Kerro joku haavesi, joka ei liity kaipaamiseen

Et olisin veronmaksaja.

en kerro

Haluan pois suomesta. Tlihin joko aasiaan tai Amerikkaan.

Haaveilen kirjan kirjoittamisesta, enkä pelkästän kirjoittamisesta vaan julkaisemisesta myös.

Olen aina haaveillut omasta hevosesta, mutta se haave ei tule ikinä enää todeksi...

Mistä mä haaveilen? Oikeastaan en osaa haaveilla vaan elän vaan päivän kerrallaan. Se usein on niin että jos liikaa haaveilee se pudotus sattuu kipeämmin. Mitä vähemmän elämältä odottaa ja elää jalat maassa sitä pienemmistä asioista sitä ilahtuu ja kokee onnen hetkiä. Selviän vähemmillä suorituspaineilla ja romahduksillakin kun en lähde liiteleen. Kasaan vain itselleni liikaa painetta kun samalla kun haaveilee liikoja ne omat riittämättömyyden ja itseluottamuksen puutteen tuomat tunteet tuo liikaa tunteita paineita siitä että epäonnistuu ja kaikki meneekin pieleen.

Usein "haaveeni" on aika pieniä ja juuri siihen kyseessä olevaan hetkeen liittyviä. esim. jokin tietty ruoka, herkku, lämmin koti, jokin elokuva tai kauhean hälyn ja ihmispaljouden keskellä koko päivän oleskelun jälkeen hiljainen koti ja oma rauha. Olen sellaiseen pieneen todella tyytyväinen. Kaikki muu on plussaa ja menee ehkä jo liian suureksikin..en osaa käsitellä kovin suuria onnellisia asioita ilman että samalla hiukan ahdistun. Pelkään liikaa sitä että mokaan tai jotain sattuu. Ehkä siksi hiukan väistelenkin liian suurta onnea. Kun ei ole liikaa menetettävää on helppoa elää paineettomasti...

Täällä tuntuu suurimmassa "äänessä" olevien olevan sellaisia jotka määrittää itsensä ja elämänsä täysin sen ihastuksensa kautta. Koko elämä ja identiteetti on sen yhden ihmisen varassa. ehkä siitä johtuu tuo ilkeyskin.. kun ei osata elää ilman toista...

En ymmärrä moista epäitsenäisyyttä. Tekee pahaa edes ajatella mitä tuollaisille ihmisille käy kun rakkauden kohde heidät jättää/ero tulee...

ja vaikkei tulisikaan niin kyllä nyt normaali suhteessa pitää toisen saada kulkea harrastuksissaan, töissään, kaupoilla ja tavata ystäviä ilman että siinä on joku roikkumassa ja nojailemassa romahduspisteessä kyljessä kiinni ja hajoamassa päästään jos toisella on vähääkään omaa elämää.

Minä miellän parisuhteessa sen toisen enemmän sellaiseksi tasavertaiseksi elämänkumppaniksi jonka kanssa yhdessä eletään ja jonka tehtävä ei ole hoivata ja täyttää minun unelmia eikä sen ihmisen tehtävä ole poistaa minulta pahaa oloa ja tyhjyyden tunteita. Hänen tehtävänsä ei ole sellainen. esim. masentuneen masennusta ei mikään mahti maailmassa paranna ja parisuhteessa kumppani ei pysty millään rakkaudellaan sairautta parantamaan eikä hänen tehtävä ole olla mikään kotisairaanhoitaja tai terapeuttikaan.

Toisekseen parisuhteet jotka alkaa myös päättyy joskus eli pitää olla sen verran itsenäinen että kykenee ottamaan vastaan sen eron hetkenkin ja ymmärtää se jokainen hetki suhteessakin että kaikki mikä on ei ole pakosti ikuista. Kun sen pitää mielessä ei ala pitään toista itsestäänselvyytenä.

Liian moni suhde kaatuu siihen kun toista aletaan pitään itsestäänselvyytenä.

Kosto.

tuleeko huominen

Taloudellinen turvallisuus, matkustelu, muutto isompaan kaupunkiin, edes jotensakin pidempiaikainen työpaikka jotta saan raha-asia järestykseen. Olen myös aina haaveillut kirjoittamisesta siis että onnistuisin kirjoittamaan kirjan tai runoja jotka julkaistaan. Haluaisin myös koikeilla näyttelemistä ja olisi mukavaa jos voisi tehdä useammanlaisia juttuja työkseen.