanoi -”väärä vastaus, oikea vastaus on kobra ja osaako joku sanoa miksi?”. Salin täytti suuri hiljaisuus, kunnes Sam jatkoi puhettaan -”koska Kobra on ainoa eläinmaailman asukki, joka pystyy tyydyttämään itsensä oraalisesti”. Sam komensi alkeiskurssilaiset selin maahan, kaikkien maatessaan maassa, Sam kehotti heitä yrittämään ottaa itseltään suihin. Kent ja Jon pinnistelivät yrittäessään tätä temppua, pienten pierujen säestämänä. Lopulta Sam sanoi -”jo riittää, nyt saatte nähdä jotain mihin tulette pystymään, mikäli harjoittelette riittävästi”. Alkeiskurssilaisten maatessa maassa, Sam oli riisunut housunsa. Sam asettui kaikkien eteen makaamaan ja heitti jalkansa päänsä yli. Sam tyydytti itseään oraalisesti, Kentin ja Jonin seuratessa suoritusta ihaillen vierestä. Daniel katsoi touhua takarivistä ja totesi mielessään ”ehkä herra Kowasaki olikin parempi opettaja”. Daniel nousi hitaasti ylös ja koitti hiipiä kohti ovea, mutta Jon huomasi hänet ja huusi -”Sam tuo yksi yrittää karkuun!”, Sam oikaisi itsensä saunasolmusta ja huusi -”kerran Kobrakai, aina Kobrakai!”. Daniel lähti juoksemaan karkuun, Jonin ja Kentin sännätessä hänen peräänsä.

Daniel pysähtyi pimeälle kujalle ja vilkuili sivuilleen, ”taisin karistaa ne kullinlutkuttajat”. Sitten Daniel lähti kulkemaan kohti kotiaan. Saavuttuaan kotiinsa hän huomasi oveen liimatun lapun ”meillä on äitisi, satama keskiyöllä, terveisin Kobrakai”, Daniel repäisi lapun irti ovesta ja murtui kyyneliin.

Mary McMoose makasi kahlittuna hylätyssä tehdasrakennuksessa. Panda ja hänen nahkakorsettin pukeutunut siskonsa sitovat hänen jalkojaan. Mary taisteli kaikilla voimillaan vastaan ja huusi pelon sokaisemalla äänellään -"keitä te olette ja miksi teette tämän!", Panda vastasi narsistisella äänellään -"olen kyllästynyt valitukseesi, isosysterini antaa sinulle pienen opetuksen, jota et unohda koskaan". Samassa nahkakorsettin pukeutunut nainen tiputti puuterinväriset pikkuhousunsa kylmän tehdasrakennuksen lattialle ja lähestyi Marya, joka makasi puolustuskyvyttömänä suurella pöydällä. Nahkakorsettin pukeutunut nainen silitti Marya hiuksista ja kysyi pelokkaalta Marylta -"tykkäisitkö, jos istuisin kasvoillesi?", kysymys sai Maryn rimpuilemaan hanakammin. Mary rimpuili ja huusi -"hyi saatana, en ole lesbo, vain kokeilunhaluinen hetero!". Vastaus sai Pandan vihaiseksi ja hän tarttui Marya hiuksista sanoen "nyt isosysterini istuu kasvoillesi ja sinä tykkäät siitä, onko selvä?". Mary itki ja nyökkäsi myöntävästi.

Daniel makasi kotiovensa edessä ja itki. Kobrakai oli kaapannut hänen äitinsä, eikä hänellä ollut aavistustakaan mitä hän tekisi. Daniel rypisti Kobrakain viestin nyrkkinsä sisällä ja sanoi ääneen noustessaan ylös -"herra Kowasaki on ainoa mahdollisuuteni". Daniel juoksi rappuset alas ja nappasi pyöränsä portin edestä. Daniel polki kuin tuulispää herra Kowasakin luokse.

