Sinä mies S,minä nainen M,jos mä soitan niin mitä sanot?Hylkäätkö vaan hylkäämisen iloksi kun kestänyt niin kauan vai tajuatko miksi kesti niin kauan olosuhteet huomioiden?Mä sanon sulle et oot tosi sexy,pusuhuulinen hymymies jonka älykkyys on kirsikka kakun päälle.Tottahan toki haluan sut vällyihin mut samaan aikaan voisin jutella sun kans pilkkuun asti koska älysi takaa sen ettei kumpikaan jättäisi toista kylmäksi,samoilla aalloilla kun mennään.En varsinaisesti voi ikävöidä sua koska ei tunneta mut kaipaan viime hetkeämme ja sitä kipinää joka syttyi..
Kerro nyt siis uskallanko ottaa riskin ja laittaa itseni likoon?Tiedän etten voi saavuttaa mitään jos en käännä tätä korttia mut mitäs jos se olikin se isoin kortti mitä elämässä voi saada ja annoin sen mennä vaan,sitä tässä just pelkään et menetetään toisemme 4ever...
Kerro nyt siis uskallanko ottaa riskin ja laittaa itseni likoon?Tiedän etten voi saavuttaa mitään jos en käännä tätä korttia mut mitäs jos se olikin se isoin kortti mitä elämässä voi saada ja annoin sen mennä vaan,sitä tässä just pelkään et menetetään toisemme 4ever...
Vastaukset 3
Vanhimmat
kun ollaan samalla aaltopituudella niinkun sanot. mä nyt oon itse kuitenkin tähtäämässä siihen että tulisin näkemään sua johonkin ja tähän liittyviä vinkkejä olen odottanut ja valmistautunut. en tiedä osaanko mä puhua sun kaa puhelimessa älä ymmärrä väärin.
Minä ajattelen vaikeilta tuntuvista valinnoista joskus niin, että kumpi niistä valitsematta jääneistä vaihtoehdoista harmittaisi minua myöhemmin enemmän. Eli nyt kärjistyksen vuoksi vaikkapa kuolinvuoteella sitten. Tää on ollut aika toimiva valintakeino usein, mutta edellyttää tietysti, että ihmisellä on käsitys siitä, mitä elämäänsä haluaa. Toimii kyllä ihan vaikka jäätelöntötterönkin valinnassa silti. :)
Jos hän soittaisi, en hylkäisi. Ei vain siksi, että se hylkäysvaihtoehto harmittaisi myöhemmin enemmän, vaan yksinkertaisesti siksi, että en halua tehdä niin. Mut jokainen päättää itse mitä tekee.
Mä en kans usko et hän välttämättä kääntäis mulle selkäänsä mutku meistä ei oikein voi tulla mitään.Molemmat perheellisiä jne,meillä on vaan joku sielunyhteys mikä vetää kuin magneetti puoleensa.En oikein voi olla samassa tilassa hänen kanssaan koska jännite liian suurta,menen lukkoon.Pystyisin järjestää näkemisen mut en luota itseeni et pystyn hillitsemään niin fyysisiä kuin psyykkisiä haluja,liian sexyä värettä meillä.Ei hän tiedä mun ajatuksista mitään mut toki vaistoaa kaiken.Mitäköhän hän musta haluaisi,en tiedä kun en pääse keskusteluyhteyksiin mut sen tiedän et seksuaalinen vetovoima on jopa liian suurta,tuntuu et tukehtuu...