Mistä voin hakea apua tilanteeseeni?
Itsemurha-ajatuksissa ollut jo liiian pitkään.
Usko ammattiavun riittävyyteen on jo mennyt.
En jaksaisi taas hakea lähimmän debressiohoitajan vastaanotolle, kun aiemminkaan en ole sieltä kautta apua saanut.
Itsemurhakin tuntuu epämieluisalta ratkaisulta, koska en tiedä, joudunko sen jälkeen helvettiin.
Tätä nykyistä tilaakaan ei kauan jaksa. Oloni on sietämätön.
Olen kuin ihminen ilman käsiä ja ilman aivoja. En saa mitää aikaiseksi.
Päivät menee vain märehtiessä ja se ei auta tilannetta yhtään.
En halua, että olen vielä joulukuussa, tammikuussa, helmikuussa jne vieläkin ruikuttamassa täällä.
Eka kertaa, kun tänne tein avauksen, tilanteeni oli PALJON parempi kuin nyt.
Tuolloin uskoin vielä ammattiavun riittävyyteen. Sain täältä neuvon hakea apua ja hain. Elin suuressa uskossa, että voin vielä nousta jaloilleni.
Vuodet ovat kuitenkin vierineet ja ollaan yhä syvemmällä suossa. Voisko sanoa, että tilanteeni on jo kroonistunut. Voinko enää edes parantua?
Mistä hakea apua, jos kunnalliselta puolelta ei saa riittävää hoitoa, eikä yksityiseen ole varaa? Ei kai itsensä tappamisen pitäisi olla ainut vaihtoehto?
Olen alkanut katkeroitumaan. Olen katkeroitunut milloin millekin asialle.
Vanhoillislestadiolaisuudelle, ehkäisykiellolle, huonolle kotitaustalle jne.
Onko pakko lisääntyä sellaisenkin, jolla on vaivoja jos mitä?
Katkeruus myrkyttää vain itsnsä, tiedän sen. Silti en kykene olemaan katkeroitumatta. En, koska mulla ei ole ketään, jolle voin purkaa huonoa oloa. On vain tämä S24 ja tästäkään ei ole mitään hyötyä.... No ainakin edes joku kanava purkautumiseen. vastaukset vain ovat monesti mitä ovat eikä moniakaan niistä voi ottaa vakavasti.
Oikeastaan tänne kirjoittelu on melkein sama asia, kun kirjoittaisin oman vessani seinään, eli ei ehkä edistä asiaani millään lailla.
Mistä haen apua? Voinko sitä enää saada?
Jos en saa apua, pidemmällä aikavälillä tää johtaa väkisinkin siihen, että tapan itteni.
Sen verran avaan keinojani itteni lopettamiseen: asemalta saa aineita, jotka sekoittaa pään. Minullekin on yritetty niitä myydä. En uskaltanut ostaa, koska ajattelen, etten halua pilata elämääni aineilla. Toisekseen onko aine sitä, minä sitä myydään. Mulle on yritetty kaupata bumia, essoa jne. En minä niiden nimistä silleen tajua, mutta kerrottu on, että jotku niistä aiheuttaa mielihyvää, kiihtyneisyyttä jne. Laittomia lääkkeitäkin myydään. Eli jos epätoivoni jatkuu vielä pitkään, eikä helvetinpelko ota laantuakseen, tiedän keinot, millä saan rohkaisua tuohon lopulliseen päätökseen.
Itsemurha-ajatuksissa ollut jo liiian pitkään.
Usko ammattiavun riittävyyteen on jo mennyt.
En jaksaisi taas hakea lähimmän debressiohoitajan vastaanotolle, kun aiemminkaan en ole sieltä kautta apua saanut.
Itsemurhakin tuntuu epämieluisalta ratkaisulta, koska en tiedä, joudunko sen jälkeen helvettiin.
Tätä nykyistä tilaakaan ei kauan jaksa. Oloni on sietämätön.
Olen kuin ihminen ilman käsiä ja ilman aivoja. En saa mitää aikaiseksi.
Päivät menee vain märehtiessä ja se ei auta tilannetta yhtään.