Herra Kowasaki trimmasi bonsaipuutaan, Danielin syöksyessä sisään. Daniel huusi hengästyneenä -"herra Kowasaki olette ainoa mahdollisuuteni, on tapahtunut jotain kauheaa", herra Kowasaki jatkoi puunsa trimmaamista ja sanoi rauhallisella äänellään -"luulin ettei seurani kelpaa, sinua ei ole näkynyt viikkokausiin Daniel san ja nyt ilmestyt kotiini vaatien", Daniel vastasi itkien -"herra Kowasaki olen syvällisesti pahoillani, mutta Kobrakai sieppasi äitini". Herra Kowasaki jähmettyi ja tiputti pienet saksensa pöydälle. Sitten hän nousi hitaasti ylös ja kysyi vakava ilme kasvoillaan -"sanoitko Kobrakai Daniel san?", Daniel nyökkäsi ja kysyi -"tunnetteko te heidät?", herra Kowasaki vastasi kiihtyneenä -"hai Daniel dan, Sam FlueSniffle ja ne muut saastaiset elukat, ovat entisiä oppilaitani. Opetus loppui, kun Sam FlueSniffle ja ne kaksi läskiä koittivat imeä lonkeroani, kun nukuin, siitä asti olen metsästänyt heitä". Daniel oli hämmästynyt. Herra Kowasaki kysyi -"tiedätkö missä he ovat Daniel san?" Daniel vastasi -"kyllä herra Kowasaki, vanhassa satamassa", Danielin vastaus sai herra Kowasakin suupielet kääntymään leveään hymyyn. Herra Kowasaki heitti Danielille avain-nipun ja sanoi -"Se musta Cadillac, käynnistä se, aikaa ei ole hukattavaksi".

Daniel juoksi pihalle ja käynnisti Cadillacin. Herra Kowasaki saapui pian täydessä sotavarustuksessa, hänellä oli vyötäröllään katana, oikeassa kädessään hän piteli viskipulloa, josta hän otti välillä huikkaa. Herra Kowasaki hyppäsi Cadillacin sisään ja sanoi –”täyttä vauhtia satamaan”. Daniel lähti liikkeelle. Matkalla satamaan herra Kowasaki puhui itsekseen Japania ja vaikutti hyvin kiihtyneeltä, herra Kowasaki otti viskipullosta huikkaa ja söi jotain pillereitä. Daniel oli hämmästynyt mestarin käytöksestä. Mercedeksen kaartaessa sataman pihaan, herra Kowasaki veivasi ikkunan auki ja nuuskaisi syvään, tuoksu ilmassa sai herra Kowasakin sulkemaan silmänsä. Daniel katsoi mestaria hämmentyneenä ja kysyi -"mitä nyt mestari?", herra Kowasaki vastasi -"joko toit minut kaupungin kuumimpaan sushibaariin tai löysimme ne saastat".

Daniel ja herra Kowasaki nousivat autosta ja kulkivat suuren ruosteisen varaston ovelle. Herra Kowasaki käski Danielia riuhtaisemaan oven auki, tarratessaan samalla toisella kädellä vyötärölleen roikkuvaan katanaan. Daniel riuhtaisi oven auki ja huomasi keskellä tehdasta, äitinsä sidottuna pöytään. Panda piteli hänen päätänsä ja nahkakorsettiin pukeutunut suurikokoinen nainen istui hajareisin hänen kasvojensa päällä. Jon, Kent sekä Sam istuivat sivustalla olevalla sohvalla ja nauttivat näytöksestä, kuin muinaiset Roomalaiset Colosseumin sairaista huvituksista.

Daniel huusi kauhistuneella äänellä -"äiti!", tämä sai nahkakorsettiin pukeutuneen naisen kääntämään päänsä kohti ovea, jolla herra Kowasaki ja Daniel seisoivat. Kent, Jon ja Sam hyppäsivät sohvalta ylös ja ottivat taisteluasennot. Mary koitti sanoa jotain, mutta nahkakorsettisen naisen haarat vaiensivat tehokkaasti hänen avunhuutonsa. Herra Kowasaki huusi -"päästä pojan äiti!", nahkakorsettinen nainen käänsi päänsä ja sanoi naurahtaen -"mitä meinaat tehdä asialle Japski, olet niin pieni, että voisin käyttää sinua tamppoonina".

Kobrakain jäsenten nauraessa, herra Kowasakin mieleen tulvivat muistot toisesta maailmansodasta, hän oli jäänyt Amerikkalaisten sotavangiksi ja jenkit johtivat hänen nänneihisä sähköä, yrittäessään kuulustella häntä. Herra Kowasaki tarttui katanaansa ja päästi ilmoille mitä ihmeellisimmän raivokkaan äänen. Sitten hän syöksyi kohti nahkakorsettista naista ja iski yhdellä sivalluksella nahkakorsettisen naisen pään irti. Nahkakorsettisen naisen pää putosi lattialle, ja Panda alkoi kirkumaan kauhusta. Herra Kowasaki puuskutti ja puristi katanaansa raivon vallassa. Sitten hän kääntyi ja iski katanan voimakkaasti keskelle Pandan päälakea. Panda kaatui istun voimasta maahan ja herra Kowasaki kääntyi puuskuttaen kohti Jonia, Kenttiä sekä Samia, jotka olivat langenneet polvilleen ja rukoilivat nyt armoa.

