Niin sillai että lapsi pähkäilee päässään; juuh päätänkin alkaa isona narsistiksi. Saan siitä hyviä fiboja ja kiksejä.
En usko että narsismi olisi valintakysymys.
epäilee
38135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Pahantahtoisuutta, poikkeavaa huomiontarvetta ja vallanhalua on ollut aikojen alusta, jo ennen kuin narsismi määriteltiin ja nimettiin ja se sittemmin tuli puhekieleen. Pahuutta on ollut aina.
Kyllä jotkut huomaavat jo lapsena, että pahanteolla saa varmasti huomiota. Ala-asteen koulukiusaajasta tuli rikollinen, ei aina mutta niinkin on käynyt.
"Väärämieliset ovat harhateillä syntymästään saakka, äitinsä kohdusta asti ovat valehtelijat eksyksissä". Ps58:4.
En ole kirkkouskovainen, mutta tuo lause kuvaa ainakin joitain jotka tunsin jo lapsena. Joillekin oli tärkeää vedättää muita minkä ehti, ja samalla kieroilulla jatkuu todnäk hautaan asti.
Pieniä lapsia hoitaneena näkee joskus sellaisia lapsia jotka selvästi nauttivat toisten lasten kiusaamisesta. Järkyttävin tapaus oli noin 3,5-vuotias lapsi, joka nauroi aina vain silloin kun kiusasi muita.
Jotkut kiusatut ahdistuvat jo varhain kun aikuiset eivät osaa suojella, eivätkä saa huomiota ahdistukselle.
Päinvastoin huomioitiin kiusaaja, että se vasta onkin reipas ja siitä varmasti tulee jotain.
Toki vastuu ihmelapsen käytöksestä ja olemassaolosta ylipäätään on vain vanhemmilla, hoitajat voi vain havaintoja tehdä.
Mä olen kuulemma tommonen myrkkykäärme. Nyt olen yksin eikä ketään kelle sähistä. Koetan aina varoittaa kyllä lähestymästä, mutta silti joku röyhkeä aina koettaa, vaan eipä kauaa. Hah.
En itsekään kuulu edes kirkkoon, mutta mieluummin asioisin paikoissa, joissa yritettäisiin vaalia vaikka noita Raamatun arvoja, kun välillä tuntuu, ettei ole kohta mitään arvoja.
En oikein edes ymmärrä miten ihmisiä voidaan auttaa ilman selkeitä arvoja mihin ajattelu pohjautuu, kun onko ajattelussa mitään järkeä, jos sillä ei ole mitään perustaa. Kun sitten on tultu siihen että hyvin moni pitää valetta ja totuutta ajattelussa samanarvoisena ja se on minusta ihan käsittämätöntä.
Se on sitä postmodäärnia relativismia kun ei haluta leimata ketään ko joku voi sitten suuttua ja sitten joutuu riitelemään ja valitsemaan puolensa niin se on pelottavaa ja epämukavaa. Heikot ei onneksi haasta tappeluun niin saa rauhassa puuhailla postmodernin suojissa omia juttuja ja niinpä se oma elämä on turvattu mukavasti. Kukin pitäköön huolen omasta perseestään, ja ne heikot.... ottakoon itseään niskasta ja ajatelkoon vaikkapa pakistanilaisia pakolaisia.. Ja muissa maissa lapset nääntyy ihan nälkään. Vähä perspektiiviä ja kiitollisuutta kehiin.
No joo, just tolleen muakin pienenä opetettiin.
Mietin vaan, että auttaakohan se "postmoderni" siihen, että toden ja valeen ero todella katoaisi muuta kuin ihmisten ajatuksissa?
Täältähän löytyikin hyvä artikkeli juuri tämänpäivän lehdestä:
http://www.iltalehti.fi/mieli/2016102622520399_md.shtml
Tuo selittäisikin sen miksi valehteluun tottumattoman on vaikeampi ryhtyä valehteluun kuin niiden joiden aivot ovat tottuneet valehteluun.
