On olemassa voimia, jotka haluavat saada sinut valtaansa. Nämä voimat myös haluavat tietyllä tavalla houkutella sinua poikkeamaan tieltäsi. Ne voivat yrittää saada sinua tekemään jotain, mitä muuten et edes tekisikään.
Totta kai jokaisella on ajatuksia, tunteita, asioita ja tavoitteita, jotka antavat tukea ja voimaa. Mutta jos kuitenkin annat itsesi tulla sisäisesti riippuvaiseksi jonkin tunteen tai ajatuksen suhteen, tunnet itseni pian kahlituksi ja jopa onnettomaksi. Jos havaitsen tällaista tapahtuvan jollakin elämäni osa-alueella, voin itse antaa itselleni ison osan vapauttani takaisin. Mietin, että minä voin luopua kahlitsevasta asiasta ja tunteesta, jotta pääsen vapaaksi.
Joillakin asioilla on hinta, jota en halua maksaa. On henkilökohtaisia sisäisiä panostuksia vaativia asioita, johon en ole valmis kuluttamaan voimiani sillä tiedän, että en halua, enkä tarvitse niitä asioita elämääni. Tämän tietäminen on VAPAUTTAVAA.
Maailmassa tuskin löytyy elämänalaa tai elämän osa-aluetta, joka ei tarkemmin katsottuna olisi jossain mielessä kilpailuhenkinen tai joutuisi kilpailluksi. Miltei joka ikinen elävä olento kilpailee toisten kanssa jollain tavalla joko ruoasta, tilasta tai lajin säilymisestä.
Tämä luonnonlaki pätee myös meihin ihmisiin. Suurempi, älykkäämpi, ovelampi. Kauniimpi, haluttavampi, huomioidumpi. Rauhallisempi, henkisempi, pyhempi. Mahdollisuus joutua, myös tahtomattaan ja huomaamattaan, sisäiseen tai ulkoiseen kilpailutilanteeseen ovat melkein loputtomat. Kilpailussa aina juostaan, joko sisäisesti eli henkisesti tai ulkoisesti tai molempia. Ja se tekee usein ONNETTOMAKSI.
Kysyn siis itseltäni: "Missä tilanteessa tai kenen kanssa mahdollisesti käyn sisäistä tai ulkoista kilpailua?" En tiedä, mutta sen tiedän, että en halua tiedostaen kilpailla kenenkään kanssa, en nyt enkä tulevaisuudessakaan, koska kilpaileminen horjuttaa sisäistä tasapainoa ja tuo rauhattomuutta mukanaan, joten siihen en halua osallistua. Haluan ja arvostan sisäistä rauhaa itsessäni ja elämässäni hyvin korkealle.
En suostu enää juoksemaan kilpailussa, johon en koskaan ole mennyt tietoisesti mukaan. Enkä myöskään yritä voittaa kilpailua, johon en ole itse edes ilmoittautunut. Olen juuri sellainen kuin olen, herkkä ja tunteva, rakkautta kunnioittava ja arvostava, mutta myös sitkeä ja määrätietoinen ja kovin oivaltava. Minua ei voi viedä, koska vien itseni. Minua ei voi ostaa, koska maksan itseni omassa elämässäni.
Se on The End.
Totta kai jokaisella on ajatuksia, tunteita, asioita ja tavoitteita, jotka antavat tukea ja voimaa. Mutta jos kuitenkin annat itsesi tulla sisäisesti riippuvaiseksi jonkin tunteen tai ajatuksen suhteen, tunnet itseni pian kahlituksi ja jopa onnettomaksi. Jos havaitsen tällaista tapahtuvan jollakin elämäni osa-alueella, voin itse antaa itselleni ison osan vapauttani takaisin. Mietin, että minä voin luopua kahlitsevasta asiasta ja tunteesta, jotta pääsen vapaaksi.
Joillakin asioilla on hinta, jota en halua maksaa. On henkilökohtaisia sisäisiä panostuksia vaativia asioita, johon en ole valmis kuluttamaan voimiani sillä tiedän, että en halua, enkä tarvitse niitä asioita elämääni. Tämän tietäminen on VAPAUTTAVAA.