En halua, että olen vielä joulukuussa, tammikuussa, helmikuussa jne vieläkin ruikuttamassa täällä.
Eka kertaa, kun tänne tein avauksen, tilanteeni oli PALJON parempi kuin nyt.
Tuolloin uskoin vielä ammattiavun riittävyyteen. Sain täältä neuvon hakea apua ja hain. Elin suuressa uskossa, että voin vielä nousta jaloilleni.
Vuodet ovat kuitenkin vierineet ja ollaan yhä syvemmällä suossa. Voisko sanoa, että tilanteeni on jo kroonistunut. Voinko enää edes parantua?
Mistä hakea apua, jos kunnalliselta puolelta ei saa riittävää hoitoa, eikä yksityiseen ole varaa? Ei kai itsensä tappamisen pitäisi olla ainut vaihtoehto?
Olen alkanut katkeroitumaan. Olen katkeroitunut milloin millekin asialle.
Vanhoillislestadiolaisuudelle, ehkäisykiellolle, huonolle kotitaustalle jne.
Onko pakko lisääntyä sellaisenkin, jolla on vaivoja jos mitä?
Katkeruus myrkyttää vain itsnsä, tiedän sen. Silti en kykene olemaan katkeroitumatta. En, koska mulla ei ole ketään, jolle voin purkaa huonoa oloa. On vain tämä S24 ja tästäkään ei ole mitään hyötyä.... No ainakin edes joku kanava purkautumiseen. vastaukset vain ovat monesti mitä ovat eikä moniakaan niistä voi ottaa vakavasti.
Oikeastaan tänne kirjoittelu on melkein sama asia, kun kirjoittaisin oman vessani seinään, eli ei ehkä edistä asiaani millään lailla.
Mistä haen apua? Voinko sitä enää saada?
Jos en saa apua, pidemmällä aikavälillä tää johtaa väkisinkin siihen, että tapan itteni.
Sen verran avaan keinojani itteni lopettamiseen: asemalta saa aineita, jotka sekoittaa pään. Minullekin on yritetty niitä myydä. En uskaltanut ostaa, koska ajattelen, etten halua pilata elämääni aineilla. Toisekseen onko aine sitä, minä sitä myydään. Mulle on yritetty kaupata bumia, essoa jne. En minä niiden nimistä silleen tajua, mutta kerrottu on, että jotku niistä aiheuttaa mielihyvää, kiihtyneisyyttä jne. Laittomia lääkkeitäkin myydään. Eli jos epätoivoni jatkuu vielä pitkään, eikä helvetinpelko ota laantuakseen, tiedän keinot, millä saan rohkaisua tuohon lopulliseen päätökseen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kuuntelemaan Jumalan sanaa, joe ei kotimaassa saarnattu syntien sovituksen sana sinulle kelpaa:
http://www.paivamies.fi/uutiset/2450/
Jos kotimainen saarnakin kelpaisi, katso tästä lähin seurapaikka:
http://rauhanyhdistys.fi/fi/rauhanyhdistykset/
Miksi lähteä venäjälle pitämää suomalasia seuroja... eihän siellä ollut kuin kourallinen venäläisiä ja neki mummoja. Niillä mummoilla sitäpaitsi on korvakorut. Suomessa sellaset temmattais sielunvihollisen helmaan.
Ja ruottin suviseurat... sinneki menee vain suomalasia. Pelekästään suomalaisia. Netkin, jotkat asuvat ruotsissa, ovat ihan suomalaistaustasi. Kaikilla suomalaiset nimet. Jenkeissä taas on suomalaistaustaisia vanhoillisia maaseuduilla. Aitoja amerikkalaisvl:iä ei olekaan. Eikä ruottalaisia vl:iä. Mutta venäläiset ovat ihan alkuperäistä venäjän kansaa. Se pieni harvalukuinen mummojen joukko joilla on korvakorut.
