Työn valinta!

Missä ammateissa olet itse toiminut?
Miten valitsit ne? Miksi?

Kiinnostuksen perusteella oli kaksi vaihtoehtoa. Toisen hylkäsin kun olin ollut siekkä kolme kuukautta työharjoittelussa, ei ollu mun juttu sittenkään. Tämä toinen yt sitten ollut kolkytyks vuotta ja en vaihda enää vaan uskon että alan pikku hiljaa jarrutella ja lopetan näkymiin ja tunnelmiin.

Puuttuuko sinulta jotain?
Haluatko toisten vääntävän haavassasi veistä?

H.

Mä en toteuttanut unelmiani, vaan käänsin kelkkaa lukion jälkeen ja menin ammattikouluun. Koneistajan ja asentajan töitä pääsin tekemään n. 8 vuotta, sitten firma meni ulkomaille. Uusien työpaikkojen pomot eivät uskoneet nais-koneistajaan.

Eli ei kantanut kovin kauas. Vähän aikaa haaveilin kyläsepän hommista, mutta ei ollut rahaa investoida laitteisiin.

Sinänsä oli kivoja töitä, aika raskaita, en tiedä kuinka kauan olisin noita jaksanut. Tietty jos olisin hydrauliikka-asentajan saanut jatkaa, se oli ollut suht kevyttä duunia. Siinä naisellinen järjestyssilmä oli etu, mun letkut oli aina paremman näköiset kuin miesten. Lälläs...

Uudelleenkoulutukseen ei ollut varaa, kun... no ei ollut varaa. Ehkä se on sitäkin että kun tottuu rahan tuloon, muokkaa elämää sitä varten, niin ei tule enää lähdettyä koulunpenkille. Unelmat jäi toteutumatta. Ne mä toteutin vapaa-ajalla, puutarhassa ja punttisalilla.

Kauhean salamyhkäiseksi on palsta mennyt? Jos tietoa pitää saada, niin se on nykyisin jotain vaihtokauppaa?

Sattumalta kaikki tapahtui. Sattumalta myös rupesin yrittäjäksi alalle, joka ei täysin vastannut koulutustani.
Mutta kesken jätin, loppuun asti en jaksanut, vaan jo 70-vuotiaana piti luovuttaa.

Kynä, sivellin ja moni muu värkki pysyi hyvin kädessä,
halusin piirtää viivaa, pistettä pilkkua, milloin mitäkin.
Siitä työstä tykkäsin toimiston ilmapiiristä ja olisin sitä viivaa vedellyt loppuikäni.
Mutta lähdin miehen perään maita mönkimään ja viivat, pisteet ja pilkut unohtuivat.
Kolmekymmentä vuotta meni sitten tehden kaikkea mahdollista minkä elämä silloin eteen vain mahdollisti. Yrittämistä, kasvattamista, opettamista, vaikka mitä.

Nyt teen jotain, jota en edes työksi tunne.
Lopetan kunnes tulee tunne lopettaa
tai voimat ja elämänilo jotenkin lopahtaa.

Työ valitsi minut, en minä työtä.
Kun jollakin oli elätettävä itsensä niian aloin tekemään ainoaa työtä jota oli saatavilla siinä elämäni vaiheessa. Opettamaan englantia, jota osasin ja opettamaan opettelin tehdessäni työtäni. Sitten koulutin itseni alalle, että sain toimia johtajana omassa koulussani. Elikkä tulin alalle aivan väärästä portista.

"Konttorirottana" virkanaisena jokapaikan höylänä enkä häpeä ollenkaan, julkisen ja osin kansainvälisen terveydenhuollon palveluksessa, mielenkiintoinen ja varma toimeentulo, jossa viihdyin koko työssäolon ajan.

Tarkoittanet kouluaikojen jälkeisiä vuosia?

Heti intin jälkeen sveduihin rakentelemaan kuorma-autojen jäähdyttimiä. 3kk:n jälkeen Scania-Vabikselle kasaamaan kuormureiden taka-akselistoja. Myös ko. osaston työnopastajana. Samaan aikaan Scanian valimossa alihankkijan töissä iltavuorossa.
Lyhyt episodi Oslossa päivälehtien ajoa painotalolta kaupungin logistiikkapisteeseen.

Opiskeluaikana paluu Ruotsiin ja Scanialle. Silloin myös vaihdelaatikkokoneistamon koneiden pesua.

Suomessa rautarakennetöitä ja koneasennuksia. Hotelli-ravintolan portierina, rakennuksella kuumaeristystä ( asbesti ja bitumi ) yms.

Opintojen jälkeen 7 vakituista työsuhdetta useammalla paikkakunnalla perusmetallissa ja rautarakenteessa sekä henkilönostimien valmistuksessa.
Tuotanto, tuottavuus, työsuojelu, materiaalihallinto ( osto ja varasto ) eri paikoissa.
Vakanssit pk yrityksen toimitusjohtajan tehtävästä metalliverstaan ainoaan työnjohtajan puuhaan. Käyntikortissa hienosti tuotantopäällikkö.

10 pätkätyötä ympäri itäistä ja eteläistä Suomea eri toimialoilla. Pisin pätkä 7kk, lyhyin 2pv.

Eniten pidin pätkistä. Selkeät toimeksiannot, valmispiste tiedossa, vaihtelevat olosuhteet sekä paikkakunnat. Yritykset lestadiolaisen ikkunamatkoilla.tehtaasta etelärannikon yrmeään, sekavaan ilmapiiriin.
Vaihtelun lisäksi siedetävä korvaus oli myönteinen puoli.

Ilmapiirissä ja mentalitettissa on yllättävän suuret erot pienilläkin maantieteellisillä

En ole koskaan valinnut työtäni, enkä etsinyt töitä. Yhtään työhakemusta en ole kirjoittanut muuten kuin leikillään piti siivouskoulutuksessa opetella sellaisen kirjoittamista.
Yksi opettajista oli vähän nyreä ja päätteli, että en ehkä töitä haluakaan, koska sillä hakemuksella voi vaan pyyhkiä peesiinsä.
Toinen opettaja taas oli samasta hengentuotteestani sitä mieltä, että hän ainakin palkkaisi minut heti paikalla edes lukematta toisten tuöhakemuksia.

Aina sitä on silti jotain osunut eteen, että on leivän syrjässä pysynyt kiinni.

Koskaan minulla ei ole ollut mitään haaveammattia, mihin olisin erityisesti tähdännyt. Vieläkin joskus yllätän itseni miettimästä, että miksikä minä mahtaisin haluta sitten kun tulen aikuiseksi.