Eilen yöllä sammui jotain sisälläni. Tunsin sen itsessäni syvällä sisimmässäni ehkä jopa tiesin sen tapahtuvan. Nyt olen vapaa. Olen henkisesti vapaa, tunnen sen. En tarvitse enää takertua menneisyyteen tai kehenkään tai mihinkään, jota minulla ei edes ole. Tämä tunne on lopullinen, tunnen sen. Tunnen myös itseäni hyvin. Voi kestää aikansa, jopa hyvinkin pitkään jokin asia sisälläni, kaivertaa ja myllertää, mutta koko ajan käyn kuitenkin asian kanssa "eheytymistä itsessäni" ja siten olen joka päivä lähempänä totuutta ja todellisuutta. Nyt olen käynyt ensimmäisen kerran rakkaudessa tämän tien, mutta olen joskus aiemmin käynyt tämän saman polun pikku- siskona, rakkaudesta siskoon.
Ei ole huonoa tunnelmaa, ei huonoa tunnetta, ei huonoja ajatuksia eikä huonoja muistoja. Uskon, että elämässä kaikella on merkitystä, kaikella on tarkoituksensa, on ollut ja tulee nytkin olemaan, joka lopulta on osoittautunut hyväksi. Näin käy myös tässäkin tapauksessa.
Jopa ymmärrän sinua. Itseasiassa tarkemmin ajateltuna, ymmärrän sinua hyvin. Kaikki ajatukset ja sympatiat ovat sinun puolellasi. Toivon sinulle todellista onnea ja rauhaa elämällesi. Olen itsekin tehnyt paljon virheitä ja varmasti tulen vielä tekemään vielä lukuisia virheitä, mutta myös minua on ymmärretty. Ehkä jopa liiankin kanssa. Mutta sitähän se rakkaus on.
Olen saanut uskomattoman paljon tukea ja ymmärrystä itsekkin, joten haluan jakaa sitä myös muille. Minä olen saanut "synninpäästöni". Eräs tärkeä ihminen sanoi, "että ymmärrän sinua, olit kuin pieni enkeli, joka ei tiennyt pahuudesta mitään, kun tapasin sinut. Olit hiomaton timantti, jonka olen hionut itselleni sopivaksi. En päästä sinusta irti, ellet itse sitä tee." Aika kauniisti sanottu ja voit vain arvata, kuinka pahalle se tuntui. Mutta hän ajatteli myös järjellä, koska hän ymmärtää, kun on ihan nuoresta asti kulkenut samaa polkua, että jossain vaiheessa voi muutkin polut houkuttaa. Hän sanoi: "Minä olen nähnyt maailmaa ja maailman arvojärjestystä niin paljon, että minua ei enää houkuta mikään, olen nähnyt naisia monenlaisia ja elämää sen edessä, minua ei enää houkuta nekään, ota tai jätä, mutta minä en jätä sinua".
Nyt minä vuorostani sanon sinulle, ota Anette kauniiseen syleilyysi, helli ja ravitse häntä, anna kukan kukkia, puhjeta loistoonsa, koska silloin myös sinä elät.
Nyt minä haluan rauhan elämälleni. Haluan myös ihan konkreettisesti rauhan ja yksityisyyttä elämääni. Älä katso minua, älä vahdi minua. Minä olen minä ja sinä olet sinä ja sinun elämäsi. Älä kerro epätotuuksia totuutena eteenpäin, koska se ei ole totta. Et sinä eikä kukaan muukaan voi tietää minun asioista oikeasti, koska minä en kerro enkä puhu tärkeistä asioistani. Minulla ei ole tarvetta siihen. Ratkaisen itse omat ongelmani, mutta myös iloni. Ei edes lähimpänä oleva ihminen tiedä niistä, niin kuinka sinä voisit niistä tietää?
