Paljastan kohta sinulle kohta paaaljon asioita

Sami...Mua sä odotat että touhuaisin sun takaluukullas hellästi...❤

Tuhma____ kirjoitti:

Sami...Mua sä odotat että touhuaisin sun takaluukullas hellästi...❤

Kyllä :D

old_profile_97678 kirjoitti:

Kyllä :D

Ei vaan mua ;D

Uskaltaisin, mutta kun en muista mitä salaisuuksia minulla on:D Kuinka moni päivysti palstalla herkeämättä????? Vastauksia kiitos:D

Kuka_päivysti_linjoillaD kirjoitti:

Uskaltaisin, mutta kun en muista mitä salaisuuksia minulla on:D Kuinka moni päivysti palstalla herkeämättä????? Vastauksia kiitos:D

No höh :( Mun tuuria tämmöne :(

YksPettynyt kirjoitti:

No höh :( Mun tuuria tämmöne :(

:D No on mulla oikeasti "paljastuksia" ja voin jopa paljastaa ne tässä ja nyt:) Nyt korvat hörölle:) Tosin en lupaa, että se on juuri sinulle, mutta tämä menee eräälle miehelle. No nyt asiaan.

Olen miettinyt koko tätä touhua ja systeemiä ja välillä minua naurattaa ja välillä itkettää. Tässä on ollut kyllä miljoona eri vaihetta ja kaikki on tapahtunut väärään aikaan joka suhteessa ja joka suunnalta. Olen kelannut hiukan taakse päin ja tajunnut paljon asioita. Silloin kuin minä olin tukehtua tunteisiini, niin sinä elit omaa elämää ja ehkä sitten, kun sinä olit mietintämyssy päässäsi (foliohattu päässä), niin minä huitelin jo omilla poluillani:)

Nyt, kun olen nähnyt sinua ohimennen pari kertaa, niin minua vaan hymyilyttää. Ja jengi tietysti katsoo, mitä "tuo hullu hymyilee" yksinään":D No koska minua vaan hymyilyttää niin että halkeen:) Mutta joka kerralla, tunnen jotain sellaista, mitä ei voi eikä saa tuntea, niin se vaan on. En voi sille mitään. Ihan kuin siinä kävelisi minun toinen puolisko, jota en edes tunne. Hullua ja hölmöä, mutta näin tunnen.

Mutta sinun kyllä pitää vähän siistiä suutasi ja ajatuksiasi ja tarkistaa myös omaa asennettasi itseesi ja minuun, jos meinaat saada yhteyttä rakennettua meidän välillä. Ei voi olla niin, että lauot mitä päähän sattuu sillä hetkellä kajahtamaan. Joo, ymmärrän paljon, mutta itseään "pitää jatkuvasti kouluttaa ja kehittää", ei voi antaa vain mennä, miten sattuu.

Viittaan "Falski vittande". Ei tommosia voi suustaan päästellä, ei vaikka olisi kuinka sekaisin:D

Mutta yksi asia. Ja tässä tulee se paljastus ja ehkä myös se seikka, jolla oikea herra osaa kohdistaa, kuka täällä kirjoittaa. Se yksi yhteinen tuttumme. Uskallan väittää, että olet paljon ehkä pohtinut sitä asiaa. Totean lyhyesti, ei ole mitään pohdittavaa. Onneeksi. Kohtalo oli puolellani. HUH, sanopahan vaan. Jotain pientä tuli hölmöiltyä, mutta ONNEEKSI VAIN PIENTÄ. Jokin minussa sai toimimaan niin kuin loppujen lopuksi toimin ja olen siitä kyllä niin biljooonaaa kertaa kiittänyt itseäni. Olen myös hyvin järki ihminen, joskin myös herkkä, mutta luojan kiitos, kun minulla on raudan luja itsekuri. HUH. Ajattelen aina pitkällä tähtäimellä näissä tosi tärkeissä ja henkilökohtaisissa asioissani. Enkä luista siitä milliäkään. Itsekurini ansiota. En tiedä mistä se on minuun kasvanut, mutta monesti olen jälkeenpäin ajatellut, että kiitos itsekurilleni:) Ehkä isältäni perittyä. Isällä on ihan käsittämätön itsekuri ja ehkä häneltä olenkin saanut/ottanut mallia ihan näin niin kuin tiedostomatta.