Ja tuostahan selittyisi mielestäni sekin näkemykseni, ettei valehtelu tee aivojen voinnille hyvää.
Ei tietenkään. Joissain ajatuksissa totta on esim se mikä toimii ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan... Mutta kyllä se totuus on olemassa kun jotenkin kai asiat on ja ovat olleet. Minulle on kyllä myönnetty havaintoni ja ymmärrykseni olevan kohdillaan asiassa, mutta sama meno jatkuu ja ehkä vaan pahenee... Heillä on jotain muuta arvokkaampaa sitten kuin minä ja terveyteni. Karu totuuspäätelmä tämäkin.
Moni on myös ihmetellyt miksi minulle pienikin vale on niin suuri ongelma, niinkuin olisin joku niuhottaja, mutta siihenkin vastaus löytyy tuosta artikkelista: valeen lumipalloefektin takia. En vaan ymmärrä miksi siihen usein suhtaudutaan välinpitämättömästi kun olen tuon efektin laajaa ja pitkäkestoista vaikutusta yrittänyt selittää. Siksi koen vääryydeksi, kun minua painostetaan hyväksymään omaa elämääni koskevia valeita. Mielestäni yksikin vale jossakin oleellisessa asiassa voi pilata koko totuudenetsinnän tavallaan.
No joo, vähän tuohon tyyliin täälläkin. Yksikään ei ole mitenkään pystynyt perustelemaan miten väittämäni eivät pitäisi paikkansa, mutta silti...
Hyvin tuo valehtelijoiden klubi näyttää porskuttavan. Itsestäni olen joskus todella huolissani.
Minulle taas on käynyt niin että totuus on kyllä myönnetty ja se että olen oikeassa ymmärrykseni kanssa. Mitään toimenpiteitä tai asioiden korjausta ei tästä kuitenkaan seuraa. Onneksi sentään ovat ymmärrykseni todenneet oikeaksi muuten vois olla nuppi sekaisin pahasti. Ja tietyllä tavalla olen saanut kyllä syyttää ja raivotakin päävastuullisille mutta mitään ei tästä seuraa... Ja muu ympäristö kait elää siinä jossain toisessa illuusioita jota varjellaankin jotenkin kummallisesti.. Muuta ympäristöä ei siis kiinnosta tämä totuus, koska eivät halua sitä selvittää tai kuulla minun oikeaksi myönnettyä kantaani. En ole siis arvokas näille läheisille vaan he arvostavat enemmän näitä klubilaisia. Taas karu totuuspäätelmä. Minulla muuten on ihan parikin auktorisoitua todistajaa näille ns synneistä, mutta sou..?
Kun nuoruudenkaverin temput kärjistyi, JÄLKEENPÄIN näki aiemmat tapahtumat uudessa valossa. Jotkut asiat jotka oli ohitettu olankohautuksella ja pidetty vain (outoina) sattumuksina. Ensin epäili omaa järkeään, mutta enemmän tutkiessa huomasi ettei voi olla sattumaa kaikki. Että juuri sen henkilön jäljiltä jäi aina sekaannusta.
Eli ei lapsi ajattele tietoisesti "juuh päätänkin alkaa isona narsistiksi" mutta voi kuitenkin kokea pahanteon omimmaksi alueekseen.
Lisäksi, kun narsisti ei kykene pohtimaan moraalisia pohdintoja, hänellä ei ole morkkista jälkeenpäin. Eikä ehkä pohdi aikakäsitteitä.
Sillä onko teot tietoisia vai alitajuntaisia ei ole merkitystä sillä tietoisuus ja alitajunta ovat yleensä samansuuntaisia.
"Väärämieliset ovat harhateillä syntymästään saakka, äitinsä kohdusta asti ovat valehtelijat eksyksissä". Ps58:4."