Herra Kowasaki kulki heitä kohti naama verisenä puuskuttaen ja puristaen rajusti katanaansa. Herra Kowasaki sanoi raivostuneena -te luulitte, että voitte imeä herra Kowasakin lonkeroa ilman lupaa", Jon ja Kent katsoivat toisiaan sanoen -"Se oli Samin idea, herra Kowasaki säästä meidät". Herra Kowasaki ei tuntenut armoa, vaan iski heidän päänsä irti yksitellen. Herra Kowasaki puuskutti ja piteli katanaansa, kiharatukkaisen irtopään vieriessä hänen jalkansa juurelle. Sitten hän laski katanansa ja laittoi sen koteloonsa sanoen -"Daniel auta äitiäsi".

Daniel juoksi äitinsä luokse ja työnsi nahkakorsettisen naisen ruhon pois äitinsä päältä. Mary haukkoi henkeä kuin kala kuivalla maalla ja pyysi Danielia irrottamaan kahleensa, vapaduttuaan kahleista Mary ja Daniel halasivat pitkään. Herra Kowasaki pyyhki verta katanansa terästä ja katsoi hymyillen äidin ja pojan uudelleen löytynyttä yhteyttä. Daniel sanoi –”äiti ei enää koskaan riidellä" ja halasi Marya. Mary katsoi herra Kowasakia, joka oli polvistunut lattialle.

Yhtääkkiä kuului tuskallinen huuto. Daniel kääntyi katsomaan ja huomasi herra Kowasakin iskeneen katanansa omaan vatsaansa. Daniel juoksi herra Kowasakin luokse ja kumartui hänen vierellensä kysyen -"miksi mestari?", herra Kowasaki vastasi viimeisillä voimillaan -"herra Kowasaki sai kostonsa, ei syytä elää", sitten herra Kowasaki tarttui Danielin kädestä ja tiputti avain-nipun hänen käteensä sanoen -"minä en tarvitse sitä siellä minne olen menossa", Daniel puristi verisiä avaimia kädessään ja Herra Kowasakin sulkiessa silmänsä viimeisen kerran.

Daniel ja Mary kantoivat herra Kowasakin ruumiin autolle. Hän ansaitsi arvokkaat hautajaiset, avattuaan Cadillacin takakontin, he huomasivat sen olevan täynnä viinaa ja tupakkaa. Lisäksi sieltä löytyi kolme pahvilaatikollista japanilaista lonkeropornoa. Danielin selatessa lehtiä Mary laski kätensä Danielin olkapäälle ja sanoi -"olen pahoillani Daniel, hänellä taisi olla enemmän ongelmia kuin osasimme arvatakaan". Koska Herra Kowasakin ruumis ei mahtunut takakonttiin, Daniel ja Mary päätyivät sitomaan hänet Cadillacin katolle. Maryn ajaessa Cadillacin pois satama - alueelta, hän vilkaisi vieressään istuvaa Danielia ja pörrötti hänen hiuksiaan todeten -"Minähän sanoin, että saat ystäviä".

Toden totta! Kuolemansa jälkeen paljastui että herra Kowasaka, olikin nimeltään Schlomo Kowalski. Kidutusjuttu oli ollut totta,mutta tekijät olivat natseja.Sen seurauksena Schlomo Kowalski oli luonut itselleen voittamattoman sivupersoonan Kowasakin , tuon itämaisen taistelutaidon mestarin.

Daniel muisteli jossain vaiheessa ihmetelleensäkin sitä ettei herra Kowasaksn kasvot muistuttaneet oikein japanilaista.

Schlomo Kowalski, eli herra Kowasaki oli sisäistänyt kuitenkin japanilaisen samuraiperinteen tradiot paremmin kuin syntyperäinen.Ja oli ehkä yltänyt jopa ylemmälle kehityksen tasolle kuin he.

Jotain outoa oli kuitenkin tapahtunut sielun irtaantuessa herra Kowasakin ruumiista.

Se oli leijunut Danielin ylle , sujahti hänen korvastaan aivoihinsa joissa otti asuinsijan itselleen. Daniel oli tuntenut itsensä yhtäkkiä varmemmaksi, muttei tajunnut vielä mistä oli kysymys.

Myöhemmin hän tajusi omaavansa herra Kowasakin taidot, herra Kowasaki oli poistunut tieten vanhasta raihnaasta ruumiistaan ja siirtynyt tuohon nuoreen lähes puberteettiseen Danielin kehoon.

Tämä ei ollutkaan herra Kowasakin loppu,-vaan seikkailun alku!

