Sain äskettäin unelmieni työpaikan ja haastattelussa kysyttiin, että pystynhän varmasti työskentelemään tämän vuoden loppuun asti. Vakuuttelin, että kyllä pystyn. En vielä silloin tiennyt olevani raskaana.
Mitä tekisitte? Ilmoittaisitteko asiasta? Ja missä vaiheessa?
Mitä tekisitte? Ilmoittaisitteko asiasta? Ja missä vaiheessa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Työnantajalle sinun pitää kertoa raskaudesta vasta 2kk ennen kuin aloitat vapaan.
Ja jos kertomalla aiheutuu työpaikan menettäminen, mikä on aika todennäköistä, ei kannata kertoa vielä.
Sitten kun on sopimus kirjoitettu jne asiat kunnossa, niin voit kertoa vaikka parin kuukauden päästä (tai milloin luulet että huomaisit olevasi raskaana vahingossa) että hupsista, nyt huomattiin että tuli yllätys, ja että et pystykään työskentelemään vuoden loppuun. Näin turvaat työsi.
Muista myös mainostaa, että lapsi ei ollut suunniteltu, mutta iloinen yllätys, jotta sinua ei aleta syytellä siitä että haet töihin koska olet raskaana ja saisit hyvät tuet.
Älä ilmoita vielä. Itselleni ón käynyt niin että kävin haastattelussa, haastattelun loputtua haastattelija sanoi että olen siihen mennessä ollut paras hakija.>Hyvältä näytti.
Mutta sitten pari päivää myöhemmin sain tietää olevani raskaana ja ilmoitin siitä tälle haastattelijalle, niinpä en sitten koskaan saanutkaan sitä työpaikkaa. Varmasti vaikutti se kun olin kertonut raskaudesta, kun he tahtoivat siihen vakituisen työntekijän.
Sinulla ei lainkaan mukaan ole mitään pakkoa kertoa sitä, niin ajattele itseäsi,äläkä kerro.
Jos saat sitten työpaikan niin odota vaikka lähemmäs 20 viikkoa ja kerro sitten.
Itse en ilmottaisi heti asiaa. Työnantajalle tulee ilmoittaa aiotusta vapaasta vasta kahta kuukautta ennen äitiysloman alkua. Tätä ennen ei tarvitse ilmoitella mitään, jos ei halua. Odottelisin ainakin rv12. Työnantaja ei voi irtísanoa raskauden takia työsuhdettasi.
Työni on projektiluontoinen, joten voi olla että ehdin saada hommat tehtyä ennen äitiyslomaa. Ja olen ajatellut, että jos vaan mahdollista niin voisin viimeistellä projektia etätyönä kotoa käsin. Mies on jo luvannut, että voi jäädä koti-isäksi.
On tämä elämä kummaa. Kaikki asiat tapahtuvat saman aikaisesti. Lasta ollaan yritetty yli vuosi ja uusia töitä olen etsinyt vielä pidempään! Mutta en siis kerro vielä töissä, katsotaan miten tämä alkaa etenemään...
Mulla kävi myös niin että sain uuden työn, ja pari viikkoa sen jälkeen plussasin. Nyrkkisääntönähän voi sanoa, et koeajalla ei asiaa kannata ilmoittaa, koska silloin voi tulla irtisanotuksi. Se on laitonta, mutta koska koeajan irtisanomista ei tarvitse perustella niin se ei paljoa lohduta. Itse kerroin pomolle juuri ennen koeajan loppumista, koska olin jo tutustunut häneen ja työpaikkaan, ja olin varma ettei minua sanota irti. Ajattelin, että näin ollen teen paremman vaikutuksen jos kerron ennen koeajan loppua :) Jos olisin vähänkin epäillyt saavani kenkää niin en olisi kertonut.
Kuinka työnantaja suhtautui raskauteen?
Itseäni jännittää kyllä jossain vaiheessa kertoa...Toisaalta pomo on kolmen lapsen äiti, ehkäpä hän ymmärtää.
Kuule, mielestäni on päivänselvää, että kerrot raskaudestasi. Siinä menee jokatapauksessa luottamus nollille, jos raskaustesi selviää heille ensimetreillä. Mitä jos kärsit todella pahasta pahoinvoinnista kuten minä, miten sen sitten kauan salaat kumminkaan?