Minä en sinälläään usko, että tuossa tarkoitetaan kirjaimellisesti jotain sellaista, että jo lapsi olisi syntyessään väärämielinen, vaan ymmärrän asian niin, että lastaan odottava vanhempi on jo itsessään "väärämielinen", joka sitten ei kykene hoitamaan/kasvattamaan/rakastamaan lastaan jolloin lapsesta ajatellaan kasvavan väärämielinen, vrt. isien synnit, aina kolmanteen ja neljänteen polveen saakka...
Tämäkin aihe sukupolvelta toiselle siirtyvät traumat ja väärät toiminta/vurovaikutusmallit on omalla laillaan kiintoisa.
Kannattaa lukea ja pohtia, ettei vahingossa tulee jatkaneeksi myös tuota sukupolvien ketjua.
http://teijaanneli.vuodatus.net/lue/2016/08/traumat-ja-sukupolvien-ketjut
http://karppistensukuseura.fi/data/documents/Sukupolvelta-toiselle-siirtyvat-vuorovaikutusmallit-ja-tunteet_jaettava.pdf
http://www.4astetta.fi/MES/MESohjelmaatarvitaan.aspx
Itse en usko, että kukaan haluaisi tulla narsistiksi ja tietyllä lailla ajattelisin, että ns. ilkeiden lasten käytöksestä on aina vastuussa aikuinen.
En lähtisi syyttelemään pieniä lapsia, että he tietoisesti haluavat olla ilkeitä vaan ajattelisin, että siellä taustalla on joku/jotain joka on tehnyt heistä sellaisia...
Minä ajattelen että osalla lapsista saattaa olla taipumusta ns ilkeämielisyyteen. Ei ole empatialla ja herkkyydellä kauhalla annosteltu , vaikka sitäkin voi kehittää... Mutta tosiaan kotikasvatus siitä luonteen ohjaamisesta on vastuussa, jostain syystä sitä kykyä näiden kodeissa sitten harvemmin on. Mutta jos kuulemma psykopaateistakin saadaan oikealla ohjauksella yhteiskuntakelpoista niin miksei näistä ilkikurisista..?
Ja henkistä voi tulla sitten lopulta todella ikäviä ympäristön vaikutuksesta...
Korjaan, herkistä
En nyt tiedä, kun linkit luin, että sieltäkö se narsismin synty nyt sitten pitäisi löytää. Suvun mokista tai syntymästään väärämielisistä?
Ehkä se, kuitenkin on tässä ja ihan siis siinä äiti, isä ja lapsi kolmiossa :
"Bowlbyn mukaan kiintymyssuhdeteoria perustuu ajatukseen siitä, että lapsella on synnynnäinen tarve saada hoivaa ja turvaa vanhemmiltaan ja taipumus kiintyä voimakkaasti häntä hoitaviin ihmisiin, joita hän käyttää turvan lähteenään. Jotta lapsi voisi kiintyä turvallisesti vanhempaansa, tämän tulisi olla herkästi virittynyt lapsen kanssa samalle taajuudelle niin että hän voisi ymmärtää lapsen antamat signaalit oikein ja voisi antaa lapselle sitä, mitä tämä kulloinkin tarvitsee."
Viritys ja taajuus puuttuu, miksi? Mikä häiritsee tuota tapahtumaa? Suku, usko, uskon puute, alkoholi, alkoholin puute, riittämätön lepo, väsymys, liian iso työtaakka yms tekijät. Monesti olen lukenut täälläkin kertomuksia, että sossutädeille on vähänvalehdeltu, kun olisi ollut mahdollisuus toisenlaiseen lapsuuteen ja sitä kautta mahdollisesti saatu katkaistua huono kierre poikki.
Ilkikurinen lapsi, aikuisikäänkö se vanhemman vastuu kestää? Ilkikurinen voi myös olla lapsi, joka ilkikurisuudellaan hakee sitä aikuista vierelleen, joka sanoo, että nyt riittää. Sitä aikuista ei vain ole, kun sillä aikuisella on omat kivat menossa ja lapsi on pikemminkin kaiken oman kivan este. Ihan oman kokemuksen perusteella voi sanoa, että jos ei ensimmäisessä uhmaiässä saa lapsestaan ns. otetta, että uskoo puhuttua puhetta, niin ei sitä enää myöhemminkään saa
Nykyisissä perheiden moninaisuuksissa tulee ottaa huomioon myös äiti- ja isäpuolet sukurasitteineen ja arvoineen.