Kyllä minä aistin, kun minun asioista "luullaan tiedettävän". Olen sitä jo monesti aistinut. En kommentoi enkä reagoi siihen, koska tiedän itse miten asiat ovat. Ne ovat hyvin. Ei minulla ole tarvetta ruveta oikomaan tai selittelemään kenellekään tuntemattomalle omista asioistani. Miksi olisi? En välitä siitä, mitä jotkut luulee tietävänsä. Ihan sama mulle, ei hidasta minun elämääni yhtään. Joskus vain ihmettelen, miten jotkut ihmiset ovat niin vietävissä? Sitä en ymmärrä. Miten ketään voi kiinnostaa toisten tuntemattoman asiat niin paljon? En ymmärrä sitäkään. Eikö ne ajattele omilla aivoilla, millä ne sitten ajattelet, en tiedä sitäkään.
Anna minun elää omaa yksityistä elämääni. Älä mieti minua ja minun elämääni. Anna minulle rauha ja yksityisyys. Mikä on se voima, joka sinua ajaa kuuntelemaan toisen ihmisen yksityistä elämää? Minulla ei ole salattavaa, en ole mieleltäni sairas, enkä kärsi edes uniongelmista. Miksi ihmset ylipäätänsä spekuloivat toisten ihmisten elämällä? Keskittyköön jokainen omaansa, luulisi siinä olevan tarpeeksi haastetta.
Ei, ei minun tarvitse hävetä juoruista ja liikkuvista vääristä tiedoista ja spekulaatioista. Ei todellakaan. Ne, jotka niitä puhuvat ja uskovat ja vieläpä voivottelet, heidän on syytä hävetä! Miksi minun pitäisi se tehdä? Olenhan täysin syytön perättömiin spekulaatioihin. Haloo ihmiset! Enkä ole yhtään nolona enkä tule olemaankaan. Nolotkoon nämä vähä-älyiset ihmiset, jotka ovat vietävissä kun pässit ja lampaat konsanaan.
Ei ole huonoa tunnelmaa, ei huonoa tunnetta, ei huonoja ajatuksia eikä huonoja muistoja. Uskon, että elämässä kaikella on merkitystä, kaikella on tarkoituksensa, on ollut ja tulee nytkin olemaan, joka lopulta on osoittautunut hyväksi. Näin käy myös tässäkin tapauksessa.
Jopa ymmärrän sinua. Itseasiassa tarkemmin ajateltuna, ymmärrän sinua hyvin. Kaikki ajatukset ja sympatiat ovat sinun puolellasi. Toivon sinulle todellista onnea ja rauhaa elämällesi. Olen itsekin tehnyt paljon virheitä ja varmasti tulen vielä tekemään vielä lukuisia virheitä, mutta myös minua on ymmärretty. Ehkä jopa liiankin kanssa. Mutta sitähän se rakkaus on.
Olen saanut uskomattoman paljon tukea ja ymmärrystä itsekkin, joten haluan jakaa sitä myös muille. Minä olen saanut "synninpäästöni". Eräs tärkeä ihminen sanoi, "että ymmärrän sinua, olit kuin pieni enkeli, joka ei tiennyt pahuudesta mitään, kun tapasin sinut. Olit hiomaton timantti, jonka olen hionut itselleni sopivaksi. En päästä sinusta irti, ellet itse sitä tee." Aika kauniisti sanottu ja voit vain arvata, kuinka pahalle se tuntui. Mutta hän ajatteli myös järjellä, koska hän ymmärtää, kun on ihan nuoresta asti kulkenut samaa polkua, että jossain vaiheessa voi muutkin polut houkuttaa. Hän sanoi: "Minä olen nähnyt maailmaa ja maailman arvojärjestystä niin paljon, että minua ei enää houkuta mikään, olen nähnyt naisia monenlaisia ja elämää sen edessä, minua ei enää houkuta nekään, ota tai jätä, mutta minä en jätä sinua".
Nyt minä vuorostani sanon sinulle, ota Anette kauniiseen syleilyysi, helli ja ravitse häntä, anna kukan kukkia, puhjeta loistoonsa, koska silloin myös sinä elät.
