Näin unta naisesta, joka teki elämästäni helvetin kin nuori. Hän oli samalla luokalla koulussa ja erään epäonnisen sattuman kautta hän sai syyn ottaa minut silmätikukseen ja aloittaa kiusaamiseni. Se alkoi peruskoulun 4. luokalla ja jatkui aina lukion 1. luokalle saakka. Hän levitti minusta juttuja, jotka eivät pitäneet paikkaansa ja aina kun oli tilaisuus, hän muistutti kuinka ruma ja inhottava olin. Hän sai koko koulun mukaan kiusaamiseen, sillä hän oli se kaunein ja halutuin tyttö. Jopa minä olin ihastunut häneen, vaikka hän oli hirveintä mitä elämässäni on tapahtunut. En kuitenkaan antanut periksi, vaan kestin kiusaamisen ja syrjinnän satuttamalla itseäni enemmän kuin he koskaan voisivat. Joskus jopa heidän edessään, kun he yrittivät saada minut kivulla murtumaan. Monet sivusta seuranneet ovat ihmetelleet, että selvisin siitä helvetistä edes hengissä. En myöskään sortunut päihteisiin tai menettänyt mielenterveyttäni, vaikka syviä arpia kannankin mukanani loppuun saakka.
Tässä unessa minä olin avun tarpeessa ja hän ainoa ihminen lähettyvillä. En pystynyt pyytämään häneltä apua, en niiden kärsimysten jälkeen, joita hän minulle aiheutti. Hän katsoi minua jonkin aikaa ja tuli sitten tyköni. Hän ei käyttänyt avuttomuuttani pilkatakseen minua, vaan puhui minulle pehmeällä äänellä, kuin läheiselleen. Hän kohteli ja hoivasi minua hellästi ja huolehtien. Kun pääsin jälleen jaloilleni, huomasin että hänkin tarvitsi apua. Kysyin häneltä, oliko hän hoitanut minua loukkaantuneena ja hän vastasi myöntävästi. Kerroin hänelle olevani kiitollisuudenvelassa ja auttavani vuorostani häntä. Kaikesta hänessä näki, että se oli hänelle vaikeaa, mutta lopulta hän antoi minun auttaa ja hoivata itseään. Ja minä hoidin, niin hyvin ja niin suurella rakkaudella, kuin rakastaan hoidetaan. Pidin häntä kädestä, sylissäni ja silitin hiuksiaan, aivan kuten hänkin oli tehnyt minulle.
Tunsin vihani ja katkeruuteni väistyneen välittämisen tieltä. Minä annoin hänelle anteeksi ja pyysin anteeksi, että olin vihannut häntä kaikki nämä vuodet. Hän antoi ja pyysi myös anteeksi, että olin joutunut kärsimään. Katsoin hänen silmiinsä ja muistin teorian Tukholma-syndroomasta.
Epäilys valtasi mieleni jälleen, mutta kätkin sen. Tunsin kiintymystä ja rakkautta tätä ihmistä kohtaan, joka oli kyllästänyt elämäni vihalla, pahansuopuudella ja katkeruudella. Halusin samanaikaisesti antaa anteeksi, unohtaa, luottaa ja tuntea läheisyyttä, kun tunsin happaman sapen polttavan sisuksiani.
Sitten heräsin ja uni, tunteet, ristiriita olivat konkreettisesti läsnä. En tiedä mitä tuo uni tarkoittaa, enkä halua ajatella sitä, sillä se ahdistaa minua. Ehkä unohdan koko unen ja annan alitajunnan järjestellä asiat. Sen tiedän, että hoitaisin häntä parhaani mukaan, jos hän sen tarpeessa olisi. Sitä en tiedä, antaisinko anteeksi.
Tässä unessa minä olin avun tarpeessa ja hän ainoa ihminen lähettyvillä. En pystynyt pyytämään häneltä apua, en niiden kärsimysten jälkeen, joita hän minulle aiheutti. Hän katsoi minua jonkin aikaa ja tuli sitten tyköni. Hän ei käyttänyt avuttomuuttani pilkatakseen minua, vaan puhui minulle pehmeällä äänellä, kuin läheiselleen. Hän kohteli ja hoivasi minua hellästi ja huolehtien. Kun pääsin jälleen jaloilleni, huomasin että hänkin tarvitsi apua. Kysyin häneltä, oliko hän hoitanut minua loukkaantuneena ja hän vastasi myöntävästi. Kerroin hänelle olevani kiitollisuudenvelassa ja auttavani vuorostani häntä. Kaikesta hänessä näki, että se oli hänelle vaikeaa, mutta lopulta hän antoi minun auttaa ja hoivata itseään. Ja minä hoidin, niin hyvin ja niin suurella rakkaudella, kuin rakastaan hoidetaan. Pidin häntä kädestä, sylissäni ja silitin hiuksiaan, aivan kuten hänkin oli tehnyt minulle.
Tunsin vihani ja katkeruuteni väistyneen välittämisen tieltä. Minä annoin hänelle anteeksi ja pyysin anteeksi, että olin vihannut häntä kaikki nämä vuodet. Hän antoi ja pyysi myös anteeksi, että olin joutunut kärsimään. Katsoin hänen silmiinsä ja muistin teorian Tukholma-syndroomasta.
Epäilys valtasi mieleni jälleen, mutta kätkin sen. Tunsin kiintymystä ja rakkautta tätä ihmistä kohtaan, joka oli kyllästänyt elämäni vihalla, pahansuopuudella ja katkeruudella. Halusin samanaikaisesti antaa anteeksi, unohtaa, luottaa ja tuntea läheisyyttä, kun tunsin happaman sapen polttavan sisuksiani.
Sitten heräsin ja uni, tunteet, ristiriita olivat konkreettisesti läsnä. En tiedä mitä tuo uni tarkoittaa, enkä halua ajatella sitä, sillä se ahdistaa minua. Ehkä unohdan koko unen ja annan alitajunnan järjestellä asiat. Sen tiedän, että hoitaisin häntä parhaani mukaan, jos hän sen tarpeessa olisi. Sitä en tiedä, antaisinko anteeksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.