"En nyt tiedä, kun linkit luin, että sieltäkö se narsismin synty nyt sitten pitäisi löytää."
Niin otin ny kantaa tuohon aloitukseen siltä pohjalta etten aloittajan tapaan myöskään usko kenenkään päättävän "ruveta isona narsistiksi", enkä lähtisi kovin pieniä lapsia vastuuttamaan omasta käytöksestään vaan pienten lasten ollessa kyseessä, vastuu on aikuisella. Se miksi jotkut pienet lapset ovat ilkeitä johtunee useimmiten jostain muusta kuin pelkästään heistä itsestään, jollei kyse ole lapsen diagnosoitavasta ongelmasta esim. ymmärryskyvyssä.
Mutta nph:n liittyen eiköhän se narsistisen persoonallisuushäiriön synty joidenkin teorioiden mukaan juonnu juurkin tuolta lapsuudesta, ja mahdollisesti kyse saattaa olla jopa sukupolvien ketjusta.
Kun se narsistivanhempikin on ollut jonkun lapsi, josta on kasvanut aikuinen, joka siten jonkun mielestä täyttää narsistin tunnusmerkit joka "kasvattaa" sitten lastaan tavalla jolloin lapsi jää vaille tarvitsemaansa huolenpitoa, rakkautta, arvostusta jne...ovat asioita joita ko. narsistivanhempi on itsekin mahdollisesti jäänyt lapsena vaille syystä tai toisesta...
"Narsistinen persoonallisuushäiriö syntyisi siten lapsen kehityksen varhaisessa vaiheessa ensimmäisinä ikävuosina. Häiriö syntyy siten, että lapsi on jäänyt vaille normaaliin kehitykseen tarvitsemaansa huolenpitoa, rakkautta, arvostusta ja peilaus ei ole onnistunut. Yhtenä syynä voi olla se, ettei lapsella ole ollut aikuista, joka olisi antanut hänelle turvallisuuden tunnetta. Toisena syynä narsismiin voi olla ankara kotikasvatus. Lapsi saattaa kokea olevansa riittämätön vanhemmilleen ja ottaa samanlaisen mallin käyttöönsä myöhemmässä elämässään. Kolmantena syynä voi olla liian vapaa ja rajaton kasvatus, jolloin lapsi saattaa kuvitella, että muut ihmiset ovat tarkoitettu vain hyötykäyttöön. Tämän vuoksi henkilö saattaa elää loppuelämänsä vääristyneellä minäkuvalla samalla paikaten huonoa itsetuntoaan."
http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa-narsismista/narsismista_yleisesti/narsistisen_persoonallisuushairi/
Syntymästään "väärämielisiin" en hevin usko, että jo vastasyntynyt/pieni vauva olisi ikäänkuin valmiiksi ilkeä, eikä asialle ns. voisi mitään jollei kyseessä ole jokin todennettavissa oleva oppimiseen/vuorovaikutukseen liittyvä ongelma.
Mitä tulee tuohon vastuu kysymykseen, niin toki lapsen aikuistuessa vastuu omasta käytöksestä/valinnoista/elämästä siirtyy ihmiselle itselleen, siinäkin tapauksessa vaikka tiedostetaankin että ongelmat juontuvat lapsuudesta.
Toki oletuksena on että aikuinen itse ymmärtää olevansa aikuinen ja siltä osin vastuussa itsestään. Varsinaiset diagnosoitavissa olevat mielensairaudet sitten ovat asia erikseen, riippuu varmaankin ihmisen ymmärryskyvystä ja kulloisesta tilanteesta missä määrin häntä voidaan vastuuttaa
Totta, miten koko uusioperhesekamelska vaikuttaa kehittyviin lapsiin. varsin hyvä huomio sinulta.