Maailmassa tuskin löytyy elämänalaa tai elämän osa-aluetta, joka ei tarkemmin katsottuna olisi jossain mielessä kilpailuhenkinen tai joutuisi kilpailluksi. Miltei joka ikinen elävä olento kilpailee toisten kanssa jollain tavalla joko ruoasta, tilasta tai lajin säilymisestä.
Tämä luonnonlaki pätee myös meihin ihmisiin. Suurempi, älykkäämpi, ovelampi. Kauniimpi, haluttavampi, huomioidumpi. Rauhallisempi, henkisempi, pyhempi. Mahdollisuus joutua, myös tahtomattaan ja huomaamattaan, sisäiseen tai ulkoiseen kilpailutilanteeseen ovat melkein loputtomat. Kilpailussa aina juostaan, joko sisäisesti eli henkisesti tai ulkoisesti tai molempia. Ja se tekee usein ONNETTOMAKSI.
Kysyn siis itseltäni: "Missä tilanteessa tai kenen kanssa mahdollisesti käyn sisäistä tai ulkoista kilpailua?" En tiedä, mutta sen tiedän, että en halua tiedostaen kilpailla kenenkään kanssa, en nyt enkä tulevaisuudessakaan, koska kilpaileminen horjuttaa sisäistä tasapainoa ja tuo rauhattomuutta mukanaan, joten siihen en halua osallistua. Haluan ja arvostan sisäistä rauhaa itsessäni ja elämässäni hyvin korkealle.
En suostu enää juoksemaan kilpailussa, johon en koskaan ole mennyt tietoisesti mukaan. Enkä myöskään yritä voittaa kilpailua, johon en ole itse edes ilmoittautunut. Olen juuri sellainen kuin olen, herkkä ja tunteva, rakkautta kunnioittava ja arvostava, mutta myös sitkeä ja määrätietoinen ja kovin oivaltava. Minua ei voi viedä, koska vien itseni. Minua ei voi ostaa, koska maksan itseni omassa elämässäni.
Se on The End.
Vastaukset 27
Vanhimmat
"tunnet itseSI pian kahlituksi..."
No ei kai se iso mies aivan niin kauhea ole?
Mut kiviäkin kiinnostaa..
Säälipisteitä nyt tälle vinkuintiaanille vähän joka täällä jokainen yö niitä keräilee. Raukkaparalla on unihäiriöitä ja mielenterveyshäiriöitä. Samaistuu palstalaisiin
Älkää nyt jaksako. Antaa ihmisten kirjoitella. Mitä se haittaa?
Ilmeisesti sinä Vinkuintiaani hyvä luulit,
että aloitus oli minulta. Eipä ollut.
Tunnistit väärin: Mene Vinkuintiaani hyvä
nurkkaan tyhmyyttäsi häpeämään.
LUONNONTIETEEN alan ihmisenä en yleensä
kirjoittele ympäripyöreästi -
eli abstraktisti ja monitulkintaisesti.
(Sellainen ote on ennemminkin HUMANISTEILLA.)
Vinkuintiaani, täällä haukut minua innokkaasti,
vaikka TUNNET MINUT NIIN HUONOSTI,
ettet edes tunnista kirjoituksiani.
Eikö olisi Vinkuintiaani aika myöntää,
ettet tunne minua ja etten ole koskaan suostunut
sinulle edes päivää sanomaan,
ja JÄTTÄÄ MINUT RAUHAAN ELÄMÄÄSI
KOSKAAN KUULUMATTOMANA IHMISENÄ.
Turhaa tuhlaat paukkujasi minuun Vinkuintiaani,
et ole ikinä kuulunut tai tule ikinä
kuulumaan elämääni millään tavoin.
haukuin kylläkin aloittajan, vai oletko aloittaja?
Ei en ole aloittaja.
