Onko anteeksiantamattomuus syntiä?

Antakaa anteeksi kuten teillekin anteeksi annetaan.

Jumala on luonut ihmisen, joten hänellä ei ole liikoja luuloja ihmisen kyvystä. Jopa pienissä asioissa ihmisen kyky antaa anteeksi on kehno, saati sitten suurissa asioissa.

Anteeksiantaminen on hyvä ohje ihmiselle, mutta ei Jumala odota, että vajavainen ihminen noudattattaisi sitä tarkoin. Jos odottaisi, ei kukaan voisi pelastua. Vain Jumala pystyy antamaan täydellisesti anteeksi.

Jos armottomuus ja anteeksiantamattomuus ymmärretään oikeudenmukaisuuden vaatimukseksi, se ei ymmärtääkseni ole syntiä. Sanotaanhan Mooseksen laissakin, että "silmä silmästä, hammas hampaasta...".

Anteeksiantamattomuus ei vain johda ikuiseen elämään, vaan kadotukseen. Kuulin jonkun sanoneen: "Jos vaadit Jumalalta oikeudenmukaista rangaistusta toiselle, tulet myös itse saamaan sen." Ihmisen ei _kannata_ vaatia oikeuden toteutumista itselleen ja toiselle, koska synnin palkka on kuolema ja ikuinen ero Jumalasta. "Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat vailla Jumalan kirkkautta."

Jeesus käski antamaan aina anteeksi, koska Jumala armahtaa sellaisen, joka armahtaa toisen. Lue Matt. 18: 21-35.

Oikeudenmukaisuuden vaatimus ei ymmärtääkseni ole syntiä sinänsä, mutta vain anteeksiantamus vie ikuiseen elämään.

Lisäksi anteeksiantamattomuus ei yleensä varmaan jää "oikeudenmukaisuuden vaatimukseen", vaan siihen alkaa versoa vihan ajatuksia, sanoja ja tekoja ja paljon muuta, mikä puolestaan on syntiä.

On inhimillistä anteeksiantamattomuutta. Aloittajan esimerkkitapaus on yksi tällainen. Aina ei pysty heti käsittelemään tapausta niin, että olisi heti valmis antamaan anteeksi. Mitä julmemmasta ja nöyryyttävämmästä asiasta on kysymys, sitä vaikeampaa se on.

Ajan kanssa kun on ensin käsitellyt tunteensa. Minusta anteeksi antamista ei voi hoputtaa, mutta ennen pitkää se kuitenkin on hyväksi ainakin itselleen, että kykenee antamaan anteeksi. Katkeruus vaan repii ihmistä itseään sisältä päin.

Uskon siihen, että Jumalalla on aikaa odottaa, että ihminen on valmis antamaan anteeksi. Tunteehan Hän meidät läpikotaisin

Vain Uskovanoora on vastannut kysymykseen. Onko Raamatussa kohtaa jossa mainitaan suoraan anteeksiantamattomuus synniksi?

Nimim. kertokaanpas kysyy: "Onko Raamatussa kohtaa jossa mainitaan suoraan anteeksiantamattomuus synniksi?"

Raamatussa ei ole lausetta, jossa sanotaan, että anteeksiantamattomuus on syntiä. Mielestäni asiaa ei pidä lähestyä tuolla tavalla. Otan esimerkin: Raamattu ei sano suoraan, että Jumala on kolmiyhteinen, mutta Raamattu kertoo selvästi, että Jumala on yksi, mutta Hän esiintyy samalla kolmessa persoonassa Isässä, Pohjassa ja Pyhässä Hengessä. On täysin oikein sanoa tiivistetysti, että Raamatun mukaan Jumala on kolmiyhteinen.

Myös kysymystä anteeksiantamattomuuden synnillisyydestä tulee lähestyä samalla tavalla. Oikea kysymys on, antaako Raamattu ymmärtää, että anteeksiantamattomuus on syntiä. Tähän oikea vastaus on, että kyllä antaa. Raamattu antaa suoraan ymmärtää, että sydäntemme anteeksiantamattomuus osoittaa, ettemme ole kohdallemme sisäistäneet Jumalan suunnatonta armoa ja rakkautta. Tällainen asenne on vaarallinen. Voiko tämän suoremmin asian enää sanoa:

Mark. 11:26 "Mutta jos te ette anna anteeksi, niin ei Isännekään, joka on taivaissa, anna anteeksi teidän rikkomuksianne".