"Mutta nph:n liittyen eiköhän se narsistisen persoonallisuushäiriön synty joidenkin teorioiden mukaan juonnu juurkin tuolta lapsuudesta, ja mahdollisesti kyse saattaa olla jopa sukupolvien ketjusta. "
Kuinka moni täällä olijoista on miettinyt asiaa juuri itsensä kannalta? Jokainen on se silmukka omassa suvussaan ja myös puolisonsa suvussa, jos jälkikasvua on siunaantunut. Itse olen tutkinut asiaa omalta kohdaltani ja valitettavasti on todettava, että on vain pieni osanen koko ketjussa. Vaikka olisi se heräänyt ketjun osanen, niin vaikutukset voivat näkyä vasta useamman sukupolven kuluttua, vaikka kuinka parhaansa yrittäisi. Siellä on monia tarkasteltavia suhteita, kun esim. vertailu millaisia ovat veljesten vaimot, millainen nainen siihen on valikoitunut vierelle. Millainen on itse puolisona, toteuttaako äitinsä vai isänsä mallinnusta esim. kriisien yhteydessä, jossa tiedostamattomat mallioppimiset laukeaa näkyville? Sehän ei oikeastaan kerro mitään, kun on parisuhteessa se hyvin sujuva jakso, koska sitä voi tavallaan jopa näytellä itseään parempaa, mutta kriisissä näkee usein sen todellisen ihmisen sisällön. Millainen on vanhempana tyttölapselle ja millainen poikalapselle ja taas se kriisitilanne näyttää totuuden?
Kiinnostavaa itsetutkiskelua, vaikka tulevaan yöhön, jos unoset ei tule simmuun.
Niin tähän ylisukupolvisuuteen liittyen, en yhtäkkiä muista täällä juurikaan lukeneeni aikuisten lasten pohdintoja siltä pohjalta, että mitkä tekijät/millaiset olosuhteet ovat saattaneet johtaa siihen, että siitä vanhemmasta on tullut narsisti, kun se vanhempikin on joskus ollut jonkun lapsi, jonka persoonallisuuteen on tullut häiriö syystä, että hänelläkin on saattanut olla narsistinen vanhempi ts. hän on kärsinyt samanlaisesta kohtelusta lapsena, mitä tänä päivänä narsistien lapset kuvaavat...
https://narsismia.wordpress.com/2008/02/19/narsisti-sairastuttaa-lapsensa/
Mutta tämäkään "totuus" ei sentäs ole kiveen hakattu, tuossakin linkissä on mainittu suojaavana tekijänä joku muu tervepäinen aikuinen.
Mutta joo, kiinnostava aihe tämä ylisukupolvisuus, ns. sosiaalinen perimä ja omaan itseen liittyen, miten paljon se lapsuus on mahdollisesti vaikuttanut siihen millaisia aikuisia/vanhempia meistä on kasvanut.
Edelliseen mainitsemaasi tyttö/poikalapsen vanhemmuuteen liittyen tekee mieli laittaa parikin linkkiä tuolta naistenkartanon sivuilta, jotka kylläkin käsittelevät asiaa nimenomaan tyttären/naisen näkökulmasta.
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/oma-minuus-ja-suhde-muihin/
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/aitisuhteen-merkitys-naisena-kas/
http://www.naistenkartano.com/artikkelit/ihmissuhteet/isa-tytar-suhteen-merkitys-naise/
En tiedä onko miehille vastaavia sivustoja, mutta luettavissa kyllä on eri lähteistä myös isän merkityksestä suhteessa poika/tyttölapseen
Sosiaalista perimää on sen verran ainakin tutkittu, että muistan sen vaikuttavan lasten ammatinvalintaan, mutta ainahan on tapauksia, että sääntö vahvistaa poikkeuksen.