Asuin joskus Vinkuintiaanin ja hänen isänsä alapuolella,
ennen kuin muutimme OKT mieheni kanssa.
(Niin paljon he meille asumisellaan häiriötä aiheuttivat,
että olin onnellinen päästessäni heidän alakerrastaan pois.
Mies porasi klo 22 jälkeen illalla.
15_vuotias poika pelasi sählyä ja palloa paimenkoiran kanssa sisällä sekä harjoitteli rullalautailua ("skeittausta") sisällä. Koulusta tultuaan poika
usein hakkasi lattiaa ja seiniä "v*ttua"ja s**tanaa" huutaen. Isä löi asuntonsa oven keskellä yötä kotiin tullessaan kiinni kuin saluunan oven ja tuprutteli parvekkeella jatkuvasti tupakkia, niin ettei tuulettaa voinut. Useammin kuin kerran näimme mieheni kanssa kun joku ravintolasta mukaan tarttunut nainen pakeni ko. ukon luota itkien aamuyöstä. )
"Miltei joka ikinen elävä olento kilpailee toisten kanssa jollain tavalla joko ruoasta, tilasta tai lajin säilymisestä."
Olen paljolti samaa mieltä asioista kanssasi Anne/Anne. Mutta luonnontieteen alan ihmisenä olisin puhunut ELIÖIDEN KILPAILUSTA EKOLOGISTEN LOKEROINEN SUHTEEN.
Ikäni myötä olen alkanut sietää ajatusta keskinäisestä kilpailusta kaikkialla muualla, mutta en ihmissuhteissa. Jos on vähänkin vaikuttanut siltä, että joku mies yrittää kilpailuttaa minua jonkun toisen naisen kanssa, olen kääntänyt selkäni ja lähtenyt pois.
Isäni rakasti kaikenlaisten pelien ja kilpailujen seuraamista, mutta hän ei koskaan antanut äidin ymmärtää, että joku muu nainen olisi jollakin tavoin parempi tai mieleisempi kuin oma puoliso.
Anne, minusta ihminen voi parhaiten, kun ajattelee, että joku muu oli SOPIVAMPI tuon ihmisen puolisoksi, ystäväksi, uskotuksi, tuohon työpaikkaan, tuohon projektiin, kuin jos AINA ajattelee kaiken kilpailun kautta.
Erittäin älykäs veljeni sanoo usein, ettei hän mieti, kuinka paljon paremmin jonkun kaverin asiat ovat, vaan pyrkii saamaan omat asiansa sille tolalle, että hänen on hyvä olla.
Joten ajattelen aika tavalla samoin kuin sinä Anne/"Anne".
Sitten on sellaisia ihmisiä kuin Donald Trump, jolle julkisista puheista ja teoista päätellen KILPAILU JA SEN VOITTAMINEN OVAT KAIKKI KAIKESSA.
etkös sitten ole tuo anne?
Ei en ole Anne.
Hänen kirjoituksissaan on HUMANISTEILLE ominainen
abstrakti ote. LUONNONTIETEEN ALAN IHMISENÄ
pyrin ilmaisemaan asiat ilman turhaa salaperäisyyttä
ja ympäripyöreyttä.
Näin toimin SUORIA TEKSTEJÄ KIRJOITTAESSANI.
Runoni ovat asia erikseen.
Ei, en ole Anne. (Vaikka, joskus tuntuu, että "risto" Vuosaaresta haluaisi
minun olevan Anne.)
Olin muuten koko päivän pois palstalta.
miksi sitten syytät minua sinun haukkumisestasi vinkuintiaaniksi? Haukuin annen, en sinua.. paitsi jos.. olette yksi ja sama kirjoittaja...ja siksi syytät minua sinun haukkumisesta...
En ole yksi ja sama kirjoittaja. Jos ihmisellä on vähänkin hoksottimia päässä,
hän huomaa minun ja Annen/"Annen" kirjoitustyylin erilaisuuden.
En vain koskaan unohda, miten eräs 15-kesäinen natiainen nimitteli minua "vinkuintiaaniksi".