No oli miten oli, niin kaikki näytti paaaaallljjjon pahemmalta kuin aihetta olisi ollut näyttää. Ja kaikki vielä lähti minun ja minun siskoni huumorista ja huiputus-huumoristamme:) Ajateltiin, että toi on ihan pösilö ja alettiin vinguttaan sen outoja välähdyksiä:) Tämä on touus. Istuttiin eräässä keskustan hotellin baarissa ja naurettiin ihan kippurassa ja tämä ukkeli kirjoittelin minun siskolleni ihan omituisia viestejä ja me laitettiin pökköä pesään!!! :D Jossain vaiheessa siskoni ja hän eivät enää mahtuneet saman kaupungin alle:)

No jo tuli paljastuksia. Kyllä naisetkin osaa vedättää huumori mielessä, jos niikseen. Meinasin vaan jossain vaiheessa luiskahtaa omaan kaivamani kolooni:) Mutta onneksi en luiskahtanut. Silloin naurettiin aika paljon ja myöhemmin ei enää naurattanut. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Voin kävellä katuja pitkin pää pystyssä, en tarvitse luimistella ketään. Voin tavat ketä ikinä tapaankaan, en tarvitse luimistella edelleenkään. Näin on.

Kävi_kyllä_tuuri kirjoitti:

:D No on mulla oikeasti "paljastuksia" ja voin jopa paljastaa ne tässä ja nyt:) Nyt korvat hörölle:) Tosin en lupaa, että se on juuri sinulle, mutta tämä menee eräälle miehelle. No nyt asiaan.

Olen miettinyt koko tätä touhua ja systeemiä ja välillä minua naurattaa ja välillä itkettää. Tässä on ollut kyllä miljoona eri vaihetta ja kaikki on tapahtunut väärään aikaan joka suhteessa ja joka suunnalta. Olen kelannut hiukan taakse päin ja tajunnut paljon asioita. Silloin kuin minä olin tukehtua tunteisiini, niin sinä elit omaa elämää ja ehkä sitten, kun sinä olit mietintämyssy päässäsi (foliohattu päässä), niin minä huitelin jo omilla poluillani:)

Nyt, kun olen nähnyt sinua ohimennen pari kertaa, niin minua vaan hymyilyttää. Ja jengi tietysti katsoo, mitä "tuo hullu hymyilee" yksinään":D No koska minua vaan hymyilyttää niin että halkeen:) Mutta joka kerralla, tunnen jotain sellaista, mitä ei voi eikä saa tuntea, niin se vaan on. En voi sille mitään. Ihan kuin siinä kävelisi minun toinen puolisko, jota en edes tunne. Hullua ja hölmöä, mutta näin tunnen.

Mutta sinun kyllä pitää vähän siistiä suutasi ja ajatuksiasi ja tarkistaa myös omaa asennettasi itseesi ja minuun, jos meinaat saada yhteyttä rakennettua meidän välillä. Ei voi olla niin, että lauot mitä päähän sattuu sillä hetkellä kajahtamaan. Joo, ymmärrän paljon, mutta itseään "pitää jatkuvasti kouluttaa ja kehittää", ei voi antaa vain mennä, miten sattuu.

Viittaan "Falski vittande". Ei tommosia voi suustaan päästellä, ei vaikka olisi kuinka sekaisin:D

Mutta yksi asia. Ja tässä tulee se paljastus ja ehkä myös se seikka, jolla oikea herra osaa kohdistaa, kuka täällä kirjoittaa. Se yksi yhteinen tuttumme. Uskallan väittää, että olet paljon ehkä pohtinut sitä asiaa. Totean lyhyesti, ei ole mitään pohdittavaa. Onneeksi. Kohtalo oli puolellani. HUH, sanopahan vaan. Jotain pientä tuli hölmöiltyä, mutta ONNEEKSI VAIN PIENTÄ. Jokin minussa sai toimimaan niin kuin loppujen lopuksi toimin ja olen siitä kyllä niin biljooonaaa kertaa kiittänyt itseäni. Olen myös hyvin järki ihminen, joskin myös herkkä, mutta luojan kiitos, kun minulla on raudan luja itsekuri. HUH. Ajattelen aina pitkällä tähtäimellä näissä tosi tärkeissä ja henkilökohtaisissa asioissani. Enkä luista siitä milliäkään. Itsekurini ansiota. En tiedä mistä se on minuun kasvanut, mutta monesti olen jälkeenpäin ajatellut, että kiitos itsekurilleni:) Ehkä isältäni perittyä. Isällä on ihan käsittämätön itsekuri ja ehkä häneltä olenkin saanut/ottanut mallia ihan näin niin kuin tiedostomatta.