Valehtelu ei kannata ikinä.
Siis itselläni kävi mieletön mäihä ja sain pitää työpaikan, vaikkei työsopimustakaan ollut vielä allekirjoitettu. Olin kyllä henkisesti varautunut siihen, että potkut tulee, joten työ oli iloinen yllätys.
Eikö lapsi ole paljon tärkeämpi asia kuin työ? Voisitko nauttia täysin siemauksin raskaudestasi, jos mieltäsi painaisi koko ajan se, että miten työnantaja reagoin myöhemmin?! Itse en voisi. Työpaikkoja tulee ja menee, lapsia ei.
Tämä on todella vaikea asia. Ja painaa mieltäni jatkuvasti. En pidä valehtelusta ollenkaan, mutta toisaalta tuo työ on minulle todella tärkeä niin rahallisesti kuin ammatillisestikin. Ja entäs jos tulisi keskenmeno, sitäkin pitäisi sitten selitellä jos raskaus olisi kaikkien tiedossa...
On kyllä mahdollista, että saisin projektin tehdyksi ennen äitiyslomaa. Tai sitten tekisin sen loppuun osittain etätyönä. Mies on jo lupautunut lastenhoitajaksi.
Ikävä tilanne. En osaa iloita työpaikasta, enkä raskaudesta :(
Onhan se lapsi tietysti tärkeämpi kuin työ. Mutta niin olisivat työstä saatava palkkakin tärkeää, jotta voisi sen lapsen elättää. Olen etsinyt uutta työtä jo 2v ja viimein onnistuin sellaisen saamaan. En tiedä voisinko jättäytyä vain työttömäksi ja odotella, että lapsi syntyy.
Eihän se ole valehtelua jos jätät kertomatta! Jos raskaus on alussa, voisi ihan hyvin olla että edes tajuaisi koko asiaa. Sain juuri kuulla naisesta joka oli ollut jo 3 kk raskaana tajuamatta itse lainkaan! En tiedä mistä päin ihmiset olette kotoisin kun teillä on vara sanoa, että työpaikkoja tulee ja menee mutta täällä itä-suomessa ne on todella kiven alla ja itse vastaavanlaisessa tilanteessa ottaisin työn ilomielin vastaan ja kertoisin tilanteesta vasta kun raskaus alkaa todella näkyä tai vaikka vasta 2kk ennen äippälomaa. Se vain on valitettavan totta, että jos esim. haastattelussa raskaudestaan tai edes suunnitelmistaan kailottaa niin kukaan ei ota sellaista naista töihin! Tsemppiä töihin ja kyllä asiat järjestyy.
Kuule, ääneen ajatteleminen auttaa. Itsehän nimittäin sanoit vastauksen jo vikassa lauseessa, et voi nauttia kummastakaan, työstä etkä raskaudesta. Jos kerrot raskaudesta työnantajallesi, voit nauttia edes raskaudesta. Ymmärrän tilanteesi tosi hyvin sillä olin itse ihan samassa tilanteessa joulukuussa. Kaikki painostivat minua, että älä missään nimessä kerro työpaikalla (palstalaiset varsinkin). Sitten kun lopulta kerroin tulevalle pomolleni, oli kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni. Tiesin tehneeni oikein, vaikken vielä tiennyt, saisinko pitää työpaikkaa. Kerro rehellisesti töissä niinkuin kerroit meillekin, että saat ehkä projektin tehtyä ja miehesi auttaa hoidossa. Tiedän senkin, ettei töitä kasva joka oksalla, itse lähetin satoja hakemuksia. Siitä huolimatta jaksan uskoa siihen, että elämässä rehellisyys palkitaan, ja viimeistään raskauden jälkeen saat töitä. Kunhan vaan vapautat itsesi nyt tuosta tuskasta.
Kiitoksia kannustavista sanoista kaikille.
"...voi nauttia kummastakaan, työstä etkä raskaudesta. Jos kerrot raskaudesta työnantajallesi, voit nauttia edes raskaudesta."