Itsellä on ainakin laajempaa tietoa niin omista suvuista kuin puolisonkin suvuista ja historiasta sukupolvien ajalta ja selviytymisestä. Tämän sukututkimusharrastuneisuuden pohjalta on todettava, että jotkin asiat siellä kulkee, en nyt puhu narsismista diagnoosikriteerit täyttävänä, mutta tietynlaisesta käyttäytymisestä kriisien yhteydessä. Tuollainen kriisikäyttäytyminen voi sivullisin silmin, kun sitä historiaa ei tunne, näyttää narsistiselta tai joltakin muulta päänsisäiseltä vammalta, vaikka se oli vain tapa selvitä vaikeuksista eteenpäin.
Tietysti se on oma valinta mitä tekee. Pahantekijä valitsee tehdä pahaa. Ne jotka muuta väittää eivät vain ole pahaa tavannetkaan.
Pedagogeja riittää mutta kiusaaminen ei lopu.
Paha tekee pahaa katumatta koska on paha, se ei muuksi muutu vääntämällä. Enpä usko narsistin esi-isiään ajattelevan, kun ei ajattele ketään ihmisiä muitakaan paitsi itseään.
Aivan näin. Miksi ei voisi sanoa että paha on paha eikä se siitä muuksi muutu. Se miten hän on pahaksi tullut ei ole olennaista vaan se miten nämä pahat ihmiset saadaan kuriin ja mahdollisesti hoidettua jos sitä haluavat ja jos se on mahdollista.
" Se miten hän on pahaksi tullut ei ole olennaista vaan se miten nämä pahat ihmiset saadaan kuriin ja mahdollisesti hoidettua jos sitä haluavat ja jos se on mahdollista."
Niin, sinun mallissasi pyrittäisiin hoitamaan vain seurauksia, eikä puututtaisi syihin, jotka mahdollisen "vian" on aiheuttanut.
Aika ei mene taaksepäin vaan eteenpäin. Ja siitähän kaikki problematiikka kumpuaa, kun emme voi muuttaa menneisyyttä.
Vain tulevaan voi vaikuttaa.
Oli kiusaajan syy mikä tahansa, lelut patterin välissä tms, mikään, ei mikään oikeuta vahingoittamaan muita.
Ainoa mihin voi vaikuttaa on että ilmiö tunnistetaan paremmin eikä narsisteja päästetä niskan päälle pätemään enää.
Ehkä tulee päivä jolloin narsisteilla ei ole enää mitään valtaa. Mutta sellainen muutos ei lähde siitä että ne muuttuisivat, vaan siitä että kukaan ei päädy uhriksi. Eikä anna niille mitään huomiota.
Pinnistelemättä tuleva välinpitämättömyys on se juttu. Kun kukaan ei antaisi niille enää lähdettä, ehkä ne kuivuisivat ja häviäisivät ja maailmasta tulisi parempi paikka ilman riistoa, vääryyksiä ja tuskaa.
Vaan voisi olla rauhassa, rauhassa hetken hengähtää. Eikä paha olisi koskaan tapahtunut. Sen pituinen se.
Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä muistaakseni on hyvä artikkeli siitä kuinka mahdollisesti kaikki elämme jonkun muun luomassa simulaatiossa.
Joten siitä voimme saada uuden ulottuvuuden tähän kaikkeen.
Siis uskoakseni se joka tätä kaikkea simuloi, tietää tarkalleen mitä on menossa oikeasti, senkin että ne simulaation hahmot ei tiedä.
Pienen kielialueen tragedia, hesari, sopii kaikille jotka ei ajattele omilla aivoillaan.
Tuo narsistien temmellyskenttä olisi voitu painaa pehmeälle paperille, jolloin sitä voisi käyttää vessapaperina.
Ohitin eilen iltapimeällä kaupasta palatessani auralumikasassa peuhaavia n. 10 vuotiaita pikkupoikia.
