Liikuntakielto

olen ollut liikuntakiellossa

lääkärin määräyksestä

painoindeksi tais olla 12.4

olin 11 vuotias

liikunta oli pakkomielle

liikuntakielto kesti siihen asti kunnes painoindeksi nous 16

vanhempien mielestä kielto oli mulle hyväksi, ystävät jotka kävi kattomassa mua sairaalassa nii piti kieltoa hyvänä ja outona ja kun pääsin kouluun(painoindeksillä 15) nii ope valvo tarkasti et noudatin kieltoa

silloin se tuntu huonolta mut nyt terveenä ihan hyvältä

pakko myöntää että en noudattanu; aina ku joku ei nähny nii aloin jumppaamaan, tiedän sairasta

-Oletko tai oletko ollut liikuntakiellossa?
Olen

-Kenen määräyksestä?
Lääkärin

-Missä painoindeksissä?
En muista, varmaan taisi olla jotain 14-15

-Minkä ikäisenä
16-vuotiaana
-Kuinka kauan?
Pari viikkoa, sen ajan kun olin osastolla.

-Oliko/onko liikkuminen sinulle pakkomielle?
Laihdutin itseni osastokuntoon ilman liikuntaa, joten siitä ei sinänsä varsinaisesti muodostunut pakkoa, mutta kyllä sitten kun osaston jälkeen aloittelin liikkumista, niin aika herkästi siitä tuli enemmän pakkoa kuin vapaata liikuntaa. Nykyään tilanne vähän helpottunut, vaikkakin edelleen siinä on pientä pakon sävyä mukana. Esimerkiksi jos zumbatunti on peruttu, niin ahdistun, mutta selviän kyllä ilman että lähden korvaamaan tuntia millään 10km lenkillä :)

-Miten perheenjäsenesi/ystäväsi/opettajasi suhtautuivat kieltoon?
Perhe oli tietenkin helpottunut, etten saanut liikkua osastolla ollessani. Olinhan suht huonossa kunnossa.

-Miten itse suhtauduit; hyvä vai huono juttu?
No kyllä se ahdisti, mutta tavallaan samalla myös nautin siitä, että minulla oli viimeinkin lupa olla ihan rauhallisesti. Ymmärsin kiellon merkityksen ja pääosin kunnioitin sen verran kehoani, etten rääkännyt sitä kun olin niin laiha. Enimmäkseen kuitenkin vitutti ja ahdisti :D Lisäksi aika kävi helposti pitkäksi, koska ei saanut tehdä mitään .

Noudatitko kieltoa?
Kyllä, osastolta en päässyt edes kanttiiniin ilman valvontaa, joten kiellon rikkominen oli käytännössä mahdotonta. Omassa huoneessa en viitsinyt jumppailla, koska koin, että antaa nyt olla ja ei oikeasti aleta sooloilemaan sen asian kanssa. Sellainen surkea jumppaaminen salaa ei sitä paitsi ole kovin kuluttavaa ja en kaivannut elämään mitään lisästressiä jostain jumpasta.