Sanokaa toki ovatko tummat keihäänheittäjä Antti Ruuskanen tai ex-missi Karita Tykkä tai tänään Hesarissa ollut Kai Mykkänen "vinkuintiaaneja".
-No eivätpä ole. Vähissä on ihmisten sivistyksen määrä, jos he eivät ymmärrä, että varsinkin itä-suomalaisissa suvuissa on tummatukkaisia ja ruskeasilmäisiä ihmisiä.
"Anne" nimimerkki kirjoitti kuin Paolo Coelho, kullan lähteestä, mitä ihmiset metsästävät ja miksi.
Löydätkö oman lähteesi ja merkityksesi elämässä tyynesti ja hukkumatta epäolennaisuuksiin.
Tuo humanisti, luonnontiede vertaus on mielenkiintoinen aspekti, sillä totta, joskus asiat on sanottava siten miten ne on ja toisinaan on sopivaa /sopivampaa ns humanistisella otteella ilmaista ajatelmia mistä kukin ottaa sen mitä sillä hetkellä kaipaavat jos kaipaavat.
kävin kakalla TÄNÄÄN ja ripulivettähän se vain oli , juon ehkä liikaa olutta
Kiitos kirjoituksestasi. Pidä tuosta huomiostasi kiinni.
kiititkö jo kolmatta kertaa itseäsi?
Ei en ole aloittaja.
Asuin joskus Vinkuintiaanin ja hänen isänsä alapuolella,
ennen kuin muutimme OKT mieheni kanssa.
(Niin paljon he meille asumisellaan häiriötä aiheuttivat,
että olin onnellinen päästessäni heidän alakerrastaan pois.
Mies porasi klo 22 jälkeen illalla.
15_vuotias poika pelasi sählyä ja palloa paimenkoiran kanssa sisällä sekä harjoitteli rullalautailua ("skeittausta") sisällä. Koulusta tultuaan poika
usein hakkasi lattiaa ja seiniä "v*ttua"ja s**tanaa" huutaen. Isä löi asuntonsa oven keskellä yötä kotiin tullessaan kiinni kuin saluunan oven ja tuprutteli parvekkeella jatkuvasti tupakkia, niin ettei tuulettaa voinut. Useammin kuin kerran näimme mieheni kanssa kun joku ravintolasta mukaan tarttunut nainen pakeni ko. ukon luota itkien aamuyöstä. )
Enkä koskaan unohda, miten yläkerran 15-kesäinen natiainen nimitteli minua "vinkuintiaaniksi".
Sanokaa toki ovatko tummat keihäänheittäjä Antti Ruuskanen tai ex-missi Karita Tykkä tai tänään Hesarissa ollut Kai Mykkänen "vinkuintiaaneja"?
-No eivätpä ole. Vähissä on ihmisten sivistyksen määrä, jos he eivät ymmärrä, että varsinkin itä-suomalaisissa suvuissa on tummatukkaisia ja ruskeasilmäisiä ihmisiä.
Terveisin,
Ei_Anne/Ei_aloittaja
Oot viisas. Samoilla linjoilla monella tapaa. VAPAUTTAVAA on ydinsana, siitä lähtee se ' olemisen setämätön keveys'. Kun on oivaltanut ja vielä sisäistänyt, että voi valita, lähteekö ihmisten 'leikkiin mukaan', vai koukuttaako itsensä kaikkeen, mihin muut haluaa kaikkien muittenkin osallistuvan.
Samoin sana ONNETTOMAKSI, tai sit ONNELLISEKSI. Sen kun on itsestään oppinut, niin ei ole muitten ihmisten 'armoilla'. Jos et tunne itseäsi, saatat yks kaks huomata olevasi tilanteessa, josta on vaikeampi paeta, omasta elämästäsi, jossa sun piti olla niin ONNELLINEN. Itsensä tunteminen on paras tie myös tutustua toiseen aitoon ihmiseen, joka myös on oivaltanut soman VAPAUTENSA ja ONNENSA.
kahdessa viimeisessä kappaleessa jotain joka on minun ajatuksiani.