Yksi suloisen näköinen poika virkkoi minulle, moi, mitä vanha ukonrähjä.
http://m.iltalehti.fi/iltv-lifestyle/201611140080619_ii.shtml
Jostain syystä nämä vanhat eläke ukot nykyään itse käyttäytyvät törkeästi. Kun ei ole muuta tekemistä niin leukaluita treenataan. Ei kauas osunut poikien kommentti.
Ei tämä ko. mieseläkeläisrahjus puhu yleensä kenellekään mitään. Ei provosoituneenakaan. Näin saa pitää mielenrauhansa.
Nuorempi lihaskimppu
Pahoititko mielesi että kirjoitin minulle tuntemattoman pikkupojan asiattomasta käytöksestä? Sitä vaan sattuu.
Ei tarvitse kuin elää silmät auki niin tajuaa kyllä hyviä lähteitä joista narsismi kumpuaa.
Yksi tapaus on lapsi joka tönii muut pois keinusta, ei anna muille vuoroa, etuilee, rähjää, heittää hiekkaa muiden päälle ja lyö suuttuessaan myös aikuisia. Siis todellinen itsekeskeinen riiviö jota muut lapset kammoavat, mikä ei ainakaan paranna käytöstä. Perheeseen tutustuessa en enää ihmetellyt. Vanhempien ainoa lapsi, joka on saanut aina tahtonsa läpi eikä joudu kotona huomioimaan muita mitenkään kun on itse kaiken keskipiste. Koti täynnä leluja ja laitteita, kaikkea mitä kaupasta saa. Isä nyhverö joka ei uskalla sanoa "ei" lapselleen, ja vielä vähemmän vaimolleen. Äidissä on paljon narsistisia piirteitä joita isä "komppaa" kun ei uskalla muutakaan.
Toinen lapsi ei kestä häviämistä millään muotoa. Huijaa peleissä, valehtelee, muuttelee sääntöjä ja alentaa muita näyttääkseen "parhaalta". Voittamisen pakossa ei välitä satuttaako muita tai rikkooko jotain. Joskus jättää osallistumatta kilpailuun kun tietää ettei voi voittaa. Äiti kuulemma suuttuu jos ei voita. Tuohonkin perheeseen tutustuminen valaisi asiaa kovasti. Lapsilta vaaditaan todella paljon. Kuri on kova ja vanhempien määräily menee jo nöyryyttämisen puolelle kun kouluikäinen pakotetaan kurahousuihin, tai sisälle ei saa tulla ennen kuin äiti antaa luvan. Harrastuksista ei saa luistaa vaikka urheilu tuottaisi kipua. Vanhemmat eivät puutu lasten käytökseen vaikka näkisivät lapsen satuttavan toista, ainoa asia mikä kiinnostaa on menestymien.
Ankara isä joka on vaatinut vauvan nukuttamista äänieristetyssä huoneessa, uhannut lyödä jos lautasta ei syödä tyhjäksi ja kieltänyt lääkärin hoidon koska "tietää itse paremmin". Yksi lapsista on puhdasoppinen narsistin, toinen löysi puolisoksi narsistimiehen.
Kaikki kumpuaa siis kotoa, kasvatuksesta. Narsisteja saa kasvatettua monin metodein, monin eri tavoin sairaassa vuorovaikutuksessa. Terveen vuorovaikutuksen puute takaa että lapsesta ei tule ehjää.
Narsisimi ihmisen persoonallisuutena vaatinee kyllä myös geneettistä pohjaa. Genettisyys vahvistunee, jos vanhemmat kasvattavat lastaan määräilevästi.
Itse tunnen läheltä seuranneena narsistisen persoonallisuuden aina 70-luvulta lähtien ja tämä narsistisuus tasoltaan ei ole muuttunut ihmisen vanhentumisen aikana. Sanaton viestintä on jopa voimistunut.
Vaikein tilanne onkin, jos narsistisella ihmisellä on työelämässä alaisia. Onneksi tänä päivänä valistuneet työnantajat tiedostavat narsistisen esimiehen haittavaikutukset työn tehokkuuteen.