Herra Kowasakin viisari ei ollut värähtänyt pariinkymmeneen vuoteen. Nyt astellessaan Danielin testosteronia purskahtelevassa kehossa ,hän loikkasi autonsa rattiin. Hän jarrutti läheiselle kadulle jossa maksulliset naisammattilaiset päivystivät.

Hän koppasi pari naista autoonsa ja heilautti katanaansa vihaisesti murahtaen mukaan pyrkivälle transvestiitille.

Ennustus oli toteutunut!Edes tauditkaan eivät tarttuneet nuorukaisen ruumiin ja herra Kowasakin ikuisen sielun muodostamaan symbioosiin. Joten hän ei tarvinnut edes ehkäisyä. Herra Kowasaki mukiloi pari poliisia jotka yrittivät keskeyttää hänen riettaan lemmenhetkensä sitten ikuisuuden.

XXX

Danielin ja herra Kowasakin sielut alkoivat elää harmoniassa samassa ruumiissa, joskin silloin tällöin pieniä komplikaatioita oli...

XXX
"Mikä tuon?",kysyi nuori ja epämiehekäs konstaapeli Evangelos.
"En tiedä",vastasi musta lähes eläkeikäinen ylilihava ylikonstaapeli Jefferson.

Herra Kowasaki/Daniel käveli katua 1700-lukuisessa täydessä sotisovassaan kulmikkaasti kuten heillä oli tapana...

Kaduilla ajeli japanilaisia pick-up'eja joiden lavalla seisoi mies konekiväärin takana.He huutelivat heille tyypillisiä sotahuutoja jotka jätämme poliittisesti korrekteista syistä kertomatta...

Kadulla seisoi henkilö jonka ulkonäköä emme poliittisesti korrekteista syistä kuvaile. Hän laukaisi aseensa kohti Kowasaki/Danielia joka huitaisi katanallaan kasvojaan kohti lentävän luodin sivuun.

Ampujan kasvoille levisi hämmentynyt ilme, samalla Kowasaki/Daniel lennähti ilmojen halki ja löi ampujan pään irti.

Se vieri jalkakäytävän viereen josta kulkukoira sieppasi sen ja raahasi parrasta mukanaan.


Kowasaki/Daniel käveli vanhainkodin ovesta sisään.

Vanha dementoituneen naisen silmät suurenivat:"Schlomo..?"

Hän näki Schlomo Kowalskin sielun Daniel LaRyen fyysisen hahmon läpi.

Schlomo Kowalski vastasi jiddishiksi:"Elsie,luulin sinun kuolleen Treblinkassa..."

Hän hiveli molemmin käsin Elsien poskia .

Hoitaja joka osasi jiddishiä sanoi:"Ei voi olla, te olette liian nuori..."
Silloin japanilainen pick-up ajoi terassilta sisään.Konekiväärimies tulitti ympäriinsä tulittaen niin että joukko hoitajia ja vanhuksia hajosi riekaleiksi.

Kowasaki/Daniel loikkasi jälleen ilmojen halki ja potkaisi tuulilasin läpi kuljettajaa päähän joka jäi kaula katkenneena retkottamaan kuskinpukille.

Sitten hän huitaisi katanallaan kauhistunutta konekiväärimiestä jonka pää lensi kaaressa ja asettui oleskeluhuoneen kirjahyllyn päälle.

Sclomo Kowalski lähetti lentosuukon ihastelevasti häntä katsovalle Elsielle katanaansa heilauttaen,ja katosi...

"Hei kaveri",sanoi ylikonstaapeli Jefferson,"meidän täytyy puhua..."

Hän seurasi Kowasaki /Danielia kujalle, joka oli kadonnut...

XXX
Daniel rojahti kotonaan nojatuoliinsa, kun hänen äitinsä Mary McMoose kysyi:"Missä olet ollut?"
"Kävelyllä",vastasi Daniel.
"Pysyisit kotona",sanoi Mary McMoose,"tuolla ulkona tapahtuu kauheita,näin televisiosta..."

Daniel alkoi tiedostaa ja olla sinut kolmijakoisuutensa kanssa jonka muodostivat; muinaisen samuraisuvun viimeisen jäsenen sielu Kowasaki-san , Schlomo Kowalski , ex-juutalainen keskitysleirivanki,-ja hän itse Daniel La Rye.

Oli tässä kuitenkin sulattelemista .Näiden kolmen sielun yhteisvaikutuksesta alkoi muodostua tietynlainen pyhä kolminaisuus ,Daniel La Ryesta oli muodostumassa ylimaallinen hahmo,-voisi sanoa, suorastaan supersoturi...