Nyt minä haluan rauhan elämälleni. Haluan myös ihan konkreettisesti rauhan ja yksityisyyttä elämääni. Älä katso minua, älä vahdi minua. Minä olen minä ja sinä olet sinä ja sinun elämäsi. Älä kerro epätotuuksia totuutena eteenpäin, koska se ei ole totta. Et sinä eikä kukaan muukaan voi tietää minun asioista oikeasti, koska minä en kerro enkä puhu tärkeistä asioistani. Minulla ei ole tarvetta siihen. Ratkaisen itse omat ongelmani, mutta myös iloni. Ei edes lähimpänä oleva ihminen tiedä niistä, niin kuinka sinä voisit niistä tietää?
Kyllä minä aistin, kun minun asioista "luullaan tiedettävän". Olen sitä jo monesti aistinut. En kommentoi enkä reagoi siihen, koska tiedän itse miten asiat ovat. Ne ovat hyvin. Ei minulla ole tarvetta ruveta oikomaan tai selittelemään kenellekään tuntemattomalle omista asioistani. Miksi olisi? En välitä siitä, mitä jotkut luulee tietävänsä. Ihan sama mulle, ei hidasta minun elämääni yhtään. Joskus vain ihmettelen, miten jotkut ihmiset ovat niin vietävissä? Sitä en ymmärrä. Miten ketään voi kiinnostaa toisten tuntemattoman asiat niin paljon? En ymmärrä sitäkään. Eikö ne ajattele omilla aivoilla, millä ne sitten ajattelet, en tiedä sitäkään.
Anna minun elää omaa yksityistä elämääni. Älä mieti minua ja minun elämääni. Anna minulle rauha ja yksityisyys. Mikä on se voima, joka sinua ajaa kuuntelemaan toisen ihmisen yksityistä elämää? Minulla ei ole salattavaa, en ole mieleltäni sairas, enkä kärsi edes uniongelmista. Miksi ihmset ylipäätänsä spekuloivat toisten ihmisten elämällä? Keskittyköön jokainen omaansa, luulisi siinä olevan tarpeeksi haastetta.
Ei, ei minun tarvitse hävetä juoruista ja liikkuvista vääristä tiedoista ja spekulaatioista. Ei todellakaan. Ne, jotka niitä puhuvat ja uskovat ja vieläpä voivottelet, heidän on syytä hävetä! Miksi minun pitäisi se tehdä? Olenhan täysin syytön perättömiin spekulaatioihin. Haloo ihmiset! Enkä ole yhtään nolona enkä tule olemaankaan. Nolotkoon nämä vähä-älyiset ihmiset, jotka ovat vietävissä kun pässit ja lampaat konsanaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ja muista, minä en enää kirjoittele tälle palstalle juurikaan tämän jälkeen, tuskin hirveästi edes kiinnostaa tulla lukemaan. Olen käynyt täällä ainoastaan ja vain sinun ajatuksia ja juttuja lukemassa, muuten ei voisi vähempää kiinnostaa joku tämän kaltainen palsta, ei sitten yhtään. tämä palsta on tyhjä kun tynnyri, kun ei ole enää tunnetta mukana. Täällä paljon myös provotaan ja yritetään kirjoittaa toista matkimalla, mutta en ole huolissani siitä, olen aina luottanut, että aistit kyllä kuka on kynän kärjessä kiinni. Ei minunkaan ole tehonnut ne provot ja vääristelyt. Nämä on helposti aistittavissa, aistinhan vähän vaikempiakin yhtälöitä. Lasten leikkiä.
Muistahan Anne että sinä olet sinä ja muut kirjoittajat on muut. Älä ota toisteen naamioo omaksesi. Säilytä itsesi. Jos olet ilman vaatteita ja pukeudut aina toisen vaatteisiin kadotat itsesi etkä lopulta tiedä enää kuka on sinä ja kuka on toinen ihminen. Sinulta katoaa rajat sinun ja muiden välillä. Katoat koneeseen
Luen paljon kirjoituksiasi "anne" ja huomaan sinun olevan vaatteeton ja alasti. Värjöttelet kylmyydessä odottamassa koska tulee ihminen jonka "nahkaan" voisit sujahtaa lämmitteleen. Löydät jonkun ja sujahdat häneksi. Et taida tietää kuka olet ja identiteettisi on kadoksissa? Onko sinulla syömishäiriö tai jokin muu identiteetin häiriö jonka takia elät paljaana ja alastomana etsien ihmistä jonka nahkaan sujahtaa?
