Oletko vielä kuikuillut vieraisiin pöytiin? Mitään muuta en toivo sulta kuin, että pidä lupauksestas kiinni minkä olet antanut puolisolles.
Mites sun avioliitto jaksaa
Jospystyt
27226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mikähän se lupaus oli niitä kun on ollut niin monta? Jos tulevaisuudessa tilanne vaatii
joudun ottamaan uuden...En ole kyllä lupauksiani pettänyt koskaan.
No mikähän lupaus? Se mikä annetaan alttarilla.
En ole alttarilla muuta tehnyt kuin juonut ehtoollisviiniä.
Sulle miten?
Voi, mites sun? Vieraisiin pöytiin on näköyhteys, mutta sinne ei mennä..
Eipä se sulle kuulu. Vittuilu jatkuu kuten huomaa. Etköhän jo nähnyt mihin kykenen joten älä huoli puolisostani kyllä pärjää kanssani. Kaikki on ok meidän välillä. Sulla näkyy olevan edelleen huoli meistä. Kyllä me selvitään. Itsehän tykkäät tapailla varattuja.
Projisointi.
Saa niistä yksin pitää kiinni.
A.p pois jakamasta täältä! Varattu akka, hyh!
Katsoa saa, ei koskea. ;)
Varattuna en muihin pöytiin mene!
Jos vielä jatkat tuota menoa, menen siihen yhtään pöytää, enkä vastaa seurauksista ainakaan sulle!!
Oikeastaan siksi täällä olenkin. Jos en olisi luvannut, olisin tehnyt toisen valinnan.
Joskus olisin pettänyt..
Varattunakin saa keskustella ja jutella.
Ei saa. Voi tulla väärinkäsityksiä. Katselen siis vain :)
Keskustelu voisi muuttaa asioita, jotka on muutenkin muuttumassa
Miehet on perseestä
Otan pöydällä.
Eipä tuokaan ole vuosiin pitänyt kiinni. Lähinnä niinä huonoina aikoina olen jäänyt olemaan yksin. Onhan niitä ollut, huonoja aikoja siis.
Valat otetaan tosissaan. Sentakia en suosittele niin paskaa sopimusta kellekkään.
Katselen kyllä komeita miehiä mutta omaani en toisen vuoksi jättäisi. Rakastan miestäni ja osoitan sen hänelle jokaisena päivänä niin kauan kun meillä riittää yhteistä elämää.
Se on hyvä.
Joskus olen kuitenkin miettinyt, ettei elämä mene kuin saduissa. Sukulaisen naapurilta kuoli vaimo syöpään. Kahden kuukauden kuluttua mies kulki jo käsikynkkää uuden kanssa. Tuli mieleen, että oliko uusi kumppani löytynyt jo ennen vaimon kuolemaa.
Vuosia lähes sänkypotilaana ollut isäntä kuoli. Avioliitto oli ollut aikanaan onnellinen. Yhteisiä lapsiakin oli siunaantunut 6. Isännän kuollessa emäntä oli jo raskaana, uudelle miehelleen. Tämä tapahtui 1910- luvun Suomessa.
Ihmiset jotka löpisevät täydellisestä uskollisuudesta kuolemaan asti, eivät tiedä mitään pitkäaikaisista, fyysisistä sairauksista. JUURI SE SAIRAS osapuoli voi menettää kykynsä ja halunsa, ja jopa mielenkiintonsa läheisyyteen, hoitojensa, lääkitystensä ja sairautensa vuoksi.
Aloittaja voi toivoa, mitä haluaa ja esittää toiveensa kenelle haluaa.
Minulle kelpaa vain toisen VUOSIA SAIRASTANEEN HENKILÖN PUOLISON MIELIPIDE.
Vielä aloittajalle: Minä en ainakaan vastaa avioliittoni tilan hyvyydestä tai huonoudesta kenellekään tälle palstalla kävijälle. Täällä ei ole elämääni jokapäiväisesti kuuluvia henkilöitä.
Ja yleensäkin: Jokainen hoitakoon omat asiansa.
Tähän asti olen pysynyt "kotona". Mutta sekään ei kenellekään kuulu.
Elämä ei aina mene kuin on suunnitellut ja vakava sairaus voi iskeä keneen vaan ja milloin vaan, se on totta. Jos niin ikävästi kävisi että mieheni sairastuisi esimerkiksi syöpään, olisin varmasti hänen tukenaan parhaani mukaan. Missään nimessä en jättäisi yksin ihmistä jonka kanssa elän, vaikka ihan varmasti sairaan rinnalla oleminen vaatii paljon kumppanilta, etenkin henkisellä puolella. Myönnän että rakkaan sairastuminen pelottaa kovasti ja tiedostan että liitto kärsii toisen vakavan sairauden edessä väkisinkin kuten lapsen syntyessä ja voi jopa kaatua kokonaan jos sairastunut niin haluaa.
Sitä en kyllä tiedä että ihastuisinko toiseen mieheen oman mieheni sairauden rankimmassa vaiheessa kun hakisin tukea ja ymmärrystä muualta. Jos vielä kemiatkin kohtaisi niin.. ehkäpä. Siltikään en miestäni hylkäisi enkä häntä pettäisi.
Sitä mä vaan, että mitä se sulle kuuluu? Oletko parempi ihminen? Ainakin nostat hienosti itsesi muiden yläpuolelle. Annatko muutaman manipuloijan ohjata?