No oli miten oli, niin kaikki näytti paaaaallljjjon pahemmalta kuin aihetta olisi ollut näyttää. Ja kaikki vielä lähti minun ja minun siskoni huumorista ja huiputus-huumoristamme:) Ajateltiin, että toi on ihan pösilö ja alettiin vinguttaan sen outoja välähdyksiä:) Tämä on touus. Istuttiin eräässä keskustan hotellin baarissa ja naurettiin ihan kippurassa ja tämä ukkeli kirjoittelin minun siskolleni ihan omituisia viestejä ja me laitettiin pökköä pesään!!! :D Jossain vaiheessa siskoni ja hän eivät enää mahtuneet saman kaupungin alle:)

No jo tuli paljastuksia. Kyllä naisetkin osaa vedättää huumori mielessä, jos niikseen. Meinasin vaan jossain vaiheessa luiskahtaa omaan kaivamani kolooni:) Mutta onneksi en luiskahtanut. Silloin naurettiin aika paljon ja myöhemmin ei enää naurattanut. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Voin kävellä katuja pitkin pää pystyssä, en tarvitse luimistella ketään. Voin tavat ketä ikinä tapaankaan, en tarvitse luimistella edelleenkään. Näin on.

Ohi män :(

Kävi_kyllä_tuuri kirjoitti:

:D No on mulla oikeasti "paljastuksia" ja voin jopa paljastaa ne tässä ja nyt:) Nyt korvat hörölle:) Tosin en lupaa, että se on juuri sinulle, mutta tämä menee eräälle miehelle. No nyt asiaan.

Olen miettinyt koko tätä touhua ja systeemiä ja välillä minua naurattaa ja välillä itkettää. Tässä on ollut kyllä miljoona eri vaihetta ja kaikki on tapahtunut väärään aikaan joka suhteessa ja joka suunnalta. Olen kelannut hiukan taakse päin ja tajunnut paljon asioita. Silloin kuin minä olin tukehtua tunteisiini, niin sinä elit omaa elämää ja ehkä sitten, kun sinä olit mietintämyssy päässäsi (foliohattu päässä), niin minä huitelin jo omilla poluillani:)

Nyt, kun olen nähnyt sinua ohimennen pari kertaa, niin minua vaan hymyilyttää. Ja jengi tietysti katsoo, mitä "tuo hullu hymyilee" yksinään":D No koska minua vaan hymyilyttää niin että halkeen:) Mutta joka kerralla, tunnen jotain sellaista, mitä ei voi eikä saa tuntea, niin se vaan on. En voi sille mitään. Ihan kuin siinä kävelisi minun toinen puolisko, jota en edes tunne. Hullua ja hölmöä, mutta näin tunnen.

Mutta sinun kyllä pitää vähän siistiä suutasi ja ajatuksiasi ja tarkistaa myös omaa asennettasi itseesi ja minuun, jos meinaat saada yhteyttä rakennettua meidän välillä. Ei voi olla niin, että lauot mitä päähän sattuu sillä hetkellä kajahtamaan. Joo, ymmärrän paljon, mutta itseään "pitää jatkuvasti kouluttaa ja kehittää", ei voi antaa vain mennä, miten sattuu.

Viittaan "Falski vittande". Ei tommosia voi suustaan päästellä, ei vaikka olisi kuinka sekaisin:D

Mutta yksi asia. Ja tässä tulee se paljastus ja ehkä myös se seikka, jolla oikea herra osaa kohdistaa, kuka täällä kirjoittaa. Se yksi yhteinen tuttumme. Uskallan väittää, että olet paljon ehkä pohtinut sitä asiaa. Totean lyhyesti, ei ole mitään pohdittavaa. Onneeksi. Kohtalo oli puolellani. HUH, sanopahan vaan. Jotain pientä tuli hölmöiltyä, mutta ONNEEKSI VAIN PIENTÄ. Jokin minussa sai toimimaan niin kuin loppujen lopuksi toimin ja olen siitä kyllä niin biljooonaaa kertaa kiittänyt itseäni. Olen myös hyvin järki ihminen, joskin myös herkkä, mutta luojan kiitos, kun minulla on raudan luja itsekuri. HUH. Ajattelen aina pitkällä tähtäimellä näissä tosi tärkeissä ja henkilökohtaisissa asioissani. Enkä luista siitä milliäkään. Itsekurini ansiota. En tiedä mistä se on minuun kasvanut, mutta monesti olen jälkeenpäin ajatellut, että kiitos itsekurilleni:) Ehkä isältäni perittyä. Isällä on ihan käsittämätön itsekuri ja ehkä häneltä olenkin saanut/ottanut mallia ihan näin niin kuin tiedostomatta.

