pakko-oire häiriöitä? Vai onko tämä paikka juuri se oire.
Onko teillä kenelläkään
pakkooireilua
667
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
On pakko-oireinen häiriö ja sen lisäksi traumaperäinen stressihäiriö. Molempien kanssa pärjännyt ilman lääkitystä, toistaiseksi. Suosittelen että menet psykiatrin juttusille jos et jo ole käynyt, ja osallistut ryhmäterapiaan sekä altistushoitoihin. Pakko-oireinen osaa olla veemäinen toisinaan mutta voidaan lohduttautua sillä että on olemassa paljon pahempiakin häiriöitä, kuten epävakaa, rajatila, skitsoidinen, paranoidinen ja mitä niitä nyt on. Tsemppiä, altistuksella saa aika hyvin vähennettyä oireita jos vaan sulla on vahva pää ja tarpeeksi kova tahto :)
Vaivasi paljon ala-ja yläaste aikana. Mitään lääkkeitä en oo koskaan syöny (no tietysti antib.kuureja tai muuta vähäistä sillo tällö, mutten mihinkään pitkäaikaissairauteen enkä etenkään psyykkeeseen vaikuttavia mössöjä) eikä mitään tiaknoosia tehty myöskään oo. Mäe lähe semmosee. Se ois kaikille kiusallista, siis minulle ja spykoterapeutille. Ne pakkoajatukset ja -liikkeet/liikesarjat kun ei alunperinkään oo olleet mitään lääkkeiden puutteesta syntyneitä vieroitusoireita niin mitä silloin kannattaisi kemikalleihin turvautua.
Kaikki mielihäiriöt, riippuvuudet, pelkuruisuus, jumittuneisuus, raivokohtailu ja muu mielisairastelu sen siaan johtuu ainakin itselläni nähdäkseni elämisen puutteesta ja tunteiden pakastelusta, asioiden, elämässä paikalleen jäämisestä. Jos nuoruus on menny vaikka jonkun tyypin miellyttämiseen ja suorituksissa onnistumiseen keskittyessä, nii sillon sen nuoruuden haluaa elää siinä iässä, kun pitäisi olla jo ylemmällä tasolla elämässä.
Sitten ku pitää ittensä vielä pitkään yksinäisenä, vähällä unella, itkemättä, nauramatta, runkkaamatta, vihastumatta, keskustelematta, alkaa o nähä ittesä tosi könkkönä tapauksena
"Ne pakkoajatukset ja -liikkeet/liikesarjat kun ei alunperinkään oo olleet mitään lääkkeiden puutteesta syntyneitä vieroitusoireita niin mitä silloin kannattaisi kemikalleihin turvautua. "
Jos on PAKKOAJATUSTEN ohella PAKKOLIIKKEITÄ, jopa LIIKESARJOJA
kannattaa varmaankin hakea ammattiapua.
Ei kuitenkaan kannata leimata PAKKOLIIKESARJOIKSI, jonkun fyysisen suorituksen
automatisoitumista, jolloin liikkeet seuraavat aina toisiaan SAMASSA, HALLITUSSA, JA KOORDINOIDUSSA JÄRJESTYKSESSÄ - pienistä liikkeistä koostuvan tehtävän suorittamiseksi.
Älä sure, ettet ole "ylemmällä tasolla" elämässä!
ALHAISELLA TASOLLA ovat muutkin.
Avio-ja avoliittoja saadaan kestämään tuskin 10 vuotta.
Ryyppäillään. Podetan syömishäiriöitä.
OLLAAN OMAN ULKONÄKÖKESKEISYYDEN VANKEJA, kuin teinit
jolloin FB-sivutkin täyttyvät lähinnä pelkistä omista kuvista.
Kieroillaan ihmissuhteissa.
Luulotellaan ihmisille vaivoja ja paheita, joita heillä ei ole
eli puhutaan perätöntä pahaa, selän takana.
Käydään vieraissa ja maksullisissa naisissa.
Älä sure. Paheensa ja puutteensa on itse kullakin. Et ole muita huonompi.
Tosi hyvä REALISTINEN maailmankuva SINULLA. :(((
Ei ole pakko-oireista häiriötä. Vain masennusta.
Silti olen kyennyt hankkimaan laajan tutkinnon
KIITETTÄVIN arvosanoin, ja elämään yli 15 vuotta
vakaassa parisuhteessa.
Mikäli koet tarvitsevasi ammattiapua,
terveyskeskuslääkärikin voi ohjata jatkoon.
Minulla on pakko-oireinen häiriö: pakonomainen tarve kirjoittaa tänne.