Minä vain en voi maksaaitseäni.
Kuule aloittajatar. Kun pääset elämäntarkoituksen ytimen juureen, niin ajattelet toisin.
Mielestäni Anne, vinkuheinä, aamuajatelmaa, ei aloittaja ja ei erityinen on yks ja sama hlö.
"Annen" kirjotuksessa kun ei ihan kaikki täsmää.
Tämmöinen toiseen hlöön samaistuminen on mielenkiintoista. Ei tiedä aina kenen kanssa juttelee. Ei tule tylsää.
Juu u.. noiden takana on katkera tarinoita sepittävä mies.
Samaa mieltä. Mutta kukin lukekoon ja kirjottakoon mitä vaan =)) Lukijan vastuullahan täällä on kaikki. Monesti hyvää viihdettä :) Joskus joku kirjoitus jopa osuu omaan nilkkaan osittain. En vaan usko että minua täällä joku kaipaisi. Itseäni vaan häiritsee ristiriitaisuudet kirjoituksissa. Tarkkuus on ärsyttävä piirre.
Hyvä Anne,
voi myös kilpailla siten, ettei se satuta itseä eikä murra omia arvoja. Voi kilpailla itsensä kanssa, kasvamisesta aina vain paremmaksi ja siihen, mihin oma potentiaali riittää. Ja oma potentiaali on rajaton, sillä pyrkiminen lisää samalla kykyä pyrkiä korkeammalle - pelkkää neuroanatomiaa se. Samalla ehkä tietämättään tai huomaamattaan kilpailee muiden asettamassa kokeessa, mutta siitä ei tarvitse oikeastaan välittää, ei antaa sen häiritä omia sisäisiä päämääriään. Kun kilpailee vain itsensä kanssa, voi pysyä onnellisena sisäisesti. Ja samalla suorittaa joitakin ulkoisesti muiden asettamia pykäliä. Tulla jopa voittajaksi molemmissa kilpailuissa!
Ihminen myös muuttuu. Kasvaa. Omat arvot mietitään ja testataan ajatuksen voimalla uudestaan monta kertaa elämän aikana. Se, mikä joskus oli no-no ja rikkoi sisintäsi, voi jonakin päivänä olla jkeino voittaa itsensä omassa kilpailussaan. Ulkoisesti näyttää kuin rikkoisit omat vahvat arvosi, vaikka todelliseuudessa vain kasvat niihin ja niiden sisällä entistä vahvemmin. Tulevaisuus on eteenpäinmenoa, ei peruuttamista.
(Ajattelet kuin minä muttet ajattele kuin minä ajattelen tulevaisuudestani. En lukenut kuin aloituksen.) Kiitos mielipiteestäsi.
"Ja samalla suorittaa joitakin ulkoisesti muiden asettamia pykäliä."
Miksi tarvii kenenkään toisen ihmisen asettamissa pykäsissä kiipeillä? Työyhteisössä ja urheilussa ymmärrän kilpailun mutta en parisuhteessa tai persoonallisuuksissa. Jos ei jotakuta miellytä niin ei voi mitään.
Jos ihmisestä tuntuu että ei riitä omana itsenään niin se ei ole varmasti onnellinen olotila. Miksi vaaditaan muilta sitä mitä ei itsekään välttämättä näissä kritereissä ole? Koen että täydellisyyden tavoittelu on kuluttavaa, joskus jopa sairasta, miksi pitää verrata itseään muihin ja kilpailla? Ukonäköpaineet? sosiaalinenstatus? alemmuudentunne? riittämättömyydentunne? Pitäisi ennemminkin tavoitella kaikessa tasapainoa, sisäistä rauhaa ja onnellisuutta voidakseen hyvin. Kasvua voi tapahtua myös muutenkin kuin kilpailemalla. Sehän on stressaavaa yrittää aina olla parempi että saat jonkun toisen hyväksynnän! En vaan ymmärtänyt. Sori.
voi pirulaiset perkeleet sanon vaan...