Turkin vanhoillislestalaisuus kävi lyhyeksi. Ottivat parannuksen vastaan, mutta se oliki feikkiä se. Togossa Jumalan sana on saanu raikua.... mutta rummut ovat siellä niin ookoo.. ja korvakorut. Ja sinneki matkaa jatkuvasti suomalaisia ja suomalaistaustaisia pitämään heille seuroja. Vanhoillislestadiolaisuus on suomalainen usko ja lestadiolaisuus itessään pohjanmaalainen.... Ruotsalaiset ja norjalaiset lestaadit edustavat ihan muuta suuntaa, kuin vanhoollisuutta.
katsoa noita kuvia ollenkaan? Siellähän on paljon nuoria seuroissa. Kun sovituksen sana ei kelpaa enää Suomessa niin Venäjällä se kelpaa aina.
Sinulle on vastattu toisessa aloittamassasi ketjussa, mutta et sinä oikeasti halua mitään apua, vaan pelkästään pelkkää huomiota.
Ota se pää pois juostakin ja ala hommiin.
Lopeta tuo ruikutus, itsesäälissä vellominen, vollottaminen ja eläkehaaveet, että voisi sitten vaan kotona syleskellä kattoon.
Luupää ei ota vastaan MITÄÄN apua.
Kurja oloni ei lähteny yhtää mihinkään. Apu, mitä mulle tarjottiin, oli lähinnä sitä, että ammu ittes. Laita pyssyn piippu suuhun jne..... Ei sellaisia jaksa paljoa lukea.
Minulla on monia ongelmia... tai siis en tiedä, mihin kannattaa hakea ekana apua.
Tässä aikani miettiessä aivoilla, jotka ovat jo ihan jumissa, päädyin lopulta ratkaisuun, että kokeilen nyt aiemmin saamia neuvoja hyödyntää. Hain lähikaupasta alkomahoolia. Tiedän, että nää eivät ongelmiani poista. Mutta ainakin tuo edes hetkellistä lievitystä kurjaan olooni. Tiedän, että tää alkomahooli voi viedä pahempaan suuntaan. Muutakaan en kuitenkaan keksinyt.
Ostin Lageria... hirvittävän pahaa. Ostin silti, koska se oli halvinta.
Kukaan tuskin juo jotain Karjalaa, Koffia tai Olvia maun vuoksi. Parempiakin oluita kaupassa on, mutta kun minä periaatteessa haluaisin pysyä moisista liemistä erossa. Toisekseen ei ole paljoa rahaa laittaa laadukkaampiin juomiin, jos ainoana takroituksena on vain lievittää tuskaa. Tiedän jo etukäteen, ettei tää kaljan hakeminen ollut kovin viisasta. Minä en kuitenkaan kykene yhtään järkevämpäänkään. Jos elämä tuntuu merkityksettömältä ja tarpeeks kauan joutunu rypemään itsesäälissä (karsastan tota sanaa), on ihan sama lopulta, mitä valintoja tekee. Kun ei usko, että nousuakaan on luvassa. Minä saatan olla vuoden pari kuluttua samaa jengiä, ketä noilla ostareilla ja asemillakin luuhaa. Toivonsa menettäneitä, mutta jengiä, joka kuitenkin jollain tavoin yrittää hakea siedettävää olotilaa. Alan ymmärtää ostareiden ja asemanseutujen jengiä vähän paremmin. Kukaan ei valitse sitä uraa, sinne ajaudutaan....
äläpäs nyt valehtele, sait asiallisiakin neuvoja ja ohjeita, mutta JOKA kerta vastasit, että ei, ei, ei kelpaa, ei jaksa, ei kannata...
Jos pelastusrengasta tarjotaan jatkuvasti, eikä se kelpaa, niin ei kai kukaan loputtomiin siinä ole tarjoamassa.
Entäs sitten kun se viimeinen ihan viimeinen hätä tulee, niin kukaan ei jaksa enää tarjota, kun ei kelpaa.
Uskontojen uhrien tuki (www.uskontojenuhrientuki.fi) järjestää kuukausittain vertaistukitapaamisia usealla paikkakunnalla. Tästä voisi olla apua, kun pääsee kuuntelemaan muiden kovia kokeneiden kertomuksia.
Toinen vaihtoehto voisi olla hakeutua johonkin avustusjärjestöön vapaaehtoistyöhön. Kun näkee, millaista kurjuutta toisten ihmisten elämä on kotimaassa tai ulkomailla, oma kurjuus ei ehkä enää tunnukaan niin pahalta. Toisten auttaminen voi auttaa myös itseään.
kun. Yksi ja paras vaihtoehto olisi yksinkertaisesti tulla Jumalan valtakuntaan.
