A j a n k o h t a i s t a

Oli todella todella pimeetä ja yö oli todella todella musta mustaakin mustempi. Ei näkynyt yhtään mitään kun oli niin todella todella pimeetä.
Linnutkaan eivät laulaneet koska yö oli mustaakin mustempi. Joko pelottaa? Uskallanko jatkaa...

ihan oma kummitus talossani. Ei muuten kiusaa enää, mutta piilottelee tavaroita, kunnes palauttaa ne aina jättäen keskelle pirtin lattiaa.
Eräs esine on parhaillaan hukassa, mutta kyllä se on jonain päivänä jälleen palautettuna keskelle lattiaa nätisti laitettuna.
Tuolla se yläkerrassa kulkee, milloin pompottaa palloa, milloin tulee alakertaa, ja liihoittelee viileän ilmavirran ihoa koskettaessa.
En kuitenkaan pelkää.

Mutta minäpäs kerron tosi jutun, oman kokemukseni!
Olin n13-14 vuotias, kun eräänä iltana tai alkuyöstä heräsin painostavaan tunteeseen, kuin joku ahdistaisi tai painostaisi minua.
Katselin siinä peitto korvillani hämärässä huoneessani ympärilleni, oli pelottava olo.
Silloin ikkunan takaa alkoi kuulua raapimista, kuin joku pyrkisi sisään. Hankausääniä ja raapimisääniä.
Hetken sitä siinä kuuntelin ja ei kun ylös ja eri huoneeseen, missä oli muita.
Mutta kun aukaisin toisen makuukammarin oven, hämmästyksekseni porukka oli pelaamassa lattialla spiritismiä.
Keräsivät pelivehkeet kasaan, kun tulin ja alettiin nukkumaan.
En uskaltanut enää omaan huoneseen mennä. No, joskus yöllä heräsin jälleen tuohon samaan tunteeseen ja eiköhän siinä oviaukossa aesonut joku tumma, aivan musta hahmo. Minä sitä ihmettelin peiton raosta ja rukoilemaan, että Herra Jeesus varjele ja auta jne sopersin hädissäni moneen kertaan, ennenkuin se öttiäinen haihtu siittä.
Nukahdin uudestaan ja aamulla herättiin ja jatkettiin normaaliin malliin elämää.
Kunnes, muutaman yön päästä heräsin taas outoon oloon ja, kun aukaisin silmäni, niin eiköhän semmone samanmoinen musta uhkaava öttiäinen seisonut ihan sänkyni vieressä.
Katsoin ja katsoin, ettei tuommosta olekkaan, että nyt näen harhoja. Ajattelin, että ei tuo ole totta, mutta vaikka kuinka tillotin ja rillotin, se öttiäinen seiso siinä mustan puhuvana ja kuin kaiken yön pimeyden nielleenä ja aivan kuin se olisi ihmetellyt minua ja minä sitä ja sitten iski kauhu, kun tajusin, että tuossa tosiaan seisoo tuollainen ihme olio.
Ja ei muuta, kuin äitiä kauhiana huutamaan hädissään.
Loppu spiritismin peluu......

nukkumaan alkaa sumuverho laskeutua ikkunasi taakse. Ikkuna lennähtää auki ja menet taskulampun loisteessa sulkemaan sen. Jostain syystä sähkökin mennyt poikki ja eteisestä alkaa kuulua outoa narinaa, joka muuttuu koputukseksi. Joku koputtaa ulko-ovella keskellä synkkää yötä...........

Saa jatkaa!

"The Fall of the House of Usher"

Mitä olen oikeasti nähnyt ja kokenut... olen pienesti asioita joskus kertoillut. Porukka alkoi kerran heittää laattaa ja yksi menetti tajuntansa. Kolme otti taksin ja lähti vetää häppää pilkkuun asti.
Spookit liikkuvat lähistölläni. Vainajat jättävät viestejä. Noitako? En vaan sielut ne haluaa ottaa kontaktia.
Eipä ole minulla juuri ystäviäkään.. naisen arkea. Täysikuu on vilkkain aika. Uusikuu on ...noh jotain muuta. :)

Hyvän kaverini kotitalossa kummittelee, oli kummitellut jo hänen lapsuudessaan. Makuuhuoneeseen saattaa yöllä syttyä valot, tai huoneen ovi aukeaa itsekseen. Usein kuuluu selviä askeleita rappusista ja käytävästä. Lattialankut narisevat askelten alla, vaikka ketään ei käytävässä näy.
Hän ja siskonsa ovat nähneet hahmon, joka irvistelee. Samoin hänen nykyiset lapsensa.
Itse olen ollut talossa useita öitä, enkä ole mitään outoa kuullut tai nähnyt, mutta ei mulla ole mitään syytä epäillä heidänkään kertomaansa. Ei mulle ole muutenkaan mitään yliluonnollista tullut vastaan, vaikka olen suorastaan jahdannut ilmiöitä. Ilmeisesti en ole sen sorttinen, että ne minulle näyttäytyisivät tai muuten ilmenisivät. Haluaisin kokea ja uskoa, mutta kyllä musta aika skeptinen ja välinpitämätön on niitä ilmiöitä kohtaan tullut.

Mummuni kertoi tällaista juttua kerran. Oli sota-aika ja pappa rintamalla, kun eräänä ilta myöhällä, kun mummu oli jo sängyssä, kuuli hän porstuaan oven aukaisun ja kenkien tömistelyn ja ajatteli, että mites se pappa nyt kotiin tulee käymään, kun ei ole ilmoittanut mitään.
Kuulemma olivat juuri samanlaiset kenkien ja sisääntulo äömet, kuin papalla, tyyli kopistella kenkiään.
Mummu odotti, vaan ketään ei tullut. Hän sitten akkunaan katsomaan, muttei nähnyt ketään ovella, meni sitten nukkumaan.
aamulla aikaisin saapui pappi suruviestinsä kanssa, jotta oli edellisenä iltana kaatunut pappa muutaman kymmenen kilometrin päässä mehässä.
Että semmone ilmestys.
Pitää jatkaa vielä, että ei ollut helppoa mummulla 5 pienen lapsen kanssa jäädä yksin.
Pakeni kuulemma monena viikkona päivittäin navettaan itkemään lehemän kylykiä vasten, jottei lapset nää ja hättäänny :,(

Söin kuivattuja luumuja.