Matteuksen evankeliumissa Jeesus kuvaa armotonta palvelijaa, jolle vertauksessa Taivaallista Isää kuvaava isäntä antaa anteeksi velat, mutta velkansa anteeksi saaneen sydän jää kovaksi ja anteeksiantamattomaksi.
Matt. 18:32-35 "Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit; eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?' Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa. Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."

Evita on kirjoittanut yllä ymmmärtävästi ja rakkaudellisesti. Jumala on se, joka voi eheyttää meitä katkerienkin kokemusten jälkeen niin, että suostumme antamaan meitä rikkoneelle anteeksi. Annettuamme anteeksi jäämme pahoissa traumoissa edelleen kipuilemaan sydämessämme, mutta anteeksiantoon kuuluu osana se, että anteeksiantava suostuu kantamaan sisäisen tuskansa vaatimatta pahan tekijää tilille teoistaan. Niinhän Jumalakin teki ottaessaan meidän syntitaakkamme itsensä kannettavaksi sovittaessaan Jeesuksessa meidän syntimme. On oikeutettua sanoa, että Isän sydän särkyi ja siihen Hän suostui rakkaudestaan ja armostaan.

Avaaja kirjoittaa ns. ääriesimerkissään: "Jos joku tappaa lapseni eikä kadu, ei pyydä anteeksi. Jos en anna anteeksi tappajalle, teenkö syntiä."
Meidän ihmisten anteeksiantamuksella ei ole suoraa yhteyttä siihen, tunnustaako tai katuuko meille väärin tehnyt ihminen tekoaan. Meidän tulee antaa anteeksi kahdesta syystä: ensiksikin siksi, että Jumala kehottaa meitä siihen ja toiseksi sen tähden, että helpottaisimme edes hieman omaa taakkaamme, suruamme ja mahdollisesti katkeruuttamme suostumalla Jumalan itsensä antamaan lääkkeeseen: anteeksiantoon.

Loppuun asti Evita kirjoittaa rakkaudellisen sielunhoidollisesti. Me emme koskaan osaa, emmekä pysty antamaan anteeksi niin kuin Jumala. Sana vakuuttaa, että Jumala antaa katuvalle anteeksi niin, ettei Hän anteeksiannettuaan enää koskaan muista, ei muistele, meidän anteeksiannettuja syntejämme. Me emme ole syntien sovittajia, emmekä me voi antaa sellaista ehtoa anteeksiantamuksellemme, että odotamme toisen tulevan katuvana luoksemme. Katuva saa Jumalan edessä armon ja laupeuden ja suhde katuvan ja Jumalan välillä eheytyy. Me annamme rikkoneelle anteeksi Jumalan kehotuksen vuoksi, meitä loukanneet teot ja sanat palautuvat usein muistiimme, eikä anteeksiantamamme henkilön ja meidän välit todennäköisesti koskaan eheydy entiselleen. Kaikki varmaan ymmärtävät, että esim. insestiä lapsena kokeneen uhrin ja tekijän välit eivät mitä todennäköisimmin tule koskaan rakkaudellisen läheisiksi - mutta uhrin anteeksiantamus vapauttaa hänet vähitellen siitä suuresta taakasta ja katkeruudesta, jota hän sisällään kantaa. Hän ei ole enää yksin, vaan Taivaallinen Isä on häntä kantamassa ja auttamassa eteenpäin.

On hyvä tietää, että annettuamme väärintekijälle anteeksi Jeesuksen nimessä, niin Jumala näkee sydämemme ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä ja synnillisyydestämme. Kun vanhat muistot kalvavat ja tuskailemme, kun emme olekaan vapautuneet kokonaan menneisyyden haavoista ja katkeruudestamme - Jumala on joka tapauksessa antanut meille kaiken tunnemylläkän anteeksi. Hän lupaa sen, Jumala antaa katuvalle ja syntinsä tunnustavalla anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

Kyllä Raamattu kehoittaa monin pakoin anteeksiantamiseen (Esim: 1.Moos.50:17,2.moos.10:17,Matt.6:14,15,2.Kor.2:7,Kol. 3:13 ja Ef.4:32).
Anteeksiantaminehan ei tarkoita asian unohtamista tai "maton alle lakaisua". Anteeksi antaminen on paremminkin prosessi, joka alkaa siitä valinnasta että antaa anteeksi. Anteeksi antamattomuus sitoo ja "syö" kantajaansa. Luen paraikaa kirjaa Ruandan kansanmurhista, jossa käsitellään anteeksiantamista.