Olen ollut mukana avustusjärjestöissä. Jossain vaiheessa voimavarani vain hiipuivat. Olen ollut mm. Planissa ja kirkon ulkomaanavussa mukana. Olen myös osallistunut hyväntekeväisyystempauksiin ja käynyt viemässä apua ihan paikan päällekin. En kuitenkaan koskaan kokenut olevani parempi ihminen, vaikka näin toimin. Ajattelin, että se vain on mun velvollisuus auttaa muita, kun kerta voin.
Luovutin myös paljon verta. Voimieni hiipuessa jouduin jättäytymään järjestötoiminnasta pois. Varojen huvetessa taas ajattelin, että voin lopettaa kuukausilahjoitukset, koska auttajan on aina ekana kuunneltava itseään. Jos et itse voi hyvin tai resurssini ovat lopussa, täytyy ensin hoidattaa itsensä kuntoon, jotta voi auttaa muita. Tiedän tasan tarkkaan, että monilla voi mennä paljon huonomminkin. Esim. Syyrian sodan keskellä olevilla. Se tieto tuskin kuitenkaan helpottaa yhtään mun oloa. Totuus on kuitenkin se, että olen uupunut. Aivoni eivät toimi, kuin pitäis. Olen debiksessä eikä edes omat keinot täältä nousemiseen enää auta. Ei auta itsesuggestointi tässä tilanteessa. Kun olin lievemmin masentunut, kykenin suggestoimaan itteni kuopasta. Olen yrittänyt lukea Myself-kirjojakin, mutta kuinka omaksut tietoa, jos aivosi huutavat tyhjää ja tarkkaavaisuus liitelee jossain missä lie.
Uskontojenuhreja oon miettinyt, mutta sinne menemisen kynnys tuntuu minulle liian korkealta. Toisekseen kun en oikeesti tiedä, voisiko vanhoillislestadoilaisuus silti olla paikkani. Sanon tämän, vaikka olenkin juonut jo viisi hörppyä olutta.
niin tässäkin taas, olen yrittänyt sitä ja tätä, eli aivan sama mitä sinulle kuka tarjoaa apu ja neuvoja, niin vastaus on, ei kiinnosta.....
Aivot näyttää toimivan oihan ok kun jaksat suhteelliisen pitkiä kirjoituksia kirjoitella ja ihan asiassakin pysyt, eli tekosyitä, kuten toisellakin palstalla oli jo puhetta. Etsit syitä kemikaaleista, ulkopuolelta jne.
Jumalalle kiitos, että saa autettua. Ef 3:
20 Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, 21 hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.
Tuo vitun sekoboltsi ei ymmärrä ee itteään lopettaa hyvistä neuvoista huolimatta.
Mitä kerroit sille lääkärille viimeksi? Kerroitko itsemurha-ajatuksista kuten tässä nyt?
minä koko ajan kerroin ja paatoksella paasasin. Minulla oli haulikkokin mukana. Uhkasin, että ammun ensin itseni ja sitten hänet... ei kun ensin hänet ja sitten itseni. Sovittiin sitten, että siirretään veriteko ensi viikkoon ja harkitaan sitten yhdessä. Se lääkärikin näytti melkein yhtä rasittuneelta ja ongelmaiselta ja sanoi jo pitkään hautoneensa itsemurhaa kun ei muuta ratkaisua elämäänsä keksi. Se piti minulle pitkän esitelmän siitä, että itsemurhat varsinkin nuorten lääkäreiden keskuudessa ovat hälyttävästi lisääntyneet. Miksikö? Siksi, että pitää yrittää hoitaa vanhoja ihmisiä, joilla on vaikka minkälaisia vaivoja ja eihän niille yksinkertaisesti ole mitään tehtävissä. Vittuiliko se lääkäri minulle. Kyllä minä vähän sitä epäilin, mutta se vakuutti olevansa aivan tosissaan ja sanoi, että epävarmaa on, tapaammeko enää ensi viikolla, jolloin minulla olisi aika. Se siis saattaa itse mennä saunan taakse ja posauttaa lääkärinaivonsa pellolle ja se on siinä. Julmaa. Jättä minut tänne ja lähtee itse.