Voisinko saada olla jo rauhassa. Ei ole mitään salattavaa ja miksi olisi..
Uskomatonta paskaa mitä ikinä olen tällä palstalla lukenut. Ihan järkyttävää saastaa.
"Et sinä eikä kukaan muukaan voi tietää minun asioista oikeasti, koska minä en kerro"
Ahahahahahahahah.
Kirjoitus on kuin iltarukous ja ihan ymmärrettävä. Kirjoitus virtaa hyvin, mutta kuten itsellänikin (kun jotain kirjoitan "paatoksella"), välillä kun sävy muuttuu uhkaavamman tuntuiseksi vaateeksi, putoo höyhen kivenä maahan.
Iltarukouksena vallan mainio, hengellisiä tuotoksia. Ymmärrettävää. Suotakoon.
Annepanne kakka paska taitaa olla uskovainen huora nimeltä MIIA P
MiaP ei ole Huora. Hän on lahkonsa avopesämä ja sen painaston!
Niin se on. Yksin on hyvä olla. Hän laittaa kämpän myyntiin ja ostaa tilalle halvemman. Annettaisiin heti pois kaksi ja puoli viimeistä vuotta, jos se olisi mahdollista.
Eilen yöllä sammui jotain sisälläni. Tunsin sen itsessäni syvällä sisimmässäni ehkä jopa tiesin sen tapahtuvan. Nyt olen vapaa. Olen henkisesti vapaa, tunnen sen. En tarvitse enää takertua menneisyyteen tai kehenkään tai mihinkään, jota minulla ei edes ole. Tämä tunne on lopullinen, tunnen sen. Tunnen myös itseäni hyvin. Voi kestää aikansa, jopa hyvinkin pitkään jokin asia sisälläni, kaivertaa ja myllertää, mutta koko ajan käyn kuitenkin asian kanssa "eheytymistä itsessäni" ja siten olen joka päivä lähempänä totuutta ja todellisuutta. Nyt olen käynyt ensimmäisen kerran rakkaudessa tämän tien, mutta olen joskus aiemmin käynyt tämän saman polun pikku- siskona, rakkaudesta siskoon.
Ei ole huonoa tunnelmaa, ei huonoa tunnetta, ei huonoja ajatuksia eikä huonoja muistoja. Uskon, että elämässä kaikella on merkitystä, kaikella on tarkoituksensa, on ollut ja tulee nytkin olemaan, joka lopulta on osoittautunut hyväksi. Näin käy myös tässäkin tapauksessa.
Jopa ymmärrän sinua. Itseasiassa tarkemmin ajateltuna, ymmärrän sinua hyvin. Kaikki ajatukset ja sympatiat ovat sinun puolellasi. Toivon sinulle todellista onnea ja rauhaa elämällesi. Olen itsekin tehnyt paljon virheitä ja varmasti tulen vielä tekemään vielä lukuisia virheitä, mutta myös minua on ymmärretty. Ehkä jopa liiankin kanssa. Mutta sitähän se rakkaus on.
Olen saanut uskomattoman paljon tukea ja ymmärrystä itsekkin, joten haluan jakaa sitä myös muille. Minä olen saanut "synninpäästöni". Eräs tärkeä ihminen sanoi, "että ymmärrän sinua, olit kuin pieni enkeli, joka ei tiennyt pahuudesta mitään, kun tapasin sinut. Olit hiomaton timantti, jonka olen hionut itselleni sopivaksi. En päästä sinusta irti, ellet itse sitä tee." Aika kauniisti sanottu ja voit vain arvata, kuinka pahalle se tuntui. Mutta hän ajatteli myös järjellä, koska hän ymmärtää, kun on ihan nuoresta asti kulkenut samaa polkua, että jossain vaiheessa voi muutkin polut houkuttaa. Hän sanoi: "Minä olen nähnyt maailmaa ja maailman arvojärjestystä niin paljon, että minua ei enää houkuta mikään, olen nähnyt naisia monenlaisia ja elämää sen edessä, minua ei enää houkuta nekään, ota tai jätä, mutta minä en jätä sinua".