No oli miten oli, niin kaikki näytti paaaaallljjjon pahemmalta kuin aihetta olisi ollut näyttää. Ja kaikki vielä lähti minun ja minun siskoni huumorista ja huiputus-huumoristamme:) Ajateltiin, että toi on ihan pösilö ja alettiin vinguttaan sen outoja välähdyksiä:) Tämä on touus. Istuttiin eräässä keskustan hotellin baarissa ja naurettiin ihan kippurassa ja tämä ukkeli kirjoittelin minun siskolleni ihan omituisia viestejä ja me laitettiin pökköä pesään!!! :D Jossain vaiheessa siskoni ja hän eivät enää mahtuneet saman kaupungin alle:)

No jo tuli paljastuksia. Kyllä naisetkin osaa vedättää huumori mielessä, jos niikseen. Meinasin vaan jossain vaiheessa luiskahtaa omaan kaivamani kolooni:) Mutta onneksi en luiskahtanut. Silloin naurettiin aika paljon ja myöhemmin ei enää naurattanut. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Voin kävellä katuja pitkin pää pystyssä, en tarvitse luimistella ketään. Voin tavat ketä ikinä tapaankaan, en tarvitse luimistella edelleenkään. Näin on.

Enkä sano, että hän olisi "pösilö". Ihan mukava tyyppi. Meillä tietyllä tavalla synkkasikin myöhemmässä vaiheessa, siis kaveri tasolla. Minun ei tarvinnut hänelle kaikkea selittää "sanasta sanaan, kun hän jo ymmärsi". Siis kaverina ja eri asioissa. Kaikki lähti siitä, että minun sisko "bongasi hänet ja hän "bongasi" minun siskoani. Ja kohta he juttelivatkin, mutta juttu vaan ei sitten sujunutkaan ihan vaivattomasti ja plää pläää plääää. Sitten minä olin siinä ikään kuin sivussa ja sitten tutustuin häneen aivan muissa ajatuksissa. Hänellä oli omat kommervenkkinsä, mutta hyvä tyyppi oikeasti. Ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa hänestä. Hänellä on oma taustansa, jota vasten on helppo ymmärtää hänen juttujaan. Niinhän meillä kaikilla.

nyt_loppu_paljastus kirjoitti:

Enkä sano, että hän olisi "pösilö". Ihan mukava tyyppi. Meillä tietyllä tavalla synkkasikin myöhemmässä vaiheessa, siis kaveri tasolla. Minun ei tarvinnut hänelle kaikkea selittää "sanasta sanaan, kun hän jo ymmärsi". Siis kaverina ja eri asioissa. Kaikki lähti siitä, että minun sisko "bongasi hänet ja hän "bongasi" minun siskoani. Ja kohta he juttelivatkin, mutta juttu vaan ei sitten sujunutkaan ihan vaivattomasti ja plää pläää plääää. Sitten minä olin siinä ikään kuin sivussa ja sitten tutustuin häneen aivan muissa ajatuksissa. Hänellä oli omat kommervenkkinsä, mutta hyvä tyyppi oikeasti. Ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa hänestä. Hänellä on oma taustansa, jota vasten on helppo ymmärtää hänen juttujaan. Niinhän meillä kaikilla.

Ja kieltämättä onhan hän hyvä iltamenojen viihdyttäjä ja mukavakin. Hänen seurassaan oli jotenkin helppo istua iltaa ja puhua "puuta heinää":D

Höh, noin pitkä kirjoitus ja taustalla on vaan mies joka panee kaikkia kaksijalkaisia jos vaan saa mahdollisuuden, mikä tässä jutussa ei täsmää?

Nyt tuli, lue yllä;)