Olet aivan oikeassa. Aion kertoa työnantajalle, kunhan olen käynyt ultrassa parin viikon päästä. Kokemusta on nimittäin keskenmenosta, ja nyt haluan varmistaa että olen todella raskaana. Kerron sitten n. 8 rv. Ja olo on varmasti senjälkeen helpottunut.
Uskon, että ei minua ainakaan potkita pois. Sehän olisi laitonta. Eiköhän tämä tästä. En millään jaksa henkisesti pimittää raskausta siihen asti, että se alkaa näkymään. Ehkäpä työnantajakin arvostaa rehellisyyttä.
Itse olin ihan samassa tilanteessa, en pystynyt nauttimaan raskaudestani ja lopulta halusin olla rehellinen ja kerroin ennen koeajan loppua työnantajalle raskaudestani (oli vahinko). Minut irtisanottiin, sain kuitenkin lopulta puhuttua itselleni määräaikaisen työsopimuksen, äitiysloman alkuun saakka, joten saan suht hyvän äitiysrahan.
Tosin jos olisin joutunut jäämään työttömäksi, en olisi osannut kuitenkaan nauttia raskaudesta, koska olisin vain murehtinut sitä että miten me pärjäämme jne. Mutta ihan hyvin kävi loppujenlopuksi:)
Kerro sitten miten työnantaja suhtautui!:)
Kävi miten kävi, voin vakuuttaa, että olosi kevenee, kunhan saat kerrottua asiasta. Todennäköisesti saat vieläpä pitää työsi.
Nimimerkki "kokemusta on".
Hei,
Älä ihmeessä kerro ennenkuin koeaikasi on ohi. Kuten joku jo mainitsikin, työsopimuksen voi purkaa molemminpuolin ilman syytä silloin, ja valitettavasti kovin moni työnantaja mielellään niin tekee säästyäkseen maksamasta sinun äitiys"lomailustasi", kuten oma työnantajani on asian ilmaissut... Etenkin, jos satut työskentelemään miesvaltaisella alalla niin ajattele omaa ja lapsesi etua.
Ja ethän sinä valehdellut haastattelussa, ellet silloin jo tiennyt, että aiot yrittää lasta heti! Se firma pärjää kyllä, vaikka joutuukin maksamaan vanhempainvapaastasi ja mahdollisen sijaisen palkkaamisen.
Olen itse ollut kohta 8 kuukautta nykyisen työnantajani palveluksessa ja minultakin aika suoraan udeltiin haastattelussa, mitä suunnitelmia seuraaville parille vuodelle on. Sanoin rehellisesti, että perhettä en ole perustamassa, koska poikaystäväni opinnot toisella paikkakunnalla ovat vasta alkutekijöissä. Mutta, toisin kävi suunnittelematta, eikä minulla silti ole syytä tuntea huonoa omaatuntoa työnantajaani kohtaan!
Kunhan hoidan työni äitiyslomaan asti hyvin ja jälleen sitten kun joskus työhön palaan, niin mielestäni kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä.
En oikein ymmärrä miksi useat puhuvat valehtelemisesta, kun ei sellaisesta ole suoranaisesti kysymys. Käsittääkseni meillä naisilla on ilo ja etenkin oikeus tulla raskaaksi ja myös samalla tehdä työtä/ottaa työta vastaan kokematta siitä huonoa omaatuontoa. Kuten monet täällä jo kirjoittivat, työnantajan ei tarvitse tietää raskaudesta ennen kuin kaksi kuukautta aikaisemmin aiottua äippälomaa ja kun tämä on täysin laillista, miksi kokisin siitä huonoa omatuntoa. Itse kyllä mieluummin otan korkeamman äitiyspäivärahan eikä minun sitten tarvitse huolehtia siitä riittääkö raha kaikkeen vauvalle. Ikävä tosiasia on kyllä, että monet edelleen pitävät sitä valehteluna, mutta meidän naisten tulisi pitää tässäkin asiassa yhtä. Meille kuuluu oikeus olla työssä raskausaikana, ottaa työtä vastaa rakausaikana tarvitsematta tuntea pelkoa siitä että menettää työnsä jos liian aikaisin asiasta kertoo. Tsemppiä sulle kuitenkin jos ja kun kerrot työnantajalle.