Nyt minä vuorostani sanon sinulle, ota Anette kauniiseen syleilyysi, helli ja ravitse häntä, anna kukan kukkia, puhjeta loistoonsa, koska silloin myös sinä elät.
Nyt minä haluan rauhan elämälleni. Haluan myös ihan konkreettisesti rauhan ja yksityisyyttä elämääni. Älä katso minua, älä vahdi minua. Minä olen minä ja sinä olet sinä ja sinun elämäsi. Älä kerro epätotuuksia totuutena eteenpäin, koska se ei ole totta. Et sinä eikä kukaan muukaan voi tietää minun asioista oikeasti, koska minä en kerro enkä puhu tärkeistä asioistani. Minulla ei ole tarvetta siihen. Ratkaisen itse omat ongelmani, mutta myös iloni. Ei edes lähimpänä oleva ihminen tiedä niistä, niin kuinka sinä voisit niistä tietää?
Kyllä minä aistin, kun minun asioista "luullaan tiedettävän". Olen sitä jo monesti aistinut. En kommentoi enkä reagoi siihen, koska tiedän itse miten asiat ovat. Ne ovat hyvin. Ei minulla ole tarvetta ruveta oikomaan tai selittelemään kenellekään tuntemattomalle omista asioistani. Miksi olisi? En välitä siitä, mitä jotkut luulee tietävänsä. Ihan sama mulle, ei hidasta minun elämääni yhtään. Joskus vain ihmettelen, miten jotkut ihmiset ovat niin vietävissä? Sitä en ymmärrä. Miten ketään voi kiinnostaa toisten tuntemattoman asiat niin paljon? En ymmärrä sitäkään. Eikö ne ajattele omilla aivoilla, millä ne sitten ajattelet, en tiedä sitäkään.
Anna minun elää omaa yksityistä elämääni. Älä mieti minua ja minun elämääni. Anna minulle rauha ja yksityisyys. Mikä on se voima, joka sinua ajaa kuuntelemaan toisen ihmisen yksityistä elämää? Minulla ei ole salattavaa, en ole mieleltäni sairas, enkä kärsi edes uniongelmista. Miksi ihmset ylipäätänsä spekuloivat toisten ihmisten elämällä? Keskittyköön jokainen omaansa, luulisi siinä olevan tarpeeksi haastetta.
Ei, ei minun tarvitse hävetä juoruista ja liikkuvista vääristä tiedoista ja spekulaatioista. Ei todellakaan. Ne, jotka niitä puhuvat ja uskovat ja vieläpä voivottelet, heidän on syytä hävetä! Miksi minun pitäisi se tehdä? Olenhan täysin syytön perättömiin spekulaatioihin. Haloo ihmiset! Enkä ole yhtään nolona enkä tule olemaankaan. Nolotkoon nämä vähä-älyiset ihmiset, jotka ovat vietävissä kun pässit ja lampaat konsanaan.
ps. kokeilen vaan lähteekö tuo kirjoitus muulle maailmalle, sisältö on sen verran hyvä, että hyväähän se tekisi useammankin lukea, vaikka ei allekirjoittaneen olekaan.
Sinä et kestä kuulla totuuksia. Pitäisi aina vain kehuskella. Eiköhän niitä selkääntaputtajia ole jo ihan tarpeeksi, tai ainakin on ollut.
Ei mikään ole muuttunut minun päässäni, kaikki on ennallaan. Tunteet eivät muutu hetkessä, mutta ne muuttuvat, suuntaan tai toiseen ei piri- vaan etanavauhtia.
Sen olen päättänyt, kun työni jätän, loppuu myös pädäily
ei sinua kukaan ajattele ja mieti saati kaipaa
Toi akka on iha seko