Kerroin itsemurha-ajatuksista. Kerroin, että aina herätessäni vapaapäivään toivoisin kuolevani pois. Erityisesti heräämiset vapaapäivään ja iltavuoroon tuntuivat pahoilta ja tuolloin jäi aikaa joutaville ajatuksille. Aamuvuoroihin mennessä ei ehtiny mitää miettiä. Sitä vain heräs herätyskellon soittoon ja alko tekemään pakollisia aamutoimia. Aamuvuorojen jälkeen taas saatoin olla niin piipussa, ettei työpäivän jälkeen välttämäti jaksanu tehä yhtikäs mitään.
No sitten lääkäri siihen, että määrätään sairaslomaa muutaman päivän. Ja olisi määrännyt uudelleen ssri-lääkityksen.
En aloittanut lääkkeiden käyttöä, koska ei niistä aiemminkaan ollut mitää hyötyä.
Kerroitko itsemurhasuunnitelmista? Että sulla on suunnitelma itsesi tappamiseen? Kerroitko ettet jaksa käydä työssä? Että olet irtisanoutunut työstäsi, koska et jaksa?
Tiedätkö olevan muitakin mielialalääkkeitä kuin ssri? Tiedätkö monen saavan lääkkeistä apua? Tiedätkö että toinen lääke voi auttaa, jollei yksi hyödytä? Lääkkeet eivät poista ongelmien syitä, mutta voivat antaa virtaa hoitaa niitä ongelmia.
Lähde ulos, katsele luontoa ja tee nuotio ja paista makkaraa. Katsele kaikessa rauhassa ympärillesi ja nauti että olet olemassa. Ole ylpeä itsestäsi ja ole oma itsesi välittämättä mitä muut sanovat. Elämä on annettu elämistä varten - siis elä ja nauti siitä.
Ei se anna rauhaa, vaikka tekee hyviä töitä ja on avustusjärjestöissä mukana. Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden saa rauhan sydämeen. Kadu syntejäsi (jos kysymys kuuluu, että mitä syntejä, niin voit vaikkapa tarkistaa 10 käskyä. Varmasti ymmärrät sitten), ja usko Jeesukseen Kristukseen, niin saat syntisi anteeksi. Kuuntele seuroja, käy seuroissa viettämässä aikaa muiden pyhien kanssa ja lue Raamattua, niin kasvat uskossa.
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:8-9)
"... He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt." (Apt. 26:18) -Jeesus
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen." (Joh. 3:16-18) - Jeesus
Ei uskonnot tarjoa muuta kuin ahdistusta. Nuotio, luonto ja nauttiminen hiljausuudesta, sitä sinä tarvitset. Reppu selkään, ei kiirettä eikä päässä pyöriviä iankaikkisia turhia ajatuksia. Ne eivät ole sinusta vaan ulkopuolelta tulevia todellista elämääsi haittaavia turhia tuputuksia. Tee niinkuin neuvoin ja huomaat että se toimii.
Tuollaiset ahdistukset, masennus ja itsemurha.ajatukset ovat sielun ihollisen tapa painaa ihminen niin alas ettei ulospääsyä ole. Se keksii syyt ja viat ja syyttää yötäpäivää. Älä kuuntele sitä ääntä. Tarvitset jonkun luotetun kristityn joko kerrot murheistasi. Paras olisi joku kristitty psykologi\terapeutti. Syyt sairastumiseesi voivat olla monet, mutta itsemurha ajatukset ym. ovat vääriä toivottomia tekoja jolla siwlunvihollinen uuvuttaa. Saatat tarvita myös lääkkeellistä apua mutta lisäksi tarvitset keskusteluapua päästäksesi vapaaksi väärästä ajattelutavasta. Alkoholi ja päihteet on väärä tie vapauteen halajavalle.
Joo, kyllä sun kimpussas onkin tosiaan itte sielun ihollinen...suosittelen sitä saueria, se on monella auttanut ongelmissa. Ja sohn mukaan kans.